Jacob Friis sanoi, ettei Leo Wallan pelaajaprofiili sovi tuleviin otteluihin – Vertailu paljastaa, että hän on osin oikeassa

Syyskuun Huuhkaja-ryhmään odotettiin nuorten esiinmarssia, kun Jacob Friis pääsi ensimmäistä kertaa valitsemaan pelaajia väistelemättä Pikkuhuuhkajien EM-kisaprojektia. Jo ennalta oli tiedossa, että sekä A-maajoukkueessa että kesäkuussa Slovakiassa pelanneessa U21-maajoukkueessa vahvin pelaajamateriaali löytyy keskikentältä. Silti monen ennakkokaavailuissa kisat sairastelun takia missannut Leo Walta oli selkeimpiä aikuisten maajoukkueen mukaan nousijoita, onhan Walta pelannut vahvan kauden Allsvenskanissa.

Friis perusteli Wallan puuttumista sillä, että valinnoissa painottui se, mitä Friis odottaa tulevilta otteluilta. Tarkemmaksi selitykseksi tanskalainen mainitsi Wallan pelaajaprofiilin, ja kehityskohteiksi ”puolustukselliset asiat hänen pelissään”. Tarkastellaan näitä perusteita tarkemmin.

Friis odottaa siis Suomen viettävän sekä Norjaa että Puolaa vastaan pitkiä aikoja ilman palloa. Pelaajavalinnat, esimerkiksi wingbackia seurajoukkueessaan pelaavan Oiva Jukkolan valinta ennen puhtaana laiturina tamperelaista melko kiistattomasti parempia Juho Talvitietä ja Casper Terhoa, kielivät siitä, että Huuhkajat jatkaa Hollanti- ja Puola-otteluista tutulla muodostelmalla. Hyökkäyssuuntaan sitä voisi kuvailla numeroin 3-4-3, puolustettaessa se taipuu 5-4-1 muotoon.

Wallan pelipaikka tässä muodossa olisi jompikumpi kahdesta keskikentän keskustan paikasta. Joel Pohjanpalon rinnalla ylimmällä oksalla Friis suosi kesäkuussa vastaisku- ja selustauhkaa tuottavaa Oliver Antmania sekä välikaistalla ja leveydessä liikkunutta Robin Lodia. Näihin Walta soveltuu huonommin, ja varsinkin vastaisku-uhkaa tuottamaan on Huuhkajilla mm. nyt käytettävissä olevan Topi Keskisen myötä Waltaa parempia vaihtoehtoja.

Keskikentän keskustan paikoille Friis valitsi viisikon Kaan Kairinen, Glen Kamara, Adam Marhiev, Rasmus Schüller ja Santeri Väänänen. ”Kenen tilalla Walta olisi pitänyt valita” -kysymykseen vaihtoehdoksi tarjotuista Anssi Suhonen lienee ylemmän oksan pelaaja, kasipaikallakin pelannut Fredrik Jensen pelasi voitokkaassa Puola-kotiottelussa wingbackia ja Matti Peltolan pitäisi nyt kaiken järjen, nähtyjen pelien ja mukaan kerättyjen oppien mukaan olla topparilinjan laidalla.

Vertaillaan hieman ryhmään valitun viisikon ja Leo Wallan tilastoja tämän kauden sarjapeleistä. Käytän tilastolähteenä SofaScorea, jolta löytyy jonkinlaisia tilastoja kaikista pelaajien pelaamista sarjoista. Täydellistä vertailua ei tietenkään voida suorittaa pelaajien erilaisten seurajoukkueroolien ja sarjojen erilaisten pelillisten vaatimusten takia, mutta jonkinlaista suuntaa vertailusta saadaan. Glen Kamaralta tilastot ovat viime kauden alusta Ranskan Ligue 1, koska Kamara ei ole sen jälkeen pelannut sarjassa, josta tilastoja olisi saatavilla. Kaan Kairinen on pelannut Tshekin liigassa vasta 5 ottelua, joten paremman kuvan saamiseksi käytän viime kauden tilastoja. Koska Friis mainitsi nimenomaan puolustukselliset asiat, keskitytään puolustuspelaamista mittaaviin tilastoihin. Tältä ne näyttävät:

Katkot / 90 minuuttia

Taklaukset / 90 minuuttia

Ohitettu / 90 minuuttia

Purut / 90 minuuttia

Blokatut laukaukset

Kaksinkamppailut maassa

Kaksinkamppailut ilmassa

Vertailu paljastaa, että Friis on osin oikeassa nostaessaan esiin Wallan puolustuskyvyn. Walta on vertailun toiseksi heikoin katkoja, vähiten taklaava pelaaja, ja toiseksi eniten ohitetuksi pallon kanssa tullut pelaaja. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä, ja moni vertailun sijoitus on jaettu. Kaksinkamppailijana Walta on vertailun ahkerin, ja voittaa maassa tapahtuvista kaksinkamppailuista yli puolet. Kiinnostavaa on, että Walta blokkaa vertailun eniten laukauksia, ja suorittaa keskimäärin 0.8 purkua per ottelu, mikä kielii siitä, että hyökkäyspäässä tehokas HJK-kasvatti osallistuu myös oman boksin puolustamiseen.

Helsingin Olympiastadionilla pelatussa Puola-ottelussa Suomen keskikentän kaksikko oli roolitettu niin, että Kaan Kairinen pelasi puhtaammin aluetta puolustuslinjan edessä kontrolloivaa kutosta, ja Glen Kamara liikkui enemmän pois keskiakselilta pallollisessa vaiheessa. Esimerkiksi WhoScoredin heatmap-ottelusta paljastaa Kamaran perustaneen oman toimistonsa vasemmalle välikaistalle.

Suomen keskikenttäpelaajista Kairinen pystyy pelaamaan kumpaa tahansa roolia. Hollanti-ottelussa Kairisen rinnalla pelasi puolustavampi Peltola. Kutoseksi Kairisen puolustuspeliä mittaavat numerot eivät ole kovin kummoisia. Nyt ryhmässä mukana olevista Väänänen ja Schüller ovat pelaajaprofiililtaan kutosia, Marhiev ja Kamara taas vapaammin pysty- ja leveyssuunnassa liikkuvia pelaajia.

Leo Walta asettunee tässä karkeassa jaottelussa jälkimmäiseen kategoriaan. Väänäselle ja Schüllerille Walta häviää kaikissa puolustustilastoissa melko selkeästi, blokattuja laukauksia lukuun ottamatta. Kyproksen liigan ja sitä kautta Marhievin osalta tilastot ovat puutteelliset, mutta Glen Kamaran numeroihin Walta pystyy vastaamaan ja jopa lyömään pöytään parempia lukuja.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, mikä arvo olisi sillä, että pelaajalla on osaamista, joka pidentää pallonhallintajaksoja ja vie hyökkäyksiä syvemmälle vastustajan kenttäpuoliskolle. Tai kaukolaukausuhalla, jolla on mahdollista lisätä yksittäisessä ottelussa sattuman merkitystä ottelun lopputulokseen. Kuten esimerkiksi KuPS:n europelit osoittivat, kyky saavuttaa kontrollia säilyttämällä pallonhallinta voi olla kovissa kansainvälisissä peleissä keino pitää pää pinnan yläpuolella.