Jos hyvin käy, Kuopiosta tulee ”Itä-Suomen Tampere” – Muuttoliiketutkija loi kolme erilaista mahdollista tulevaisuutta alueelle
Itä-Suomi loistaa väestökartoissa punaisena. Suuri suuntaus on se, että väestö on vähentynyt ja ikääntynyt nopeammin kuin koko maassa. Miten alueen käy?
Tervetuloa Mikkeliin! Saimaan rannan kaupunkiin, joka on nimetty arkkienkeli Mikaelin mukaan ja joka sai palvella Suomen armeijan päämajakaupunkina toisen maailmansodan aikaan. Rautatieasemalla seisoo marsalkka Mannerheimin muinainen salonkivaunu. Vähän kuin muistutuksena siitä, että suuruuden vuodet ovat takana.
Etelä-Savon pääkaupungin väkiluku on kyykännyt kymmenessä vuodessa noin 54 000:sta 52 000:een. Nuoria muuttaa muualle, eläkeikäisten osuus väestöstä kasvaa. Silti Mikkelillä menee itäsuomalaiseksi kunnaksi vielä melko hyvin.
Sen sijaan koko Itä-Suomi loistaa väestökartoissa punaisena, tarkastellaanpa sitten väestön muutosta takavuosina tai ennustettua muutosta tulevina vuosikymmeninä. Väri kertoo väen vähenemisestä. Suuri suuntaus on se, että väestö on vähentynyt ja ikääntynyt nopeammin kuin koko maassa.
Nykyisen väestöennusteen mukaan Mikkelin väkiluku putoaa 45 000 ihmiseen vuoteen 2040 mennessä, jos nykysuuntaus jatkuu.
Huonomminkin voi mennä – tai sitten paremmin.
Väestö- ja muuttoliikeasiantuntija Timo Aro hahmotteli Avun pyynnöstä Itä-Suomelle niin sanotun perusuran lisäksi kaksi muunlaista tulevaisuutta: valoisan ja synkän.
Aro on seurannut ja tutkinut Suomen väestön liikkeitä koko uransa. Nykyään hän työskentelee Turun kaupungin tutkimusjohtajana, mutta toimii edelleen myös aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n neuvonantajana.
1. Kaikki jatkuu ennallaan
Matkustetaan ensin sellaiseen vuoden 2040 Itä-Suomeen, jollaisessa kaikki on mennyt kuten nyt ennustettiin. Tässä jutussa Itä-Suomella viitataan neljään maakuntaan: Etelä- ja Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Timo Aron mukaan nuo alueet ovat elinkeinopohjaltaan melko samankaltaisia, ja niiden ongelmatkin ovat yhteneväisiä. Tilastoinnissa ja tukien jaossa Itä-Suomi rajataan samoin.
Itä-Suomella ei ole mennyt viime vuosikymmeninä lujaa. Jos trendi jatkuu suurin piirtein samana kuin tähän mennessä, suurimmassa osassa Itä-Suomen kuntia väestö pienenee viidenneksen vajaan parinkymmenen vuoden aikana. Eniten väestöä menettävissä kunnissa – Hyrynsalmella, Kuhmossa, Sonkajärvellä, Ilomantsissa, Rääkkylässä ja Enonkoskella – jo nyt rajusti vähenneestä väestä lähtisi yli neljäsosa.
Väki vähenee ennusteissa niin maaseutukunnissa kuin pienissä kaupungeissa. Ainoat paikat, joissa kasvua on luvassa, ovat Kuopion ja Joensuun kaupunkiseudut.
2. Supistuvan kierteen Itä-Suomi
Itä-Suomen tulevaisuus riippuu pitkälti matkailijoista ja vapaa-ajan asujista. Viime vuosikymmenen lopulla näytti siltä, että matkailu alkaa kukoistaa ja että mökkiläisiä riittää monissa kunnissa.
Sitten iski koronapandemia, ja pian Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomi otti käyttöön EU-pakotteet, mikä romutti nopeasti venäläisten turismin Suomeen. Venäläiset matkailijat olivat tärkeitä erityisesti Itä-Suomessa.
– Hitaan näivettymisen skenaariossa geopoliittiset ongelmat jatkuvat, ja itäraja pysyy lähes suljettuna tulevinakin vuosina, Aro sanoo.
Matkailu ei pääsisi elpymään. Jos Itä-Suomi alkaa näyttäytyä riskialttiina alueena arvaamattoman ja aggressiivisen Venäjän kyljessä, se voi vaikuttaa yritysten haluun sijoittaa alueelle. Yritykset voisivat investoida mieluummin vakaammilta ja turvallisemmilta vaikuttaviin seutuihin, Etelä- ja Länsi-Suomeen. Kenties itäsuomalaisissa firmoissa laajennettaisiin muualle Suomeen tai ulkomaille, jos mahdollisuuksia tulisi.
Itä-Suomeen on tullut myös niin sanotun vihreän siirtymän sijoituksia vähemmän kuin muualle maahan. Suurin yksittäinen syy on se, ettei lähelle itärajaa voi puolustusvoimain vaatimuksesta rakentaa tuulivoimaa. Tuulivoimalat voivat haitata tutkien toimintaa. Näivettymisen polulla asiaan ei tulisi muutosta.
Siksi työpaikat vähenevät ja alueen pitovoima heikkenee. Pitovoimalla tarkoitetaan sitä, että tiettyyn kuntaan tai maakuntaan vaikkapa opiskelemaan tullut ihminen myös jää asumaan seudulle. Tarjolla pitäisi olla ainakin töitä ja asunto, mutta hyvä olisi olla myös palveluita, huvituksia, ehkä omanikäistä väkeäkin. Sekä tietenkin toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Siitä voi olla Aron mielestä puutetta Itä-Suomessa jo nyt, ja supistuvan kierteen näkymässä entistä enemmän.
– Vaikka koulutuspaikkoja on varsinkin Kuopiossa ja Joensuussa paljon, nekään eivät pitäisi valmistuneita seudulla, jos työpaikkoja ja tulevaisuudennäkymiä ei ole.
Sinänsä Kuopion ja Joensuun kaupunkiseudut pärjäisivät myös Supistuvan kierteen Itä-Suomessa ainakin kohtalaisesti, niiden väkiluku kasvaisi hieman. Mahdollisesti myös Joensuun kyljessä sijaitseva Kontiolahti voisi kasvaa.
Kontiolahden poikkeusmenestystä selittää Aron mukaan se, että se muistuttaa vauraiden kaupunkien kehyskuntaa ja hyötyy Joensuun läheisyydestä. Siellä on myös tarjolla monipuolista asumista ja elinympäristöä.
– Lisäksi Kontiolahti on panostanut huomattavasti lasten ja nuorten palveluihin sekä vapaa-ajan palveluihin.
Kaikki muut Itä-Suomen kunnat vanhenisivat, kutistuisivat ja kuihtuisivat.
Kumipyörillä ajetut kilometrit 2020–2040
3. Kaupunkiseutuistuva Itä-Suomi
Entä se valoisampi tulevaisuus? Voiko sellaista kuvitellakaan?
Ensinnäkin matkailu elpyisi.
– Matkailu ja vapaa-ajan asuminen palaisi samalle uralle kuin ennen koronaa ja sotaa. Se edellyttäisi, että itäraja alkaisi avautua edes asteittain, Aro sanoo.
Muualta saapuville ihmisille pitäisi olla nykyistä paremmat liikenneyhteydet. Aron mukaan erityisesti Itäradan pitäisi toteutua. Nykyisten kaavailujen mukaan Itärata supistaisi uusien ja parannettujen vanhojen rataosuuksien ansiosta matka-ajan Helsingistä Joensuuhun tai Kuopioon kolmeen tuntiin. Nykyään junamatka Helsingistä Kuopioon kestää hieman yli neljä tuntia ja Joensuuhun neljä ja puoli tuntia.
Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan Itäradan valmistelu jatkuu, mutta varsinaisesta rakentamisesta ei ohjelmassa puhuta. Liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) on suhtautunut hankkeeseen penseästi.
Paremmin voivan Itä-Suomen skenaarion Aro nimeää Kaupunkiseutuistuvaksi Itä-Suomeksi. Se koostuisi muutamasta vahvasta kaupunkiseudusta. Niistä tärkein on Kuopion seutu.
– Siinä skenaariossa Kuopiosta tulee erittäin vahva, Itä-Suomen Tampere, joka kerää laajalta alueelta asukkaita, työmatkalaisia ja muita liikennevirtoja.
Kuopion asemaa pitäisi Aron mukaan vahvistaa valtakunnanpolitiikassa tehtävillä päätöksillä. Jo mainittujen liikennepäätösten lisäksi myös opiskelupaikkoja pitäisi olla Kuopiossa enemmän.
Pohjois-Savon navassa on jo nyt paljon sosiaali- ja terveysalan osaamista. Itä-Suomen yliopiston lisäksi koulutusta tarjoavat Savonia-ammattikorkeakoulu sekä pelastusopisto. Oleellista olisi varmistaa, että valmistuville olisi myös töitä tarjolla. Siihen on Aron mukaan hyvät eväät, onhan Kuopiossa esimerkiksi yliopistollinen keskussairaala.
Tamperemaista Kuopiota tukisi Joensuun kaupunkiseutu Pohjois-Karjalassa. Myös Joensuu on yliopisto- ja ammattikorkeakoulukaupunki. Lisäksi Etelä- Savon Mikkeli ja Kainuun Kajaani pystyisivät kääntämään lievässä laskussa olevan väkilukunsa nousuun. Varsinkin noissa paikoissa liikennepäätösten ja elpyvän matkailun merkitys olisi suuri.
– Jos kaikki osuisi lankulle, toivo ja usko palautuisi Itä-Suomeen, Aro pohtii.
Ikäjakauma seutukunnittain
Alueet eivät tyhjene kokonaan
Toistaiseksi varsin varmalta näyttää se, että jo valmiiksi hiutuneet alueen pienemmät kunnat ja monet kaupungitkin tyhjenevät edelleen. Toiveikkaassa kasvavien kaupunkiseutujen näkymässäkin vain muutama kaupunki kasvaa ja ehkä kukoistaakin.
– Eiväthän ne muutokset ole uusia tai yllättäviä. Hidas näivettyminen on jatkunut pitkään, Aro sanoo ja ottaa esimerkiksi Ilomantsin, Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Suomen itäisimmän kunnan.
Ilomantsi on pinta-alaltaan suuri, mutta väkeä on vähän, alle viisituhatta.
– Muuttotappiota on tullut vuosikymmeniä. Palveluita on jo keskitetty suurempiin taajamiin, ja kehitys jatkuu.
Pieniä kouluja, kauppoja ja terveysasemia on suljettu myös muissa itäsuomalaisissa kunnissa, ja lisää samaa on luvassa.
– Eivät alueet kokonaan tyhjene ihmisistä. Vakituisia asukkaita on tulevaisuudessa vähemmän, ja kotitaloudet ovat pienempiä. Vapaa-ajan asuntoja taas voi olla paljonkin, tai kakkoskoteja. Niiden asukkaat tuovat alueelle elämää.
Aron mielestä olennainen kysymys on, miten esimerkiksi juukalainen saadaan innostumaan kukoistavasta Kuopiosta, jos kaupungin menestys ei estä lähipalveluiden katoamista omasta kunnasta.
– Jos edes Kuopio ja Joensuu eivät saa lisää ihmisiä, Itä-Suomi on vielä haavoittuvampi. Ikäluokat pienenevät, ja nuorten aikuisten määrä vähenee koko maassa. Kaupunkien välinen kilpailu heistä kovenee entisestään.
