Jalkapallotuomari Abdirahman Sugulle, 27, on nähnyt ja kuullut natsitervehdyksiä ja rasistisia solvauksia katsomosta – ja pettynyt miten heikosti niihin on puututtu

Tyttöjen talvisarjan jalkapallo-ottelussa raikuivat rumat sanat. Kirosanoilla pettymystään höystänyt aikuinen valmentaja oli ilmeisesti tyytymätön koeotteluaan suorittavan 15-vuotiaan tuomarin paitsiopäätökseen. Nuori tuomari koki, että hänellä on taskussaan työkalu puuttua tilanteeseen. Pilli suuhun, pelin poikki ja tuomari nosti valmentajalle punaisen kortin. Valmentaja poistui vaihtopenkiltä.

Koeottelua oli seuraamassa myös tuomarikouluttaja. Hänen mielestään nuori tuomari toimi tilanteessa loistavasti, mutta täsmensi, ettei taustahenkilölle saanut näyttää punaista korttia. Sääntö tuli jalkapallossa vasta myöhemmin voimaan.

Ei kaikilla 15-vuotiailla ole valmiuksia puuttua tuolla tavalla, eikä pidäkään olla. Tämä kyseinen 15-vuotias oli pienestä asti potkinut palloa Espoon pihoilla, mutta vasta tuomarin roolissa hänen palonsa lajiin todella syttyi. Kyseisessä tilanteessa hän toimi vaistonvaraisesti.

Rohkeus toimia kumpusi vahvasta tunteesta – tämä ei kuulu jalkapalloon. Ei aikuisen kuulu näyttää tuollaista esimerkkiä lapsille ja nuorille.

Nuori tuomari on nyt 27-vuotias, hän on Abdirahman Sugulle.

Sugulle on toiminut erotuomarina eri sarjatasoilla. Kiitosta hän saa hyvistä kommunikointitaidoistaan ja tasapuolisen linjan pitämisestä otteluissa. Niitä tarvitaan.

Aikuisten otteluissa, tuomarin viheltäessä pilliin, toinen joukkueista on tuomiosta todennäköisesti täysin eri mieltä. Eikä moni mielipidettään muodostaessa välitä kuinka perillä on säännöistä tai onko edes nähnyt tilannetta. Jalkapallo herättää tunteita ja tuomarin päätökset ovat osa tätä hienoa peliä.

– Rummut soi ja kaljakatsomo on täynnä, sieltä tulee myös kaikenlaisia hassuja kommentteja, jolle itsekin voi hymyillä ja nauraa. Ja tykkään kommunikoida päätöksistäni pelaajien sekä valmentajien kanssa, varsinkin kun sitä asiallisesti kysytään ja siihen on sopiva hetki, Sugulle kertoo.

”Saatanan paska somali”, ”N******”, myös nämä huudot ovat suomalaisesta jalkapallokatsomosta viime vuosina raikuneet Sugullen tuomaroidessa otteluita. Palloliitolla on nyt taskussaan työkalu puuttua tilanteeseen. Pilli suuhun, peli poikki ja ehdoton punainen kortti rasismille. Onko kortista vain puhuttu, mutta käytännön tasolla se pysyy vielä taskussa?

Protokolla on tehty, jossa on vaiheittain valmiina, miten rasismiin puututaan Palloliiton alaisissa sarjoissa. Puhutaan nollatoleranssista ja kotijoukkueelle on annettu selkeä ohjeistus, miten tilanteissa tulee toimia.

Vai onko?

Sugulle on päätynyt tilanteeseen, jossa rasistisia törkeyksiä huudetaan kesken ottelun. Tauolla hän on pyytänyt kotijoukkuetta toimimaan protokollan mukaisesti ja tekemään rasismin vastaiset kuulutukset.

On kuitenkin käynyt myös niin, että kotijoukkue ei ole tiennyt mistä hän puhuu. Joukkue ei ollut ehkä huomannut ottelumanuaalin välissä lähetettyjä kenttäkuulutuksia.

– Sitten pyydettiin kuuluttaja alas ja hänelle näytettiin, mitä tulisi kuuluttaa. Kuuluttaja ihmetteli pitääkö hänen todella lukea tämä kokonaan? Lyö vaan lyötyä.

Kerran eräs pelaaja tuli järkyttyneenä kertomaan, mitä katsomosta huudetaan. Mutta kotijoukkueen taustahenkilön tuttu kuuli, että he huusivatkin vain ”musta on aina musta”.

– Ikään kuin tämä olisi ollut lievempi rasistinen solvaus, kuin ”saatanan paska somali”. Jäi sellainen tunne, että tilanteeseen puuttumista alettiin vähätellä jälkikäteen.

Protokollan pitäisi olla selkeä. Kotijoukkueella on oltava tietty määrä järjestyksenvalvojia tiettyä katsojamäärää kohden. Heillä on ohjeet, kuinka näissä rasistisissa tilanteissa tulee toimia. Rasistinen huutelu on kunnianloukkaus, se on Suomessa rikos. Näiden ihmisten henkilöllisyys tulee selvittää ja heille tulee toiminnasta seuraukset – myös rikosoikeuden edessä.

Toimitaanko tämän protokollan mukaisesti suomalaisissa jalkapallo-otteluissa?

– Veikkausliigassa toimitaan, todistetusti. Mutta ei tarvitse mennä kuin muutamaa sarjaporrasta alemmas, niin ei toimita. Ja jos tämä ei toimi alemmissa sarjoissa, miten me saamme minun näköisiäni tuomareita ja pelaajia tuotua sinne pääsarjaan? Kyllä ne kommentit minutkin lamauttaa ja tiedän, että osa ei enää halua tästä syystä jatkaa. Rasismilla on suora vaikutus mitä se ihmiselle tekee, Sugulle sanoo.

Sugulle on tietoinen häneen kohdistuvasta rasismista kolmessa eri ottelussa. Hän ei itse ole kentällä näitä kuullut, siitä on aina ilmoittanut joku muu. Eräällä kerralla katsomosta kuului muun muassa Sieg Heil ja lisäksi näytettiin natsitervehdys.

– Se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Yritän hymyillä ja pitää itseni kasassa. Mutta mitä jos viestitänkin sillä, ettei tämä vaikuta minuun ja seuraavalla kerralla joku kokee, että tervehdyksen sijaan täytyykin tehdä enemmän?

– Sillä kerralla järjestyksenvalvoja kertoi, että oli ”perus lähiöpubimeininkiä” ja että me poistimme hänet. Hienoa, kiitos, te poistitte. Mutta meidän pitää ottaa myös seuraavat stepit. Rasismin vastaiset kuulutukset ja tehdä raportit. Mitä kävi, mitä tapahtui?

Rasismista jalkapallo-ottelussa tehdään protokollan mukainen raportti, jonka Palloliiton kurinpitovaliokunta käsittelee ja antaa tarvittaessa sanktion, jos esimerkiksi kotijoukkueen toiminnassa on puutteita. Taas puhutaan nollatoleranssista.

– Mitä tulee Palloliittoon, niin onko se konkreettinen toimi, että ensimmäisessä tapauksessa ei lähtenyt mitään ääntä – mitään ei tullut, en tiedä onko tullut edes kurinpidollista seuraamusta. Toisesta sata euroa sakkoa. Jokainen voi itse miettiä, saadaanko sillä ehkäistyä tai korjattua asiaa. Onko se konkreettinen toimi?

Jalkapalloilija Okodugha Sunday on pelannut eri sarjatasoilla Suomessa, eikä kokenut rasismia pelatessaan Veikkausliigassa. Hän jakaa vahvasti Sugullen kokemuksen siitä mitä tulee alempiin sarjatasoihin.

– Paljon vähemmän laitetaan panostusta Ykköseen ja siitä alaspäin. Tuntuu, että rasistiset hyökkäykset pelaajia ja tuomareita kohtaan halutaan pitää pois otsikoista. Ei näiden kommentoijien tarvitse olla huolissaan sanktioista, eikä kenenkään tarvitse silloin edes muuttaa käytöstään.

Sugullen mukaan asioihin puuttuminen tapahtuu, jos tapahtuu, sitten kun jotakin on jo sattunut. Jälkikäteen kysytään, miten varustauduttiin ennakkoon, oliko riittävästi järjestyksenvalvojia ja olivatko kenttäkuulutukset käytössä. Palloliitto on antanut raamit, joiden sisällä toimitaan nyt minimaalisella tasolla, eikä tilanteen korjaamiseksi anneta painetta.

Onko se nollatoleranssi? Vaikuttavampaa voisi olla ennakointi ja käydä läpi tärkeä asia sen vaatimalla vakavuudella seurojen kanssa jo ennen kauden alkua.

Jos lajiliitolta tulee tarkat ohjeistukset, valistukset, koulutukset ja toimenpiteet tapahtumanjärjestäjälle, voitaisiin rasismiin alkaa puuttua jo ennakoivasti, eikä vain pestä jälkipyykkiä, joka sekin menee nyt pikapesuohjelmalla.

– Toisen tapaukseni jälkeen Veikkausliigassa toimiva erotuomari Antti Munukka oli tukena ja kysyi minulta, miten voisi auttaa. Hän oli yhteydessä Palloliitton viestintään. Sen jälkeen nostettiin taas teemaa ”rasismi on rumaa ja jalkapallo kuuluu kaikille” ja siihen se jäi, Sugulle avaa.

– Päätin kolmannen tapaukseni jälkeen tehdä itse sosiaalisessa mediassani ulostulon. Suuret mediat olivat yhteydessä ja aihe sai näkyvyyttä, tätä konkreettisesti tapahtuu. Viimeisenä yhteyttä otti Palloliitto.

Erotuomariyhteisö on ollut jo pitkään Sugullen tukena. Hän on saanut myös paljon tsemppiä ja kannustusta omista ulostuloistaan. Mukaan mahtuu myös niitä, jotka kehottavat häntä vain keskittymään siihen tuomarointiin.

– Mielelläni keskittyisin, enkä olisi puimassa tätä jos he kenen työ tämä olisi, hoitaisi oman hommansa.

Rasismista nähdään usein julkisuudessa puhuttavan hienosti ja kerrotaan arvoista. Sellaisista kuten vaikkapa: Emme hyväksy tai meillä on nollatoleranssi.

Mutta kun jotakin tapahtuu – kokemus ei voi olla, että mitään ei tapahdu. Jos mitään ei tapahdu, sanoilta putoaa pohja.

Jo 15-vuotiaana Abdirahman Sugullella oli rohkeutta puuttua epäasialliseen käytökseen, se tuli häneltä selkärangasta, koska se ei kuulu jalkapalloon. Puhutaan rasismista, joka jättää syvät haavat ihmisiin, joten rohkeutta puuttua täytyy löytyä. Hyvin sanottu on kuitenkin eri asia kuin hyvin tehty.

Sugulle on nähnyt ja kokenut, että kaikenlaista huonoa käytöstä – mukaan lukien rasismia – esiintyy myös ruohonjuuritasolla.

– Yksi sydäntä särkevä viesti tuli äidiltä, joka kertoi, miten hänen 11-vuotiasta poikaansa jalkapallopeleissä toistuvasti nimitellään apinaksi ja milloin miksikin. Hän oli kyllästynyt Palloliiton toimintaan, mitään ei tapahdu. Ja poika on sanonut, että annetaan äiti olla, tämä on jo ihan normaalia.