Jalkapalloperhe ei pelaa yhteen Suomen Cupissa
Pennejään laskevat alasarjaseurat joutuvat matkustamaan tv-rahassa kylpevien Veikkausliigaseurojen kylään.
Tänään keskiviikkona jatkuva Suomen Cup tarjoaa viidennellä kierroksella mielenkiintoisia pelejä. HJK vastaan Järvenpään Palloseura, AC Oulu vastaan Kakkosen VJS, Haka vastaan heinolalainen Union Plaani ja Jaro vastaan HIFK henkivät cup-romantiikkaa.
Alasarjaseurojen toimistoilla tätä romantiikkaa on viime viikot kirottu, sillä Ykkösliigan JäPS, Kakkosen VJS ja Kolmosen Union Plaani ja HIFK joutuvat matkustamaan noin 800 000 euroa kaudessa televisio- ja Uefan solidaarisuusrahaa saavien veikkausliigajoukkueiden kylään.
Viime syksynä lähes Neloseen valahtanut HIFK toipuu vielä viimeisimmästä konkurssistaan. Joukkue aloitti syksyllä ilman palloja, liivejä ja kartioita. HIFK ei pysty pelaamaan Suomen Cupin runkopelipäivänä keskiviikkona, koska joukkueen pelaajat käyvät töissä.
HIFK tekee koko päivän reissun helatorstaina Pietarsaareen. Palloliitto maksaa tähtirinnoille kilometrikorvauksen, mutta se kattaa vain pienen osan kuluista. Kilometreja tulee menopaluumatkalla lähes tuhat. Kuuden tunnin istumisen jälkeen on kiva lähteä haastamaan Veikkausliigan ammattiurheilijoita.
”Veikkausliigaan valuu solidaarisuusrahaa, mutta Veikkausliigan seuroilta ei heru solidaarisuutta.”
HIFK ja muut joutuvat reissuun, koska Suomen Cupin viidennellä kierroksella ei anneta alempisarjalaisille kotietua. Tämä on herättänyt kilpailussa edelleen mukana rimpuilevien haastajien joukossa suurta hämmennystä ja pettymystä, jopa turhautumista. Yleisenä käsityksenä on, että Veikkausliigan seurat yrittävät kynsin ja hampain välttää ylimääräiset matkat.
Palloliitto joutuu katselemaan näytöstä kiltisti vieressä, kun jousto puuttuu toiselta puolelta. Karrikoiden: Veikkausliigaan valuu solidaarisuusrahaa, mutta Veikkausliigan seuroilta ei heru solidaarisuutta.
Palloliitto nostaa usein kirjoituksissaan ja puheissaan esiin suomalaisen jalkapalloperheen. Veikkausliigakin lähti kauteen uudella, “raikkaalla” markkinointi-ilmeellä. Pienet asiat ja teot rakentavat jalkapallokulttuuria. Suomi on jo tällä saralla maailmanlaajuisessa vertailussa aikamoisella takamatkalla ja antaa lyhytnäköisellä toiminnallaan kulttuuripuolella vain lisää tasoitusta.
Arvot mitataan käytännön tekoina. Neljännellä kierroksella veikkausliigaseurat vielä luovuttavat kotiedun, kun vastassa on lähialueen paikallisia joukkueita. Viidennellä kierroksella on eri meininki. Tämä on sääli, sillä Jaro vetäisi Töölön Pallokentälle keskiviikkona, ennen torstain vapaapäivää, takuulla hyvin porukkaa. HIFK tekisi pelillä merkittävän summan rahaa. Vantaalle, Heinolaan tai Järvenpäähän saataisin niin ikään huikeat tapahtumat.
”Alasarjaseuroille jää tunne, että heille jää juhlasta käteen vain iso lasku.”
Englannissa, cup-jalkapallon luvatussa maassa, alasarjalaiset jopa salaa toivovat matkaa jättien luo, sillä lipputulot jaetaan peleissä tasan. Tämä vie rahaa jalkapallopyramidissa alaspäin. Esimerkiksi täysi Emirates tai Old Trafford tuo hurjat tulot pikkuseuroille.
Suomessa pääsarjaseurat maksavat äärimmäisen nihkeästi siirtokorvauksia maan sisäisistä siirroista ja taipuvat heikosti pienempien tahtoon cup-kysymyksissä. Tilanne on kiusallinen Palloliitolle, mutta reilumpaa, koko suomalaisen jalkapallon etua ajavaa linjaa kaivataan.
Palloliitossakin tunnutaan osin luovuttaneen asian suhteen. Esimerkiksi Union Plaani ja HIFK kilpailevat vielä alasarjaseurojen Regions Cupissa, jonka loppuottelu pelataan syksyllä Tammelassa samana Palloliiton markkinoimana “Super” viikonloppuna kuin Suomen Cupin finaali.
Heinolassa ja Stadissa tiedetään, että seuroilla on minimaaliset mahdollisuudet päästä molempiin loppuotteluihin, mutta tämä on teoreettisesti edelleen mahdollista. Suurempi merkitys on sillä, että Palloliitto Suomen Cupin 70-vuotisjuhlavuotena ei ota asiaa huomioon. Alasarjaseuroille jää tunne, että heille jää juhlasta käteen vain iso lasku.
