Osaatko käyttää itsehoitolääkkeitä oikein? – Nämä riskit kannattaa tietää – Viisi vinkkiä

1. Käytä vain tilapäisesti

Itsehoitolääkkeillä tarkoitetaan lääkkeitä, joita voi ostaa apteekista ilman lääkärin reseptiä. Turvallisuuden varmistamiseksi niiden annosvahvuudet ja pakkauskoot ovat usein pienempiä kuin reseptillä myytävissä lääkkeissä.

Eniten käytettyjä itsehoitolääkkeitä lienevät kipulääkkeet sekä ummetus- ja muut vatsalääkkeet. Flunssa-aikana käytetään myös paljon nenän tukkoisuuteen tarkoitettuja nenäsumutteita ja siitepölykautena allergialääkkeitä.

Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu pääsääntöisesti tilapäiseen, lyhytaikaiseen käyttöön. Jos tarve jatkuu yli suositusajan, on syytä lähteä lääkärin vastaanotolle. Suositusaika vaihtelee lääkkeittäin.

2. Noudata annostusohjeita

Liian pitkään jatkuva käyttö ja liian isot annokset lisäävät itsehoitolääkkeiden haittoja tai voivat jopa olla terveydelle vaaraksi. Liian pitkä käyttö voi myös peittää alleen hankalia oireita ja viivästyttää jonkin sairauden diagnoosia.

Väärinkäyttöä tapahtunee tavallisimmin kipulääkkeissä. Niitä pidetään usein harmittomina, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa joskus vakaviakin vatsaoireita. Joillakin vatsa reagoi jo pieneenkin annokseen. Myös parasetamolin liikakäytöstä voi koitua haittaa. Maksimiannos aikuiselle on 3 000 milligrammaa vuorokaudessa. Pienikin ylitys saattaa altistaa maksavauriolle.

Myös kuumaan juomaan lisättävissä flunssalääkkeissä voi olla mukana kipulääkettä. Jos käytät samanaikaisesti toista kipulääkettä, kokonaisannos voi kasvaa liian suureksi.

Avaavia nenäsumutteita saa käyttää korkeintaan kymmenen vuorokautta. Pitempi käyttö kuivattaa ja haurastuttaa nenän limakalvoja, jolloin nenä ei enää pysy avoinna ilman sumutetta. Tämä voi johtaa lääkekierteeseen.

3. Muista yhteisvaikutukset

Mikäli sinulla on samanaikaisesti monia vaivoja, voit käyttää itsehoitolääkkeitä kaikkiin, kunhan otat huomioon lääkkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset. Jokin lääke voi esimerkiksi heikentää tai vahvistaa toisen lääkkeen vaikutusta tai vaikuttaa sen imeytymiseen.

Tarkista pakkausselosteesta myös, onko jokin lääke otettava eri aikaan kuin muut. Jokin lääke voi myös aiheuttaa tarpeen toiselle lääkkeelle: esimerkiksi tulehduskipulääkkeen käyttö voi olla närästyksen syy. Kysy tarvittaessa neuvoa apteekista.

Jos käytät itsehoitolääkkeiden lisäksi reseptilääkkeitä, varmista apteekista, ettei itsehoitolääkkeillä ole yhteisvaikutuksia niiden kanssa. Jos reseptilääkkeiden käytön taustalla on jokin perussairaus, se voi vaikuttaa myös itsehoitolääkkeen valintaan.

4. Tarkista käyttötapa

Jotkin itsehoitolääkkeet tulee ottaa kokonaisina tyhjään vatsaan, jotta ne toimisivat toivotusti. Tällaisia lääkkeitä ovat yleensä esimerkiksi närästyksen hoitoon tarkoitetut happosalpaajat. Mikäli lääke puolitetaan, se ei vaikuta oikealla tavalla.

Lääkkeen pakkausselosteesta voit tarkistaa, miten pitää menetellä. Tuoteseloste on jaoteltu väliotsikoilla, joiden alta löydät helposti hakemasi tiedon. Seloste kertoo myös, pitääkö lääke ottaa veden kanssa tai tuleeko lääkkeenoton yhteydessä välttää tiettyjä juomia tai ruokia.

5. Hyödynnä farmaseuttien ammattitaitoa

Helpoimmalla pääset, kun kysyt neuvoa lääkkeen käyttöön apteekista. Kerro farmaseutille myös muista käytössäsi olevista lääkkeistä. Näin saat tietää, onko lääkkeillä yhteisvaikutuksia tai pitääkö jokin lääke ottaa erillään muista. Farmaseutti kertoo myös, voiko lääkkeen puolittaa tai murskata.

Ammattilaisen kanssa keskustellessa saattaa joskus käydä ilmi, että itsehoitolääkkeet eivät ole aina paras vaihtoehto, vaan lääkkeettömistä hoidoista voi olla joissain vaivoissa enemmän apua. Esimerkiksi niska-hartia- ja selkäkipuun auttaa parhaiten liikunta. Tarvittaessa farmaseutti voi myös suositella lääkäriin menoa.

Asiantuntija: proviisori Henna Järvitalo, Yliopiston apteekki