Oletteko huomanneet, että jalkapallo-otteluissa huutavia miehiä kohdellaan eri tavalla kuin bändejä fanittavia nuoria naisia?

Nuoria naisia pidetään helposti hysteerisinä ja fanaattisina, mutta on sosiaalisesti täysin hyväksyttävää, että keski-ikäinen mies kiertää suosikkijoukkueensa peleissä ja on vahvasti osa faniyhteisöään.

Miesten fanitusta ei aina edes katsota fanitukseksi vaan harrastukseksi.

Tyttöjen fanitusta taas pidetään pääasiassa turhana ja nolona ajanvietteenä. Urheilusta kiinnostuneet luokkalaiseni saivat yläasteella puhua vapaasti lempijoukkueistaan, peleistä ja muista omaan urheilukiinnostukseen liittyvistä asioista. Kun edes mainitsin omia kiinnostuksen kohteitani, niille naurettiin ja kokemukset vahvistivat häpeää entisestään.

Myös lähipiiri saattaa helposti nauraa fanittavan tytön kiinnostuksen kohteille. Väheksyntä opettaa helposti piilottelemaan itselle tärkeitä asioita.

Poikien urheilufanitusta taas usein kehutaan ja tuetaan. Pelejä katsotaan koko perheen voimin, ja urheilufanin annetaan näyttää kiinnostuksensa avoimesti.

Väitän, että urheilusta puhuminen sosiaalisissa tilanteissa on paljon hyväksyttävämpää ja normaalimpaa kuin vaikkapa bändeistä puhuminen.

Vaikka urheiluyhteisöissä on myös paljon naisfaneja, ovat ne silti vahvasti miesvoittoisia. Mukana kulkee usein myös alkoholi ja aggressiivisuus. Menestyksen hetkellä omaa joukkuetta saa juhlistaa jopa kyseenalaisin keinoin. Suosikkibändiään puo­lustavat tytöt taas leimataan helposti hulluiksi.

Tekee mieli sanoa, että kaikki juontaa juurensa misogyniaan ja naisvihaan.

Jos yhteiskunta olisi tasa-arvoinen, ei kenenkään kiinnostuksen kohteita vähäteltäisi eikä ylenkatsottaisi. Silloin kaikilla olisi mahdollisuus kertoa omista mieltymyksistään vapaasti. Oli kyseessä sitten tyttö fanittamassa jalkapallojoukkuetta tai poika ihailemassa poikabändiä, ei mitään kiinnostuksen kohdetta nähtäisi epänormaalina tai outona.

Lapselle ja nuorelle pitää antaa vapaus kiinnostua mistä hän itse haluaa ja mahdollisuus tutustua uusiin asioihin. Samalla hän oppii suvaitsevaisuutta myös muiden erilaisia mieltymyksiä kohtaan.

Jos pienestä pitäen opetetaan, että vain tietynlaisista asioista on sallittua kiinnostua, voi tulevaisuudessa olla vaikeata kokeilla uusia asioita.

Kaikki lähtee vanhempien asenteista: jos vanhemmat sukupuolittavat lapsensa harrastukset ja koko maailmankuvan pienestä pitäen, jälkikasvulla voi olla vaikeuksia aikuisenakin hyväksyä normista poikkeavia ihmisiä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita.