Edessä on veistoksellisia, leppymättömiä jäävuoria, jotka ovat lohjenneet Länsi-Grönlannin jäätiköiltä Diskon lahdelle. Silti maailman suurimmalla saarella on kesä. 

Vaikka vielä Etelä-Grönlannissa ollaan Helsingin korkeudella, ilmasto on täällä paljon arktisempaa. Golf-virta ei lämmitä Grönlantia samalla tavalla kuin Suomea. Keskiosa  suurta saarta on jo Lappia pohjoisempana ja kasvusto rannikollakin lähinnä sammalta ja jäkälää.

Olemme tehneet jäävuoria pujotellen  parin tunnin laivamatkan Grönlannin pääsaaren kolmanneksi suurimmasta taajamasta Ilulissatista Diskon saarelle. 

Matkaajan muistiin jäävät erityisesti Ilulissatin jäävuonon kolossaaliset jäävuoret, joiden halkeaminen kaikuu kallioista räjähdyksinä. 

Rannalta saattoi nähdä valaiden heilauttavan pyrstöään, pikkulintujen ruokkivan poikasiaan varvikossa ja kasvien kukkivan arktisin hohtavin värein.

Kuten Ilulissatissa, myös täällä lähes puuttomalla Diskon saarella katseenvangitsijoita ovat värikkäät talot. Vieri viereen on rakennettu toinen toistaan värikkäämpiä puutaloja. Tyyliltään yksinkertainen rakentaminen luo rauhallisen ilmeen maisemaan.

Rakennusmateriaalina käytettu puu on tuotu muualta. On Grönlannissa joskus puitakin kasvanut, esimerkiksi tuhat vuotta sitten oli nykyistä lämpimämpi kausi. Eräiden tutkimusten mukaan asukkaat käyttivät vähäiset puut rakentamiseen ja polttopuina. 

Vain eteläkolkassa tavataan vähän koivuja, leppiä ja pihlajia. Grönlannissa on sammalet ja jäkälät mukaan lukien viitisensataa kasvilajia. Lumi peittää pääosaa kasvupaikoista noin yhdeksän kuukautta vuodessa. Tosin lumisade voi yllättää keskellä kauneinta kesää.

Viikingit saapuivat Grönlantiin tuhat vuotta sitten ja asuttivat saaren eteläosia. Ennestään siellä asuivat Amerikasta tulleet inuiitit. 

Nykyisin Grönlanti on itsehallinnollinen osa Tanskaa, ja saarella elää haave itsenäisyydestä. Valtaosa rahoituksesta saadaan Tanskasta. Kaivostoimintaa ja öljynporausta kaavaillaan itsenäisen Grönlannin talouden tukijaloiksi kalastuksen ja matkailun ohella.

Asutuskeskusten välillä ei ole lainkaan maanteitä, joten paikasta toiseen kuljetaan meritse tai lentäen, talvella myös koiravaljakoin. 

Vaikka Grönlanti näyttää yhdeltä suurelta jäätiköltä – 80 prosenttia pinta-alasta on mannerjäätikköä – pitkien vuonojen varrella on yllättävän monipuolinen luonto. Jäättömälle rannikkoalueelle on ahtautunut valtava määrä tundrakasvillisuutta.

Diskon saari sijaitsee Grönlannin länsirannikolla pohjoisen Suomen korkeudella. Saaren erikoisuuksia ovat lämpimät lähteet, jotka pitävät ympäristönsä sulana läpi vuoden. Osa on lievästi radioaktiivisia.

Kööpenhaminan yliopiston Arktinen tutkimusasema on toiminut Diskon saarella yli sata vuotta. 

Suotuisan ilmastonsa ja lämpimien lähteidensä seurauksena saari on luontoharrastajan paratiisi. 

Qeqertarsuaqin eli Diskon saarella lämpö voi nousta heinäkuussa 20 asteeseen, rannalla vain muutamaan asteeseen. 

Kesällä jää sulaa mannerjään reunamilta ja jalliot ja niitä peittävä tundra paljastuvat lumen ja jään alta. 

Silloin valkoinen maisema alkaa vihertää, pieneltä alueelta paljastuvat maan pintaa suikertavat kasvit. Arktinen luonto loistaa punaisin, sinisin ja keltaisin kukin. Pensaatkin, pääasiassa pajut, värittävät maisemaa. 

Tundralla elävät kasvit ovat sitkeitä selviytyjiä. Monet ovat pieniä ja kasvavat aivan maan pinnassa. Näyttävin on jopa parikymmensenttiseksi venähtävä rehevä kansalliskukka naalinhorsma, niviarsiaq. Sen hehkuvat kukat punaavat maiseman. 

Niviarsiaq-horsma viihtyy kivikoissa, hiekkamaalla ja erityisesti joenpenkoilla. Sen lehtiä ja kukkia on käytetty ravinnoksi ja kukkahunaja on ollut erityisen arvostettua.

Paikallisten asukkaiden ravinnon runkona ovat olleet kala, katkarapu, hylje ja valas. Silti kasveillakin on ollut tärkeä osa ruokavaliossa. Ruoassa käytetään täällä vieläkin haproa, variksenmarjaa, väinönputkea ja juolukkaa, vaikka Tanskasta lennätetään tuoreita kasviksia ja hedelmiä. 

Tosin etelässä yritetään viljellä jo perunaa, mansikkaa ja vihanneksia.

Grönlanti erosi mannerlaattojen liikkuessa Euroopasta noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Tämän vuoksi eurooppalaiset lajit näkyvät yhä kasvistossa, erityisesti Suomen Lapissa kasvavat lajit kuten sielikkö, uuvana, rikkokasvit, variksenmarja, vaivaispaju, arnikki ja juolukka. 

Neljä Grönlannin viidestä orkidealajista viihtyy Diskon lähteiden reunoilla.

Kaunis erikoisuus on maailman pohjoisin kukkiva kasvi, ja erityisesti sen elinympäristö. Lapissakin kasvava sinirikko (Saxifraga oppositifolia) löydettiin muutama vuosi sitten soraikolta Grönlannin pohjoisnipukan pikkusaarelta Kaffeklubbenilta.

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen