Jalkapallolupaus Matias Siltasen urakiidossa on monta tärkeää ulottuvuutta – ”Mikään ei viittaa kehityskaton rajan tulleen vastaan”
Pikkuhuuhkajien ja Djurgårdens IF:n Matias Siltanen on kerännyt kehuja. Aition Erkko Meri arvioi lupaavan keskikenttäpelaajan mahdollisuuksia pintaa syvemmältä. Siltanen on pystynyt kehittymään Ruotsissa niissä asioissa, jotka vielä Suomessa olivat hänen puutteitaan, Meri kirjoittaa.
Kuopion Palloseurasta ruotsalaiseen Djurgårdens IF:ään talvella 2025 siirtynyt Matias Siltanen, 18, on ollut jo tovin aikaa puhutuin nuori suomalaispelaaja.
Siirtohuhuissa Siltasen ympärillä on pyörinyt sellaisia seuroja kuin Manchester City, Juventus ja Bayer Leverkusen. Hype KuPS-kasvatin ympärillä on paisunut lumipalloefektin tavoin.
Olennaista Siltasen liepeillä vellovassa keskustelussa – piti sitä liioiteltuna tai ei – on, että keskikenttäpelaaja on ansainnut media- ja muun huomion omalla tekemisellään.
Siltanen on nuori jalkapalloilija, joka pelaa jatkuvasti isoja minuutteja erityisen kypsästi.
Jo se tekee hänestä harvinaisuuden.
”Koko sarjassa ainoastaan yksi alle 20-vuotias pelaaja pelasi Siltasta enemmän.”
Marraskuussa päättyneellä Allsvenskan-kaudella Siltanen kellotti hieman vajaat 2 400 peliminuuttia. Se tekee noin 88 prosenttia kaikista mahdollisista minuuteista.
Lukemallaan Siltanen oli 30 eniten peliminuutteja keränneen kenttäpelaajan joukossa.
Koko sarjassa ainoastaan yksi alle 20-vuotias pelaaja, Halmstadia edustava ruotsalainen keskuspuolustaja Bleon Kurtulus, pelasi Siltasta enemmän.
Djurgårdenin sisäisessä peliaikavertailussa suomalainen oli heti toisella sijalla kapteeni Marcus Danielsonin jälkeen.
Myös laajemmassa pohjoismaisessa tarkastelussa Siltanen kuuluu harvinaisen pieneen ryhmään.
Kun Tanskan käynnissä olevaa pääsarjaa on takana 15 kierrosta, kenttäpelaajien peliaikavertailun TOP30:ssä on vain kaksi 20-vuotiasta tai nuorempaa pelaajaa.
Loppusuoralla olevassa Norjan liigassa lukumäärä on vain hieman korkeampi, kolme.
Veikkausliigassa 30 eniten pelanneen kenttäpelaajan joukossa oli kaksi 20-vuotiasta tai nuorempaa pelaajaa: HJK:n Kaius Simojoki ja Siltasen entinen KuPS-joukkuetoveri Otto Ruoppi.
Kun ensimmäistä vuottaan ulkomailla pelaava, juuri ja juuri täysi-ikäinen Siltanen takoo lähes joka kierros täysiä minuutteja, on selvää, että pelaajassa on jotain erityistä.
”Kuten KuPSissa, myös Djurgårdenissa Siltanen hyödynsi lähes täydellisesti sauman, joka hänellä oli edessään.”
Siltasen kohdalla on ymmärrettävästi muistettu korostaa Djurgården-luotsi Jani Honkavaaran merkitystä.
Selvää on, että tutusta valmentajasta ei ole ollut ainakaan haittaa Siltasen sopeutumisessa länsinaapuriin.
Silti kyse on loppujen lopuksi vain normaalista pelaajasiirtoihin liittyvästä logiikasta: nuoren pelaajan kannattaa pyrkiä valitsemaan sellainen ympäristö, jossa seuraavan askeleen ottamiseen on paras mahdollisuus.
Tuo mahdollisuus perustuu usein monen tekijän yhteisvaikutukseen.
Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että seuralla on aidosti näyttöjä nuorten pelaajien kehittämisestä.
Tai siitä, että seuralla on laaja yhteistyöseurojen verkosto, joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisen ympäristön nuorelle.
Tai – kuten Siltasen tapauksessa – siitä, että seuraan on vain hetki aiemmin siirtynyt valmentaja, jonka kanssa pelaaja on tehnyt menestyksekästä yhteistyötä edellisessä seurassa.
Tutusta valmentajasta huolimatta Siltasen läpimurrosta Allsvenskanissa ei sovi ottaa mitään pois.
Kuten KuPSissa, myös Djurgårdenissa Siltanen hyödynsi lähes täydellisesti sauman, joka hänellä oli edessään.
Siltaselle ei annettu paikkaa, vaan hän otti sen – eikä vain avauskokoonpanossa, vaan yhtenä kulmakivipelaajista.
”Keskikenttäpelaaja ei tarvinnut puolen vuoden sopeutumisjaksoa, tuntuman hakemista reservijoukkueesta tai vaiheittaista sisäänajoa.”
Erityisen merkittävää Siltasen esiinmarssissa on aikaikkuna, jossa se tapahtui.
Vain muutama kuukausi Ruotsiin muuttonsa jälkeen Siltanen oli jo sementoinut paikkansa Djurgårdenin avauskokoonpanossa.
Ensimmäisen sarjakierroksen jälkeen hän pelasi peräti 12 täyttä 90-minuuttista putkeen.
Keskikenttäpelaaja ei tarvinnut puolen vuoden sopeutumisjaksoa, tuntuman hakemista reservijoukkueesta tai vaiheittaista sisäänajoa. Siltanen oli heti valmis.
Ammattijalkapallo on pitkälti sopeutumista. Ensimmäisessä ulkomaan seurassaan Siltanen osoitti välittömästi kykynsä solahtaa uuteen ympäristöön sekä toiminta- ja pelikulttuuriin.
Suomalainen jalkapallohistoria tuntee valtavan määrän täysin päinvastaisia esimerkkejä.
”Juuri nyt mikään ei viittaa siihen, että Siltasen kehityskaton raja olisi tullut vastaan.”
Piristävän lisän suomalaiseen jalkapallokeskusteluun tuonut Futisprofeetat-ohjelma käsitteli aiemmin marraskuussa Siltasen potentiaalia ja uramahdollisuuksia.
MTV:n urheilutoimittajat Timo Innanen ja Anssi Shemeikka nostivat suomalaisen erityisominaisuudeksi laadukkaan peruspelaamisen. Samaan hengenvetoon Innanen kuitenkin muistutti maailman olevan täynnä laadukkaita peruspelaajia.
Moneen kertaan palkitun Innasen näkemys on perusteltu. Siihen täytyy kuitenkin lisätä tärkeä sivuhuomautus.
Siltasen potentiaalin ja tulevien uramahdollisuuksien puolesta eivät puhu vain hänen isot peliminuuttinsa jo 18-vuotiaana.
Vähintään yhtä keskeistä on, että Siltanen on osoittanut pystyvänsä kehittymään Veikkausliigaa kovemman sarjan tempoon ja vaateeseen. Sellainen ei ole koskaan itsestään selvää varsinkaan nuorelle pelaajalle.
Juuri nyt mikään ei viittaa siihen, että Siltasen kehityskaton raja olisi tullut vastaan.
”Laadukas peruspelaaminen ei ole mikään saavutettu pysyvä taso, vaan sitä on mahdollista jatkuvasti kehittää.”
Siltasen mahdollisuuksien ymmärtämiseksi on hahmotettava peruspelaamisen merkitys jalkapallossa.
Kyse on viime kädessä siitä, kuinka toisteisesti ja laadukkaasti pelaaja kykenee ratkaisemaan pelissä säännönmukaisesti toistuvia tilanteita.
Kykeneekö pelaaja vaihdellen voittamaan tilaa sekä syöttämällä että kuljettamalla?
Antaako hän välittömän paineen palloon vai peittääkö hän syöttövälin tilanteen niin vaatiessa?
Löytääkö pelaaja oikea-aikaisella liikkeellä tyhjän pelitilan, joka mahdollistaa etenemisen?
Kykeneekö pelaaja säännöllisesti korkean intensiteetin juoksuihin?
Ottaen huomioon nykyjalkapallon valtava datamäärä sekä seurojen analyysitoiminnan intensiteetti juuri peruspelaamisen laadun jatkuva nostaminen voi olla Siltasen valttikortti. Siis se, että hän tekee joukkuetta palvelevat yksittäiset peliteot, joista tuotetaan monisivuisia dataliuskoja, korkeammalla onnistumisprosentilla kuin niin sanotut verrokkipelaajat.
Kuvatussa skenaariossa Siltanen ei välttämättä kärsisi siitä, että hän tekisi esimerkiksi hieman vähemmän maaleja kuin samasta pelipaikasta kilpaileva toinen pelaaja, jos hän riittävän monella muulla osa-alueella, kuten riistoissa korkealla tai onnistuneissa syötöissä viimeisellä kolmanneksella, repisi eroa kilpailijoihinsa.
Ja aina on hyvä muistaa, että laadukas peruspelaaminen ei ole mikään saavutettu pysyvä taso, vaan sitä on mahdollista jatkuvasti kehittää. Siitä Siltasella on jo verrattain hyviä näyttöjä tältä vuodelta.
”Kuinka monella menestyneellä suomalaisella keskikenttäpelaajalla edes on ollut jokin supervoima?”
Eikä tehojakaan kannata liikaa korostaa. Esimerkiksi Siltasta vuoden vanhempi, vuonna 2024 Djurgårdenista Tottenhamiin siirtynyt keskikenttäpelaaja Lucas Bergvall teki ensimmäisellä Allsvenskan-kaudellaan kaksi maalia ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön. Siltasen ensimmäisen kauden tehot olivat 0+4.
Bergvall pelasi toki vähemmän minuutteja kuin Siltanen, mutta muutoin he ovat varsin vertailukelpoisia tapauksia.
Vaikka pelaajan tekeminen televisioruudun välityksellä vaikuttaisi tylsältä ja kliiniseltä suorittamiselta, tarkempi perehtyminen suorituksiin voi paljastaa, että pelaaja tekee jatkuvasti joukkueen menestymistä palvelevia ratkaisuja.
Se, jos mikä, synnyttää valmentajien luottamusta ammattijalkapallossa.
Ja aina on myös mahdollista kysyä, kuinka monella menestyneellä suomalaisella keskikenttäpelaajalla edes on ollut jokin supervoima.
Esimerkiksi Perparim Hetemaj ja Teemu Tainio, kaksi eniten sarjaotteluita Euroopan viidessä isoimmassa liigassa pelannutta suomalaista keskikenttäpelaajaa, olivat ennen muuta luotettavia, monipuolisia ja riittävän korkealaatuisia suorittajia ilman merkittäviä heikkouksia.
Kumpikaan ei ollut erityisen nopea eivätkä heidän maalimääränsä säväyttäneet. Sen sijaan he pystyivät sopeutumaan kulloisenkin valmentajan vaatimuksiin. Sillä on valtava arvo ammattilaisjalkapallossa.
”Nykyisin Siltanen myös pystyy edistämään peliä tehokkaammin.”
Kuluva vuosi on antanut jo selviä merkkejä siitä, että Matias Siltanen on pystynyt kehittymään niissä asioissa, jotka vielä Suomessa olivat ainakin hienoisia puutteita hänen pelaamisessaan.
Ruotsissa Siltasen pidempiin syöttöihin on tullut entistä enemmän laatua, riistojen ajoitus ja intensiteetti on edistynyt ja hän on aiempaa tasaisempi kaksinkamppailuissa.
Ehkäpä kaikkein tärkeintä on, että nykyisin Siltanen myös pystyy edistämään peliä tehokkaammin.
DataMB-tilastopalvelun lokakuussa julkaiseman yhteenvedon mukaan suomalainen oli antanut kaikkien sarjojen alle 21-vuotiaista keskikenttäpelaajista eniten onnistuneita peliä edistäviä syöttöjä (englanniksi progressive passes).
Samaan aikaan monet muutkin syöttämiseen ja esimerkiksi kaksinkamppailuihin liittyvät tilastot näyttävät Siltasen kohdalla vahvasti vihreää valoa.
Uuden sarjan kovempi vaade ei siten ole syönyt Siltasen vahvuuksia tai paljastanut kehityskohteita, pikemminkin päinvastoin. Se lupaa hyvää myös seuraavaa, entistä vaativampaa seuraympäristöä silmällä pitäen.
”Siltasen henkinen kapasiteetti näyttäisi olevan kunnossa raastavaan kilpailuun vielä pykälää tai kahta korkeammalla tasolla.”
Mitä Siltasen tulevaisuudelta voi odottaa?
Juuri nyt hänen pelaamisessaan ei ole mitään sellaisia suuria puutteita, jotka estäisivät läpilyönnin vielä Allsvenskania suuremmassa sarjassa.
Kehityskohteita Siltasella toki edelleen on, liittyen vaikkapa kuljettamisen rytmiin ja kaksinkamppailuihin ilmassa, mutta ne eivät muodosta ylitsepääsemätöntä ongelmaa.
Äärimmäisen nopea läpimurto Ruotsissa ja kypsä pelaaminen osoittavat, että Siltasen henkinen kapasiteetti näyttäisi olevan kunnossa raastavaan kilpailuun vielä pykälää tai kahta korkeammalla tasolla.
Myös terveestä itseluottamuksesta on myönteisiä merkkejä.
Kun Siltaselta kysyttiin 16-vuotiaana Palloliiton perinteisessä Captain’s Ball -gaalassa, milloin hänet nähdään Huuhkajissa, nuorukainen vastasi salamannopeasti: ”No, kysy sitä Riveltä!”
A-maajoukkueen silloinen päävalmentaja Markku Kanerva oli luonnollisesti vieraiden joukossa.
”Suomalaisista pelaajista ainoastaan viisi on kyennyt pelaamaan Euroopan viidessä isoimmassa liigassa yli 200 ottelua, joka vastaa noin viittä ja puolta kokonaista sarjakautta.”
Siltasen ja hänen taustajoukkojensa tavoitteena eittämättä on TOP5-liigan joukkue ainakin pidemmällä aikavälillä.
Euroopan viidestä suurimmasta pääsarjasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyseisten sarjojen 96 joukkueen sekaan mahtuu valtava määrä erilaisia ympäristöjä.
Jos Siltasen uran aiemmista päätöksistä voi jotain päätellä, seuraavan ympäristön valinta perustuu erityisen tarkkaan punnintaan. Seuran mediaseksikäs nimi ei toivottavasti löydy prioriteettilistan kärkipäästä.
Toisaalta TOP5-liigojen autuaaksi tekevää vaikutusta ei kannata ylikorostaa. Niiden ja Ruotsin pääsarjan väliin mahtuu useita kovatasoisia sarjoja, alkaen vaikkapa Hollannin ja Belgian liigoista, jotka voivat palvella Siltasen kehitystä pelaajana suuresti.
Selvää on, että pitkän uran tekeminen viidessä isoimmassa liigassa tulee olemaan Siltasella kovan työn takana, sattuman merkitystä unohtamatta.
Suomalaisista pelaajista ainoastaan viisi on kyennyt pelaamaan Euroopan TOP5-liigoissa yli 200 ottelua, joka vastaa noin viittä ja puolta kokonaista sarjakautta.
Viisikon muodostavat Jussi Jääskeläinen, Sami Hyypiä, Lukas Hradecky, Perparim Hetemaj ja Teemu Tainio.
Tuohon porukkaan yltäminen olisi Siltaselta erittäin kova temppu.
Jäitä kannattaa siis pitää hatussa.
Ja hienoksi ura voi muodostua, vaikka pelit aivan kärkiliigoissa jäisivätkin vähiin.
Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Hannu Tihiseltä, yhdeltä suomalaisen jalkapallon aliarvostetuimmista pelaajista.
Tihinen voitti kahdessa merkittävässä jalkapallomaassa, Belgiassa ja Sveitsissä, mestaruuksia, nousi arvostetuimpien pelaajien joukkoon ja pääsi useampana kautena Mestarien liigan lohkovaiheeseen.
Yhtä kaikki, Matias Siltasen suunta on monella tavalla oikea.
Olennaista on, että nuori suomalaiskomeetta on tähänastisella työllään, sopeutumisvalmiudellaan sekä tekemillään valinnoilla luonut itselleen mahdollisuuden merkittävään kansainväliseen uraan.
Kommentit