Jalkapallon sääntökirja kaipaa kipeästi muutoksia – ”Liian moni ottelu on ratkennut tähän"
Jatkuva ajanpeluu ja VAR:n ongelmat raivostuttavat monia jalkapallofaneja, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa muutamalla pienellä sääntömuutoksella.
Jalkapalloon tehdään koko ajan uusia sääntömuutoksia, joilla lajia pyritään kehittämään.
Jalkapallosta ei koskaan tule valmista tai täydellistä, mutta muutamalla sääntömuutoksella lajista olisi mahdollista tehdä entistäkin viihdyttävämpää.
Katsojan näkökulmasta yksi jalkapallon suurimmista ongelmista on se, kuinka pienen osan ottelusta pallo on oikeasti pelissä. Kaudella 2024–25 tehokasta peliaikaa oli Valioliigassa keskimäärin vain noin 57 minuuttia ottelua kohden. Tällä kaudella tuo lukema vaikuttaa yhä laskeneen.
Täksi kaudeksi otettiin laajasti käyttöön sääntö, joka estää maalivahteja pitämästä palloa hallussaan yli kahdeksan sekunnin ajan. Aiemmin raja oli kuusi sekuntia, mutta sitä ei valvottu käytännössä ollenkaan. Nyt tuomarit kiinnittävät asiaan aidosti huomiota, ja jos maalivahti ei luovu käsissään olevasta pallosta ajoissa, vastustajalle myönnetään kulmapotku.
Ongelmaa on pyritty korjaamaan myös antamalla otteluiden lopussa enemmän lisäaikaa, mutta nämä muutokset eivät yksin riitä.
Aika ajoin on väläytelty myös vaihtoehtoa, että jalkapallossa siirryttäisiin monesta muusta lajista tuttuun, taukojen aikana pysähtyvään pelikelloon. Samalla otteluiden kestoa voitaisiin lyhentää esimerkiksi 60 minuuttiin.
”Harva pelaaja olisi varsinkaan ottelun lopussa valmis katselemaan kahta minuuttia pelitapahtumia kentän ulkopuolelta saadakseen 30 sekuntia pois pelikellosta.”
Noin radikaaleihin muutoksiin kuitenkin ollaan tuskin pitkään aikaan päätymässä, mutta jotain vaikuttaa olevan tekeillä.
Viime aikoina rajaheitot ovat alkaneet viedä enemmän aikaa, koska yhä useammat joukkueet pelaavat hyökkäyspään rajaheitot pitkänä maalille, kulmapotkun tavoin. Ennen lähinnä selvästi vastustajaansa heikompien joukkueiden suosima taktiikka on nyt osa myös monen huippujoukkueen pelikirjaa. Aikaa luonnollisesti kuluu, kun joukkueet odottavat ennen heittoa kaikki parhaat pääpelaajansa vastustajan rangaistusalueelle ja parhaiten palloa linkoavan pelaajan heittoa antamaan.
Jalkapallon säännöistä päättävä International Football Association Board (IFAB) tiedotti tiistaina, että kahdeksan sekunnin aikarajan laajentamisesta maalipotkuihin ja sivurajaheittoihin on keskusteltu.
Sääntömuutos tietäisi todennäköisesti loppua paitsi tälle taktiikalle myös tuskastuttavan pitkille tauoille ottelussa aina ennen hyökkäyspään rajaheittoa.
Yksi yleisimmistä tavoista pelata pelikellosta aikaa pois on teeskennellä loukkaantunutta. Nykyään, jos pelaaja pääsee omin voimin ylös ja kykenee jatkamaan ottelua, hän voi jatkaa heti pelaamista riippumatta siitä, kuinka pitkään hän viivytti pelin jatkamista.
Jos pelaaja vaatii hoitoa huoltojoukoilta, hän joutuu poistumaan kentältä siihen asti, että huoltotoimet ovat valmiit ja tuomari antaa pelaajalle luvan palata mukaan peliin. Yleensä suurin osa huoltotoimista kuitenkin tehdään kentän rajojen sisällä, mikä estää ottelun jatkamisen.
Toimiva ratkaisu voisi olla ottaa aikarajat käyttöön myös loukkaantumistapauksissa. Jos kentän pinnassa makaava pelaaja viivästyttää pelin jatkamista esimerkiksi yli 30 sekunnilla, hänet tulisi siirtää mahdollisuuksien mukaan kentän rajojen ulkopuolelle hoidettavaksi.
Peliä päästäisiin jatkamaan nopeammin, eikä olisi välttämättä huono idea lisätä myös minimiaika, jonka hoidettavana ollut pelaaja joutuisi olemaan sivussa ottelusta. Tuomari ei päästäisi pelaajaa kentälle heti pelitilanteen sen salliessa vaan vasta esimerkiksi kahden minuutin kuluttua pelikatkoon johtaneesta loukkaantumisesta.
Harva pelaaja olisi varsinkaan ottelun lopussa valmis katselemaan kahta minuuttia pelitapahtumia kentän ulkopuolelta saadakseen 30 sekuntia pois pelikellosta.
Tietenkin pelaajien turvallisuus on otettava huomioon ja päähän kohdistuvia osumia ja vammoja olisi kohdeltava eri tavoin kuin muita loukkaantumisia. Ei ole kenenkään etu, jos joku jatkaa jäähyn pelossa pelaamista aivotärähdyksen saatuaan.
”Päätuomarin hölkkäily videoita katselemaan onkin lähinnä vain muodollisuus, sillä nykyään noissa tilanteissa tuomio kääntyy lähes poikkeuksetta.”
Toinen faneja suuresti ärsyttävä asia on VAR, yhä nykyäänkin.
Nykyään VAR toimii paljon sulavammin kuin sen käyttöönoton jälkeisinä aikoina, mutta ongelmia riittää yhä. Iso osa kannattajista haluaisikin nähdä videotuomarijärjestelmässä muutoksia.
Puoliautomaattinen paitsioteknologia on osaltaan ratkaissut pitkien VAR-tarkastuksien ongelmaa, mutta muissa kuin paitsiotilanteissa niitä yhä näkee. Videotuomarit pyörittelevät tilanteet jokaisesta kuvakulmasta ja kutsuvat tuomarin ruudulle vasta, kun ovat todenneet kentällä annetun tuomion virheelliseksi.
Päätuomarin hölkkäily videoita katselemaan onkin lähinnä vain muodollisuus, sillä nykyään noissa tilanteissa tuomio kääntyy lähes poikkeuksetta. Ratkaisu voisi olla se, että videotuomarit kutsuisivat päätuomarin ruudulle heti, kun esimerkiksi maaliin johtaneessa tilanteessa on tapahtunut jotain, mikä voisi olla tulkittavissa virheeksi.
Ruudulla käytäisi enemmän, mutta katkot olisivat lyhyempiä ja päätöksistä olisi aidosti täysin vastuussa päätuomari. Silloin myös päätuomarin valitsemaa linjaa olisi helpompi noudattaa, eikä esimerkiksi kova taklaus, jonka tuomari on hyväksynyt aiemmin ottelussa, välttämättä aiheuttaisi rangaistuspotkua silloin, kun se tehdään rangaistusalueen sisällä.
”Yksi peleihin valtavasti vaikuttava tilanne jää nykyisessä mallissa pahasti paitsioon.”
VAR:n perimmäinen tarkoitus on estää tuomarivirheitä vaikuttamasta pelin kulkuun tai lopputulokseen. Tällä hetkellä videotuomari voi puuttua peliin neljässä eri tilanteessa: kun on syntynyt maali, tuomari on viheltänyt rangaistuspotkun, antanut punaisen kortin tai erehtynyt pelaajasta.
Tilanteessa kuin tilanteessa VAR:n on tarkoitus kutsua päätuomari ruudulle vain silloin, jos hän on tehnyt “selkeän ja ilmeisen virheen”.
Yksi peleihin valtavasti vaikuttava tilanne jää nykyisessä mallissa pahasti paitsioon. VAR ei voi puuttua siihen, jos pelaaja saa ottelussa toisen keltaisen kortin ja sen myötä ulosajon – ei edes silloin, jos toisen keltaisen kortin antaminen on ollut selkeä tuomarivirhe.
Liian moni ottelu on ratkennut siihen, että toinen joukkue on jäänyt virheellisin perustein annetun toisen keltaisen kortin vuoksi alivoimalle. Vaikuttaa kuitenkin onneksi siltä, että asiaan ollaan saamassa muutosta. IFAB tiedotti, että asia tulee olemaan pöydällä tammikuussa järjestettävässä kokouksessa. Parhaassa tapauksessa sääntöihin tehdään muutos jo ensi kaudeksi.
Kukaan tuskin haluaa, että jokaista keltaista korttia saatettaisiin lähteä tarkastelemaan videolta, mutta ulosajoon johtavat tuomiot tulisi voida tarkastaa, oli se sitten suoralla punaisella tai kahdella keltaisella kortilla.
