Jääkauden voima murjoi Merenkurkun saaristoon massiivisen pyykkilaudan – Uusia saaria syntyy, kun maapinta-ala kasvaa 100 hehtaarilla vuodessa
Merenkurkun saaristossa De Geer -moreenit muodostavat pyykkilautamaisia raitoja maisemaan. Ainutlaatuinen saaristomaisema syntyi viime jääkauden tuloksena.
Tummanpuhuva, tervattu Saltkaren näkötorni kohoaa pienen kävelymatkan päässä Svedjehamnin satamasta. Meri on vielä jäässä, mutta aurinko kimaltelee jo ensimmäisissä sulissa. Laulujoutsenpari levähtää näkötornin tuntuman sulassa.
Tornissa silmien eteen avautuu merkillinen maisema. Saaret ja niemet muodostavat kuin valtaisan pyykkilaudan. Pyykkilautamoreeneiksi pitkänomaisia kohoumia kutsutaankin; viralliselta nimeltään ne ovat De Geer -moreeneja. Ne muodostuivat jääkauden lopulla jään alle veteen samansuuntaisesti jään reunan kanssa laajoiksi moreenikentiksi.
Samansuuntaiset saaret ja selänteet kulkevat poikkipäin pitkinä muodostumina. Tornin tuntumassa maa on noussut niin paljon, että saaret ovat kasvaneet yhteen, mutta kauempana merestä kohoaa yhä uusia kapeita moreenisaaria. Maa kohoaa edelleen ja merestä paljastuu alati uusia moreeniharjanteita.
De Geer -moreeneja on lukumääräisesti eniten Merenkurkun saaristossa ja ne ovat parhaiten nähtävillä Björkön ja Raippaluodon alueilla. Nimensä De Geer -moreenit saivat ruotsalaisen geologin Gerard De Geerin mukaan, joka kuvaili ne ensimmäisenä 1800 luvulla. Merenkurkussa ne ovat näyttävimmät maailmassa.
Merenkurkku on Pohjanlahden kapein kohta, joka on Vaasan korkeudella vain 70–80 kilometriä leveä. Se on myös matala, syvimmillään vain 35 metriä, kun Perämerelläkin suurin syvyys on 139 metriä.
Merenkurkun Suomen puolella on erittäin runsassaarinen saaristo, jossa on useita, matalien selkävesien erottamia saariryhmiä, kuten Mikkelinsaaret, Moikipää ja Valassaaret.
Vuonna 2006 Merenkurkun saaristo valittiin Unescon luonnonperintökohteeksi, ensimmäisenä Suomessa nopean maankohoamisen ja harvinaisten De Geer -moreenimuodostumien vuoksi. Se muodostaa Ruotsin ”Korkean rannikon” eli Höga kustenin kanssa yli 3 400 neliökilometrin kokonaisuuden. Höga kusten valittiin maailmanperintökohteeksi jo vuonna 2000. Maiden yhteisen maailmanperintökohteen virallinen nimi on Höga kusten / Merenkurkun saaristo.
Merenkurkun saaristo ja Höga kusten eroavat toisistaan täysin. Suomen puoli on matalaa moreenisaaristoa ja Ruotsin puoli jylhää kalliota ja kivikkoa. Ruotsalaiset äänestivät vuonna 2016 Sveriges Natur -lehdessä Höga kustenin Ruotsin kauneimmaksi maisemaksi.
