Jaakko Oksanen muutti 17-vuotiaana Lontooseen – Läpimurto Brentfordissa jäi tekemättä, mutta päätös ei kaduta: ”Ei sitä voi simuloida, miten asiat olisivat menneet”

Ensimmäinen omakohtainen muistikuvani jalkapalloilija Jaakko Oksasesta menee kuuden ja puolen vuoden taakse. Tuolloin 18-vuotias kevytrakenteinen keskikenttäpelaaja valmistautui aamupäivän harjoituksiin Brentfordin treenikeskuksessa Länsi-Lontoossa.

Olin saapunut jututtamaan Oksasta, joka treenasi tuolloin Brentfordin B-joukkueen kanssa. Hän oli hiljattain toipunut nivelsidevammasta ja päässyt aiemmin samalla viikolla kentälle ottelussa Englannin kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla pelannutta Dulwich Hamletia vastaan paikallisessa Lontoon Senior cupissa.

Aiemmin samalla kaudella marraskuussa päävalmentaja Thomas Frank oli nostanut nuoren keskikenttäpelaajan jo Brentfordin vaihtopenkille kolmessa Championshipin ottelussa. Ikäisekseen kypsän, joskin myös hieman varautuneen oloista Oksasta haastatellessani mietin, olisiko tässä vuosien päästä merkittävä suomalaisnimi ulkomaan jalkapallosarjoissa.

Nyt, kuusi ja puoli vuotta myöhemmin, puhelimeen vastaa sama Oksanen. Ääni ei välity lankoja pitkin Lontoosta tai muualta ulkomailta vaan Kuopiosta, jonne hän saapui kesällä 2022 Brentford-ajanjakson päätyttyä.

Äänestä paistaa hyväntuulisuus, vaikka KuPSilla on takana neljä voitotonta ottelua Veikkausliigassa haastatteluhetkellä. Ennen haastatteluhetkeä viimeisestä, tylyyn 0–3-tappioon päättyneestä kotipelistä Ilvestä vastaan, Oksanen oli ollut sivussa korttitilin täyttymisen vuoksi.

– Olemme pelanneet hyvää jalkapalloa ja tuloksia on tullut alkukaudesta. Pelaamisessa on aina kehitettävää, mutta uskon meidän pystyvän taistelemaan taas mestaruudesta, Oksanen aloittaa.

Asetelmat ovat kohtuulliset. KuPS on sarjakärjessä – tosin Ilves, FC Inter ja HJK ovat kahden pisteen sisällä kaikki ottelun tai kaksi vähemmän pelanneina. Oksasen tapauksessa nykyhetkeä kiinnostavampaa on menneisyys: matka nykypisteeseen, jossa hän on kehittynyt mediavalokeilan ulkopuolella Veikkausliigan parhaiden keskikenttäpelaajien kastiin vuodesta toiseen mestaruudesta taistelevassa joukkueessa.

Oksasen jalkapallopolku alkoi keravalaisessa KP-75:ssä, jossa hän aloitti lajin harrastamisen tultuaan kouluikään. Kaverit pelasivat jalkapalloa, ja sosiaalinen voima ajoi hänet mukaan. Paljon mitään muuta hän ei harrastanutkaan: elämä pyöri lapsesta asti jalkapallon ympärillä.

KP-75:n jälkeen Oksanen pelasi Korson Palloseuran junioreissa, kunnes siirtyi 12-vuotiaana HJK:n organisaatioon vuonna 2013. HJK:n valmentaja oli ehdottanut pojan isälle siirtoa seuraan. Oksanen veti treenit helsinkiläisjätin juoniorijoukkueessa ja tykkäsi ilmapiiristä, joten päätös oli helppo.

Kun kouraan tuli ensimmäinen varsinainen sopimus HJK:n kanssa 15-vuotiaana, mieleen hahmottui konkreettisesti ajatus siitä, että rakas harrastus voisi olla tulevaisuudessa myös ammatti.

– Totta kai se oli pikkupoikana unelmana, että pääsisin pelaamaan kovia pelejä. Ensimmäisen sopimuksen myötä unelma realisoitui, Oksanen muistelee.

– Kun asuin pääkaupunkiseudulla, siirtyminen HJK:n junioreihin oli aika luontaista. Se oli kaikkiaan hyvää aikaa. Paljon on jäänyt kavereita sieltä, eikä minulla ole seurasta mitään pahaa sanottavaa. HJK on hyvä organisaatio, ja uskon kehittyneeni siellä paljon.

Tammikuussa 2018 julkaistiin uutinen, joka yllätti ainakin jossain määrin suomalaisia jalkapallopiirejä. Oksanen, joka oli tuolloin 17-vuotias, siirtyi kahden ja puolen vuoden mittaisella sopimuksella Brentfordin B-joukkueeseen.

Kausi 2017 oli kulunut pääasiassa Klubi 04:ssä Suomen Kakkosessa. HJK:n paidassa hän oli päässyt kentälle yhdessä ottelussa tultuaan vaihdosta sisään 81 minuutilla kotiottelussa Rovaniemen Palloseuraa vastaan 28. lokakuuta 2017. Ottelu päättyi RoPSin 3–2-voittoon. Se jäi samalla Oksasen ainakin toistaiseksi ainoaksi esiintymiseksi kasvattajaseuransa riveissä.

Talvella 2018 Oksanen oli treenannut muutaman kuukauden HJK:n edustusjoukkueen mukana harjoituskaudella, kun agentilta tuli yllättävä ilmoitus. Brentford oli kiinnostunut nuoresta keskikenttäpelaajasta ja halusi hänen vierailevan heidän luonaan Länsi-Lontoossa.

– Matkustimme sinne agentin ja isän kanssa. Vierailimme treenikeskuksessa, jossa he selittivät, mikä on homman nimi ja miksi he haluaisivat minut sinne. Olin maassa pari päivää, tulin takaisin Suomeen ja agentti kysyi, mitä tehdään, Oksanen taustoittaa.

Oksanen vastasi agentilleen, että Brentford oli vakuuttanut hänet. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti. Vain puolitoista viikkoa vierailun jälkeen nuorukainen oli jo pakkaamassa laukkujaan ja tekemässä muuttoa uuteen maahan ja erilaiseen jalkapallokulttuuriin.

Muutto uuteen ympäristöön ei aiheuttanut sopeutumisvaikeuksia tai kulttuurishokkeja. Pelaajan rauhallinen ja vastaanottavainen luonne sekä suomalaiskontaktit seuran sisällä auttoivat elämänmuutokseen totuttautumisessa.

– Jalkapalloarki on aika samanlaista kaikkialla. Sopeuduin tosi nopeasti. Marcus Forss pelasi joukkueessa ja Jani Viander oli maalivahtivalmentajana, niin se helpotti lähtemistä.

Kun Oksanen saapui Brentfordin B-joukkueeseen, edustusjoukkue oli kaukana nykytasostaan. Länsi-Lontoon piskuinen seura oli toki vakiinnuttanut paikkansa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Championshipissä. Oksasen ensimmäisellä kaudella 2018–19 Brentford sijoittui 11. sijalle. Oksanen itse pääsi nurmelle kauden päätösottelussa kotikentällä Preston North Endiä vastaan.

Vaikka Brentford oli Championshipin keskikastia, seuran linja nuorten pelaajien kehittämisessä kantoi jo hedelmää. Se näkyi siinä, millaisia pelaajia operoi Oksasen rinnalla Prestonia vastaan. Avauksessa olivat Aston Villaa ja Englannin maajoukkuetta nykyään edustavat toppari Ezri Konsa ja hyökkääjä Ollie Watkins. Kärjessä aloitti Neal Maupay ja vasempana wing-backina Rico Henry.

Brentford on luonut mainetta nuoria pelaajia eteenpäin puskevana organisaationa. Oksanen jakaa käsityksen myös omakohtaisesti.

– Koin, että aika siellä kehitti minua pelaajana. Brentford oli organisaationa aika kompakti eikä siellä ole laajaa määrää pelaajia. Valmennus antaa paljon huomiota ja vastuuta yksittäisille pelaajille.

Brentfordin edustusjoukkueen päävalmentajana työskenteli Thomas Frank, joka siirtyi hiljattain Tottenham Hotspuriin. Oksanen ei ole yllättynyt Frankin menestyksestä valmentajana.

– Minulle jäi mielikuva tosi intohimoisesta valmentajasta. Hän käänsi kaikki kivet sen eteen, että saisi joukkueen pelaamaan paremmin. Ei ole mikään ihme, että Brentford on pärjännyt viime vuosina. Hän on ansainnut siirtonsa Tottenhamiin.

Toinen omakohtainen muistikuvani jalkapalloilija Jaakko Oksasesta menee helmikuulle 2021. Tuolloin 20-vuotias keskikenttäpelaaja istui tiukasti koko ottelun vaihtopenkillä hyisessä talvi-illassa hiljattain avatulla New Plough Lanen stadionilla.

Takana oli AFC Wimbledonin ja Gillinghamin ottelu, joista ensimmäisessä Oksanen pelasi lainalla Brentfordista. Pelaajaurallaan kuopiolaista Kopareita edustanut manageri Glyn Hodges oli saanut potkut kesken kauden AFC Wimbledonista, ja tuore päävalmentaja Mark Robinson luotti kokemukseen Ykkösliigan tiukassa säilymistaistelussa.

Kauden loppupuolen haasteista huolimatta aika legendaarisessa protestiseurassa jäi Oksaselle lämpimänä mieleen. Se oli hänen ensimmäinen kautensa miesten peleissä ja vastuuta tuli 27 sarjaottelussa Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

– Kausi alkoi tosi hyvin minulta ja pääsin pelaamaan paljon. Joukkueella ei mennyt niin hyvin, ja olimme putoamiskamppailussa. Hyvän alun jälkeen minulle tuli pidempi loukkaantuminen ja päävalmentaja vaihtui. Kokonaisuudessaan aika Ykkösliigassa antoi paljon oppia, Oksanen kertoo.

Kauden 2021–22 alussa Oksanen sai tammikuuhun asti kestävän lainasiirron Skotlannin Championshipissä pelanneeseen Greenock Mortoniin. Ideana oli saada lisää kokemusta miesten peleistä. Loppupuolisko kaudesta kului jälleen Brentfordin B-joukkueessa, joka juhli keväällä 2022 Lontoon Senior cupin mestaruutta.

Muistan miettineeni AFC Wimbledonin ja Gillinghamin ottelua seuratessani, onkohan tämä tyyliltään sopiva sarjataso peliä taitavasti rytmittävälle lyhytvartiselle keskikenttäpelaajalle. Oksasen mukaan mielikuvat perinteisestä brittifutiksesta eivät kuitenkaan pidä enää Ykkösliigassa yhtä paljon paikkansa kuin esimerkiksi Skotlannissa.

– Skotlannissa pääsi paljon keskikentällä taistelemaan. Siellä ei niin hirveästi palloa kierrätetty ja pelaaminen oli aika fyysistä, Oksanen sanoo.

– Ykkösliigassa alkaa olla niin isoja seuroja, että niiden resurssit ovat aika jäätävällä tasolla. Jalkapallo on mennyt siellä tosi paljon eteenpäin. En toki tiedä, miten suoraviivaista pelaaminen sarjassa oli 2010-luvulla, mutta nähdäkseni pelin taso on kehittynyt paljon.

Oksanen myöntää pettyneensä, ettei murtautunut missään vaiheessa neljän kauden aikana Brentfordin edustusjoukkueeseen, vaikka kilpailu pelipaikoista olikin äärimmäisen kovaa.

– Tavoitteena oli murtautua edustukseen. Ei siihen tyytyväinen voi olla, että en murtautunut. Olisi ollut hienoa pelata edustuksessa enemmän, mutta sen osalta asiat menivät miten menivät.

Ikuisuuskysymykseen siitä, kannattaako nuoren pelaajan lähteä laadukkaaseen ulkomaalaiseen akatemiaan vai ensin lyödä itsensä läpi Suomen kentillä, hän ei osaa antaa lopullista vastausta. Oman tähänastisen urapolkunsa kautta Oksanen tietää vain sen, että ei itse kadu päätöstään lähteä 17-vuotiaana Brentfordiin.

– Lopputulosta on mahdoton tietää etukäteen, kun voi valita vain yhden vaihtoehdon kerralla. Ei sitä voi simuloida, miten asiat olisivat menneet, jos olisin siirtynyt jonnekin muualle. Olen itse ollut tosi tyytyväinen päätökseeni siinä hetkessä ja nyt jälkeenpäinkin.

Nuoria pelaajia hän ei lähde neuvomaan. Oksasen mukaan se luo aina hyvän jalkapalloilullisen pohjan, jos saa nuorena paljon vastuuta Veikkausliigassa.

– Toisaalta, jos 15-, 16- tai 17-vuotias pelaaja saa tarjouksen ulkomailta, minulla ei ainakaan ole pahaa sanottavaa siitä. Se on niin yksilökohtaista, että varmaa suositusta en voi antaa.

Uratarinan tuorein luku, menestyksekäs ajanjakso Kuopion Palloseurassa, alkoi kesällä 2022. Oksasen sopimus Brentfordin kanssa oli päättynyt ja hän vietti kesälomaa Suomessa. Mitään selvää suunnitelmaa ei ollut, missä pelaaminen jatkuisi.

KuPSissa työskenteli tuolloin päävalmentajana Simo Valakari, joka oli hänelle entuudestaan jonkin verran tuttu henkilö. Valakari kysyi Oksaselta, haluaisiko hän tavata ja jutella. Kaksikko tapasi, ja Oksanen tykästyi Valakarin myyntipuheeseen siitä, mitä KuPS voisi pelaajalle tarjota.

Jalkapalloyleisö saattoi odottaa, että Oksanen siirtyisi kasvattajaseuraansa HJK:hon, mutta näin ei tapahtunut.

– Valakari esitti asian niin, että minulle oli tärkeä rooli tarjolla KuPSissa. Joukkueella oli edessä isoja europelejä. Se oli mielenkiintoinen konsepti, johon tartuin.

Valakari valmensi kaudella 2022, jolloin KuPS voitti miesten Suomen cupin ja sijoittui niukasti toiseksi Veikkausliigassa – vain pisteen päähän HJK:sta. Kausina 2023 ja 2024 päävalmentajana työskenteli Jani Honkavaara. Kaudella 2023 KuPS oli taas sarjakakkonen. Tällä kertaa hopea maistui erityisen katkeralta, sillä KuPS jäi tasapisteissä HJK:n kanssa kakkossijalle kolme maalia heikommalla maalierolla.

Kausi 2024 oli jättipotti. Oksanen juhli KuPSin paidassa Veikkausliigan ja miesten Suomen cupin mestaruutta. Viime kauden päätöskierroksen kotipeli HJK:ta vastaan, jolloin mestaruus varmistui, jätti ikuisen tunnejäljen sydämeen.

– Se oli huikea peli. Siellä oli täysi stadion ja tuki yleisöltä oli jotain käsittämätöntä. En ole sellaista kokenut aiemmin Kuopiossa tai missään muuallakaan jalkapallossa, Oksanen kehuu.

Viime kauden jälkeen Honkavaara siirtyi ruotsalaiseen Djurgårdeniin. KuPSin peräsimeen saapui Jarkko Wiss, joten Oksanen on saanut kokea Kuopiossa jo kolme erilaista päävalmentajaa.

– Olen tullut hyvin toimeen jokaisen kanssa. Heistä kaikilla on omia juttujaan, mikä on pelaajan näkökulmasta hyvä asia. Olen saanut kaikilta vähän erilaisia ajatuksia, mikä loppujen lopuksi kehittää pelaajaakin eteenpäin.

Wissin tuomia pelillisiä eroja Honkavaaran aikakauteen verrattuna Oksanen kuvailee seuraavasti:

– Tietty suoraviivaisuus on lisääntynyt pelaamisessa, mutta aika lailla samalla sapluunalla olemme pyrkineet jatkamaan kuin viime kaudella. Pelaaminen toimi sen verran hyvin, että viime kauden runkoa ei ole kauheasti lähdetty muokkaamaan.

Kolmas omakohtainen muistikuvani jalkapalloilija Jaakko Oksasesta muovautuu tässä hetkessä, tehdessäni puhelinhaastattelua nyt 23-vuotiaan pelaajan kanssa ja pohtimalla hänen vuosiaan Englannissa, joita sain itse todistaa varsin läheltä.

Linjan toisella puolella on sama ihminen ja sama ääni – mutta silti niin paljon uutta. Taskuihin on kertynyt kuuden ja puolen vuoden aikana euforisia voitonjuhlia, kitkeriä pettymyksiä, onnistuneita pelitekoja ja vähemmän onnistuneita pelitekoja. Paljon elettyä elämää.

Viime vuoden heinäkuussa tapahtui yksi erityisen hienoista hetkistä kotipelissä Gnistania vastaan. Oksanen laukoi vapaapotkukuvion pääteeksi pallon upealla tavalla kaukaa yläkulmaan. Oksanen osui koko kauden aikana kolmesti. Se oli hänen uransa paras maalimäärä yhdellä kaudella.

– On tullut potkua aika paljon treenattua. Hyvä, että se välittyy välillä peleihinkin. Pitäisi pystyä enemmänkin vain laukomaan. Tiedän, että minulla on hyvä veto, Oksanen sanoo.

– Hyökkäyskolmanneksella pitäisi käyttää enemmän omia vahvuuksia. Siinä olisi sauma kehittyä. Muuten näen itseni melko tyypillisenä kasipaikan pelaajana, joka tykkää olla paljon pallossa mutta myös puolustaa ja hakea pallonriistoja. Olen aika kokonaisvaltainen pelaaja.

Tulevaisuuttaan jalkapalloilijana hän ei ole miettinyt kovin pitkälle. Vaikka matkaa on paljon takana, ikää on kuitenkin vasta 23 vuotta ja parhaat pelivuodet hyvin todennäköisesti edessä. Tasaisella tahdilla loisin seuraavan omakohtaisen muistikuvani jalkapalloilija Jaakko Oksasesta noin parin kolmen vuoden päästä.

Missä hän näkee itsensä tuolloin pelaamassa ja kiinnostaisiko esimerkiksi uusi yritys ulkomailla?

– En ole suunnitellut uraani kovin paljon eteenpäin. Nyt minulla on vuoden sopimus KuPSissa. Yritän suoriutua mahdollisimman hyvin ja katson taas kauden päätteeksi, mitä tapahtuu seuraavaksi.