Mondo

Italian ihana löytö: auringon ja viehättävien pikkukaupunkien Puglia


Puglian alue on ollut monelle tuntematon pala Italian saappaan kantapäätä. Sen mukavista kaupungeista ja merimaisemista veikataan maan nousevaa hittikohdetta.
Kuvat Annikki Valomieli

Vanharouva Tina Cosi hymyilee lempeästi. Joukko matkailijoita istuu hänen kotitalonsa ison pöydän äärellä, kädet jauhoissa.

Yritämme saada sormemme taipumaan oikeisiin asentoihin, taikinan tottelemaan kädenliikkeitä, mutta ei se tietenkään tapahdu vuosikymmenten tuomalla sulavuudella, jolla talon isoäiti pastansa tekee.

Pientä korvaa muistuttava orecchietta ja pitkulainen maccheroncini näyttävät helpoilta pastan muodoilta. Niitä pyöritellään täällä Pugliassa kotikeittiöissä aina sunnuntaisin ja tarjoillaan ihanien, kypsennettyjen rapinien eli ”pikku nauriiden” lehtien kanssa.

Tina-rouva perheineen pitää meille kokkauskurssia Masseria nonno Tore -luomutilan ruokasalissa. Masseriat ovat juuri täällä Italian eteläisimmillä kolkilla tyypillisiä entisiä maatiloja, joista on tehty tasokkaita hotelleja tai ravintoloita. Toisin kuin muualla Italiassa yleisillä agriturismo-tiloilla, masserioissa ei usein enää harjoiteta laajaa maanviljelystä, mutta lähiruoka ja luomu ovat kunniassaan.

Vähän vinksahtaneet orecchiettemme saavat vanhanrouvan sormissa ehomman muodon, ja keittiön kattiloissa kypsennämme joukolla tilan kasviksista monenlaisia herkkuja. Patoihin laitetaan artisokansydämiä, sipulia, papuja, merifenkolia. Yksi muhennos, papparrotta, syntyy kauan kypsytetyistä muiden aterioiden tähteistä, joihin lisätään vaikka anjovista tuomaan ytyä.

Kun lopulta istumme illalliselle masserian pöytään, olo on varsin mukava. Yksinkertaista, maanläheistä, silti herkullista. Vähän kuin koko Puglia.

Masseriat, eli entiset maatilat joista on tehty hotelleja ravintoloineen, ovat Pugliassa suosittuja majapaikkoja. Osa niistä tarjoaa myös kursseja paikalliseen ruokaan.

Puglia on pieni alue aivan Italian saappaan kantapäässä. Perinteisesti siitä on käytetty Suomessa latinankielistä nimeä Apulia, mutta kovin tunnettua nimestä ja koko seudusta ei ole näihin aikoihin asti tullut.

Mutta kun matkailijat etsivät aina uutta, kiinnostus Pugliaan on kasvanut. Se on toisinaan päässyt maailman isojen lehtien listauksiinkin nousevista matkakohteista.

Italiaa hyvin tunteville se voi olla yllätyskin. Puglia ei pärjää kauneudessa eikä palveluissa vaikkapa Toscanalle tai Umbrialle. Seutu on kokenut monenlaista, myös useita valloittajia: täällä ovat marssineet niin vandaalit kuin gootit, eikä nyt puhuta katujen töhrijöistä ja synkästi pukeutuneista nuorista. Normannit, turkkilaiset, kreikkalaiset, espanjalaiset, swaabilaiset, saraseenit, langobardit – suunnilleen kaikki ovat myllänneet Pugliaa paitsi nykyturistit.

Villa Sticchi on komea yksityinen palazzo Santa Cesarea Termen leppoisassa kylpyläkaupungissa.

Vaikka historiasta on täällä jäljellä muistomerkkejä, ne eivät ole niin suuria nähtävyyksiä kuin Italian kuuluisimmat rakennukset. Esimerkiksi keisari Fredrik II:n 1200-luvulla Andriaan rakennuttama Castel del Monte on jyhkeä ja Unesco-suojeltu kahdeksankulmainen linna, mutta siinä ei ole koskaan asunut ketään eikä siihen liity suuria taisteluita.

Italialaiset tuntevat Puglian yhtenä maansa vilja-aitoista. Sen teillä ajellessa näkeekin viljelymaita tuotantorakennuksineen. Puglialaiset vakuuttavat, että täältä on saanut alkunsa cucina povera, köyhien keittiö, jonka mauista on tullut trendikkäitä. Samaa kunniaa omii tosin moni muukin seutu.

Kun aluetta reunustaa kaikkialla Välimeri – Adrian¬meren ja Joonianmeren lahdet – ja monissa sen kaupungeissa riittää tunnelmallisia kortteleita, Pugliaa voi pitää löytönä niille, jotka ovat jo kolunneet Italian kuuluisammat seudut.

Parasta täällä onkin, että suuren osan vuodesta voi todella nauttia kallioisten merenrantojen ja vilvoittavien merituulten rauhasta. Italialaiset lomailijat valtaavat Puglian eteläisimmän osan Salenton rannat heinä- ja elokuussa, ja sydäntalvella monet paikat ovat kiinni, mutta muulloin täällä voi kierrellä ilman ruuhkia.

Erityisen hyvin Puglia sopii niille, jotka rakastavat tehdä autoretkiä, nousta pyörän selkään tai lähteä patikoimaan.

Puglia on omiaan niille, jotka rakastavat auto- tai pyöräretkiä. Hiekkarantoja on vähän, mutta mereen pääsee helposti uimaan.

Kliks, klaks. Kulunut portti avautuu valkean talon pihaan. Koira rynnistää tieltä nuuskimaan pihan rehottavia kasveja.

”Tämän minä aion ostaa ja tehdä siitä kotini”, kertoo Davide Schiantarelli virnistellen.

Schiantarelli on patikointi- ja kiipeilyopas, joka vetää retkiä muun muassa Il Ciolon kanjonilla ja sitä reunustavilla kukkuloilla. Yhden kukkulan huipulla on rapistunut rakennus, seudun entinen disko ja yökerho, joka nyt odottaa autiona uutta omistajaa.

Nousemme talon terassille. Mitkä huikeat maisemat! Meri kimmeltää turkoosina ja sinisenä. Sen vesi on kaikkialla Pugliassa niin kirkasta, että siihen tekisi mieli loikata missä vain.

Schiantarelli ja hänen koiransa johdattavat meitä kukkuloilla. Kivien lomassa pilkottaa kukkaisia niitynläntäreitä. Polun vierestä löytyy toisinaan villiparsaa ja villinä leviäviä maustekasveja.

Kun palaamme patikkaretkeltä hikisinä ja tyytyväisinä, merenrantaa seuraavalla maantiellä viilettää ohi trikoo¬asuisia pyöräilijöitä toisensa jälkeen. Näillä teillä riittää tilaa myös urheilla, jos ei halua pysähdellä katselemaan maisemia.

Puglian rannat ovat yleensä kallioisia ja kivisiä, hiekkarantoja on vain harvakseltaan. Toisaalta monista sen rantakaupungeista ja -kylistä pääsee mereen uimaan vaikka keskustastakin.

Otranto on näistä kaupungeista suosituimpia, onhan sillä historiallinen, viehättävä vanhakaupunki ja uimaranta aivan keskustassa. Sen kauniin katedraalin ja pikku-katujen katselemiseen riittää hyvin muutama tunti. Edullista hiukopalaa, nykyajan cucina poveraa, ei näissä rannikkokaupungeissa tarvitse koskaan etsiä kaukaa, lähellä on aina ravintoloita. Otrantossa on esimerkiksi Piazza del Popololla pieni Sapori-pitseria, josta voi napata paikallisten tapaan rusticon. Se on pari kolikkoa maksava suolainen piiras, jota saa eri täytteillä, kuten salamilla tai sienillä.

Otranton kaupungin keskustassa on mukava uimaranta.

Vielä Otrantoa pienempiä namipaloja kaupungeiksi ovat vaikkapa Tricase ja Specchia. Kummassakaan ei ole erityisiä nähtävyyksiä, mutta on tietysti useampikin kirkko ja kappeli sekä muutama kaunis kortteli kuljettaviksi.

Ja molemmissa pääsee lähelle italialaista arkea. Kun Pohjois-Italiassa elämänmeno on kaupungistunut jo aikaa sitten niin, että perheet nököttävät iltaisin kotonaan tuijottamassa tv:tä ja roikkumassa netissä, täällä asukkaat tulevat vielä vanhaan tapaan iltaisin kaupunkinsa aukioille istuskelemaan ja juttelemaan.

Jos haluat olla se pikkukaupungin mukava, ainoa ulkomaalainen vieras, jota kaupungin asukkaat alkavat pian tervehtiä, viivy tovi Specchiassa. Vastaan ei taatusti tule paljon turisteja, ja kaupungista löytyy käveltävien kujien lisäksi esimerkiksi hyvä viinitupa Cantine Macinate 1931, moderniksi ravintolaksi muutettu viinitilan rakennus 1930-luvulta.

Mutta on Pugliassa myös paikkoja, joiden anti tyydyttää isommankin matkailunälän.

Gallipolin kaupungista löytyy barokkikirkkoja, vanhoja palazzoja sekä kiehtovan labyrinttimainen katujen verkosto.

Onko tämä kirjasto – vai sittenkin kirkko?

Gallipolin kaupungin kirjasto saa kävijänsä hämilleen. Se on todellakin tehty vanhaan kirkkoon. Samantapaista kurkisteltavaa löytyy joka puolelta Gallipolin vanhaakaupunkia.

Tämä Italian Gallipoli ei ole kuuluisin Gallipoli: ensimmäisen maailmansodan valtavan, tuhoisan taistelun näyttämö löytyy Turkista. Kaupunki on silti nimensä veroinen, se tulee kreikan sanasta kallipolis, kaunis kaupunki. Barokkikirkkoja, vanhoja palazzoja, mukavan labyrinttimainen katujen verkosto. Gallipolissa näkyy kreikkalaisen kulttuurin vaikutus, mikä saa sen Pugliassa tuntumaan aivan omanlaiseltaan.

Vanhakaupunki on täällä kirjaimellisesti omassa ylhäisyydessään, omalla niemellään, jota ympäröivät muurit. Niemen uloimmalla laidalla riittää näköalakahviloiden ja -ravintoloiden tuoleja, joita voi vallata. Täältä on helppo astella myös hiekkarannoille, joita seudulla riittää.

Puglian tähtikohteisiin kuuluu myös Alberobello. Vain 11 000 asukkaan kaupungin valtti ovat oudot, hauskannäköiset, valkeat rakennukset, joilla on kekomainen katto. Tonttujen asumuksilta näyttäviä taloja kutsutaan nimellä trulli, eikä niitä ole maailmassa missään yhtä paljon kuin Alberobellossa. Kaupunki on nimetty Unesco-kohteeksi juuri noin 1 500 trullitalonsa ansiosta. Niiden takia siitä on tullut myös Puglian matkailijarysä. Joka puolella Alberobelloa törmää trullitalojen ohella kauppoihin, jotka myyvät trullirihkamaa, ja tietysti osa kävijöistä haluaa yöpyä trullimajatalossa.

Trullit ovat saaneet Pugliassa alkunsa maaseudun työläisten, paimenien ja kalastajien varastorakennuksista. Niitä voi yhä ajellessa nähdä siellä täällä maatalojen aputiloina.

Puglian maaseudulla näkee vanhoja, pyöreitä trullo-rakennuksia myös maatilojen varastoina.

Puglian kiistaton jalokivi on Lecce. Sitä kutsutaan Italiassa ”etelän Firenzeksi”, ja vaikka sen nähtävyydet ja kauneus eivät yllä Firenzen tasolle, vertauksessa on jotakin osuvaa.

Leccessä riittää 1600-luvulta lähtien rakennettuja barokki¬palatseja ja monenlaista kulttuuritarjontaa. On komeita aukioita, etenkin Piazza del Duomo, jonka koristeiden suunnatkin on aikoinaan tarkkaan harkittu. Kun muu Puglia on Italian mittapuulla yksinkertaisen kaunista, Lecce hurmaa.

Kaupungin kauneuden yksi selitys on se, että alueella on ollut saatavilla muovattavaa kalkkikiveä. Historiallisesti tärkeästä sijainnista taas kertoo, että roomalaiset tekivät tänne 100-luvulla 25 000-paikkaisen amfiteatterin ja myöhemmin toisen, 6 000-paikkaisen teatterin. Ne on päästetty rapistumaan, mutta suuremmassa on kesäisin toisinaan ooppera- tai muita esityksiä.

Leccen vanhakaupunki viehättää arkkitehtuurillaan, hyvillä ruokapaikoillaan ja putiikeillaan.

Leccen kirkkoja voisi katsella päivän, putiikeissa ja kahviloissa viettää toisen. Sadantuhannen asukkaan kaupunki on helppo oppia mutta riittävän iso kiinnostamaan pitempään.

Matka Pugliaan on täydellinen vasta kun menee Leccessä Via Trincheselle ja valikoi Gelateria Natale -puodin paristakymmenestä jäätelöstä suosikkinsa. Sen voi popsia läheisellä Pyhän Oronzon patsaalla. Sanotaan, että Oronzo pelasti puglialaiset kerran rutolta. Taivaallinen jäätelö ja Lecce saavat tuntemaan, että ainakin pieniä ihmeitä täällä kohtaa.

Maaseudulla retkeillessä voi löytää rapistuneiden kirkkojen pieniä taideaarteita.

Matka ja liikkuminen Pugliassa

Pugliaan ei ole Suomesta suoria lentoyhteyksiä. Parasta on lentää Roomaan ja jatkaa paikallislennoilla tai junalla Bariin tai Brindisiin. Halpalentoyhtiö Easyjet on myös lentänyt Lontoosta Bariin.

Puglian alueella voi liikkua edullisilla mutta usein hitailla junilla (trenitalia.com, www.fseonline.it) tai busseilla (useita yhtiöitä, myös www.fseonline.it).

Ehdottomasti paras tapa liikkua on kuitenkin vuokrata oma auto, sillä julkiset yhteydet kaupunkien välillä eivät ole runsaat. Autonvuokrausta löytyy edullisesti (alkaen usein 25 e/päivä) kaikista isoista kaupungeista. Liikenne on suuressa osassa Pugliaa leppoisaa muulloin kuin heinä–elokuun sesonkiaikaan.

Pyörällä

Puglian tiet sopivat erinomaisesti pyörämatkailuun, vaikka seudulla on myös mäkisiä alueita. Monet yritykset vuokraavat pyöriä ja tarjoavat opastettuja pyörämatkoja, eteläisen Puglian Salentossa esimerkiksi Salento Bici Tour (salentobicitour.org) ja kiipeilyä, vaelluksia ja muita aktiviteettipalveluja myyvä Salento Verticale (facebook.com/salentoverticale).

Artisokka kuuluu Puglian seudun sesonkiherkkuihin.

Artikkeli on julkaistu Mondo-lehdessä alun perin vuonna 2014.

Julkaistu: 21.1.2019