EK:n puheenjohtajaksi valittu Jaana Tuominen: "Keinoja työllisyyden parantamiseen on"

Elinkeinoelämän keskusliitossa helähti rikki lasikatto, kun EK valitsi puheenjohtajakseen ensi kertaa naisen. Jaana Tuominen aikoo jatkaa pitkälti EK:n aiemman linjan mukaan.

Lähitulevaisuudessa on hänen mukaansa keskityttävä pääsemään pandemiakriisistä järkevästi yli. Sen jälkeen huomio on kiinnitettävä työllisyystoimiin, kuten syrjäytymisen ehkäisemiseen, työurien pidentämiseen, jatkuvaan oppimiseen ja työperäiseen maahanmuuttoon.

– Keinoja työllisyyden parantamiseen on, pitää vain sopia niiden järjestyksestä, Tuominen sanoo.

Hänen mielestään EK:lla on merkitystä nimenomaan yritysten toimintaedellytysten parantajana ja kehittäjänä. Tuomisen mielestä EK:n puheenjohtaja ei ole niinkään vallankäyttäjä, vaan mahdollistaja, joka pääsee keskustelemaan vaikuttajien kanssa.

– Tämä on luottamustehtävä, jossa asioita yritetään viedä eteenpäin keskustelemalla ja ajamalla yhteistyötä.

Kolmikanta ei ole kuollut

EK on hajaannuttanut päätöksentekoa ja siirtänyt valtaa toimialajärjestöille ja yrityksiin, eikä se ole enää mukana keskitetyissä työmarkkinaratkaisuissa. Lisäksi metsäteollisuus on eronnut EK:sta, eli työnantajajärjestöjen rintama ei ole enää yhtenäinen.

Tästä huolimatta EK:n puheenjohtajalla on edelleen vaikutusvaltaa, sanoo Helsingin yliopiston yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen.

– Hän on usein ”elinkeinoelämän ääni”, eli se, jolta media ja viranomaiset kyselevät koko liike-elämän kantaa. Ja hänen johdollaan EK:n hallituksessa muotoillaan, että mikä se kanta on.

Jensen-Eriksen muistuttaa, että Suomi on korporatistinen maa, jossa etujärjestöillä on edustus mitä erilaisimmissa toimielimissä. Maan hallituskin ottaa mielellään etujärjestöjä mukaan valmistelemaan asioita ja päättämään niistä.

– Tätähän Sanna Marinin hallitus on tehnyt esimerkiksi työllisyyspolitiikassa. Kolmikanta ei siis ole kuollut, vaikka sen merkitys on supistunut, Jensen-Eriksen kertoo.