Pullantuoksuinen isoäiti katsoi ensin Kauniit ja rohkeat ja lähti vasta sitten huumekaupoille – Erikoisten käänteiden tapaus jäi huumepoliisin mieleen

Pullantuoksuinen isoäiti, joka katsoi ensin Kauniit ja rohkeat ja lähti vasta ohjelman jälkeen huumausainekaupoille – näinkin voi huumekauppaa tehdä. Rikosylikonstaapeli Timo Lehtonen ryhmineen tutki vuosina 2003–2005 laajaa rikoskokonaisuutta, joka ansaitsisi oman tv-sarjan, sillä tutkinnan aikana monet tapahtumat olivat melko tragikoomisia.

Tutkinta sai alkunsa toukokuun lopussa 2003, kun Lehtonen ja hänen partiokaverinsa huomasivat poliiseille entuudestaan tunnetun huumediileri Retsen jyväskyläläisen ostoskeskuksen pihalla. Retsen kanssa Audissa istui keski-ikäinen nainen, joka oli auton rekisteritietojen mukaan todennäköisesti ajoneuvon omistaja, nimeltään Marjatta.

Lehtonen kirjoitti havainnosta vihjetiedon, mutta Jyväskylän huumeryhmä oli niin vähämiehinen, että uudet tutkinnat oli syytä aloittaa vasta kesälomien jälkeen, kun kaikki tutkijat olivat taas vahvuudessa.

2000-luvun alussa Jyväskylän seudun huumausainetakavarikot olivat lähinnä muutamien kymmenien grammojen luokkaa ja isompien erien takavarikointi oli harvinaista. Keski-Suomen huumekauppiaat olivat suurelta osin paikallisia, eivätkä kansainväliset rikollisryhmät olleet vielä löytäneet maahamme.

Lomien jälkeen Lehtonen alkoi etsiä Audin kuljettajan tietoja eri rekistereistä. Marjatalla oli kaksi vanhempaa siskoa, eikä kukaan heistä ollut poliisille tuttu. Kaikki sisarukset olivat viettäneet tavallista rikkeetöntä elämää. Vanhin sisaruksista Arja oli pyörittänyt muutamaa ravintolaa Jyväskylässä, mutta nämä anniskelupaikat olivat laittaneet laput luukulle.

Lehtonen yhdisteli eri lähteistä löytyviä tietoja ja huomasi sitten mielenkiintoisen yksityiskohdan.

Audilla ajavan Marjatan ex-mies oli tunnettu jyväskyläläinen huumekauppias, joka oli alamaailmasta saatujen tietojen mukaan nostanut profiiliaan katutason kauppiaana. Ex-miehellä oli vihjeiden perusteella aisaparinaan Retse, ja miesten amfetamiinikauppa oli viime aikoina ollut aktiivista.

Tutkinnanjohtaja sai käräjäoikeudelta luvan kuunnella Marjatan puhelinta.

– Puhelinkuuntelusta saaduilla tiedoilla juttu lähti lentoon kuin hanhien syysmuutto, Timo Lehtonen muistelee.

Puhelinkuuntelussa kävi melko nopeasti selville, että Marjatta välitti ex-miehelleen ja hänen kaverilleen amfetamiinia myyntiin. Marjatta ei kokemattomana huumekauppiaana osannut oikein peitellä puhelimessa sanomisiaan, ja asioiden oikea laita paljastui nopeasti poliiseille.

Poliisi analysoi, että Marjatta tuskin kuitenkaan itse salakuljetti huumeita Suomeen, sillä hän ei juuri koskaan poistunut kovin kauaksi Jyväskylän alueelta. Ennen kiinniottoja poliisin olisi saatava selville, mistä Marjatta hankki myymänsä huumausaineet.

Marjatta oli epätavallisen paljon yhteydessä isosiskoonsa Arjaan. Toki sisarukset voivat hyvinkin olla päivittäin toistensa kanssa tekemisissä, mutta huono koodikieli ja lyhyet tapaamiset Arjan kanssa ympäri kaupunkia herättivät poliisien mielenkiinnon. Liittyikö konkurssin tehnyt isosisko jollain tavoin Marjatan huumebisneksiin?

Marjatan autoon päätettiin asentaa tilakuuntelulaitteet. 2000-luvun alussa poliisin tekniseen seurantaan ja kuunteluun tarkoitetut laitteet eivät olleet kovin nopeasti asennettavia. Kun nykyisin kokenut asentaja saa seuranta- ja kuuntelulaitteet autoon sisälle hetkessä, tuolloin aikaa meni helposti tunti.

Marjatta säilytti autoaan kerrostaloasuntonsa parkkipaikalla, eikä laitteiden asennus olisi siinä onnistunut. Poliisit päättivät siirtää Marjatan auton.

Yön pikkutunteina hinausauto nosti Marjatan Audin lavetille, ja poliisit ajoivat parkkiruutuun tilalle samanlaisen auton. Kun Marjatan autoon oli asennettu kuuntelulaitteet huoltohallissa, Audi palautettiin omalle paikalleen.

Aika nopeasti selvisi, että Marjatta teki suurimman osan huumekaupoistaan ex-miehensä ja tämän kumppanin Retsen kanssa Audissaan. Kovin kauaa ei tarvinnut odottaa, kun ensimmäiset amfetamiinikaupat oli jo saatu nauhalle.

Samalla poliisi vakuuttui siitä, että Arja oli idean emäntä. Amfetamiinit tulivat Arjalta, ja pikkusisko välitti ne eteenpäin ex-miehelleen ja Retselle.

Oman jännityksensä Arjan huumekauppaan toi se, että hän hukkasi koko ajan tavaroitaan. Myös huumeet olivat jatkuvasti kateissa.

Sisarukset vuokrasivat jopa metallinpaljastimen, jotta Arjan metsään piilottamat ja folioon käärityt huumeet löytyisivät metsäjemmoista. Välillä Arjan piilottamien pakettien päälle satoi kymmenen senttiä lunta, eivätkä niitä merkkaavat maamerkit enää löytyneet.

Poliisit yrittivät etsiä kateissa olevia paketteja yhtä huonolla menetyksellä.

Erään sisarusten tekemän etsintäretken aikana yksi poliisimies otti haulikon olalleen ja käveli sisarusten perään metsään etsien muka kadonnutta ajokoiraansa. Tämä valemetsämies löysikin naiset metsän siimeksestä ja sai paikallistettua etsintäalueen. Tälläkään kertaa eivät niin sisarukset kuin myöhemmin etsintöjä tehneet poliisitkaan löytäneet Arjan hukkaamia huumeita.

– Välillä tuntui, ettei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Kerran palelimme metsässä hangessa maaten pari tuntia ja katselimme Arjan epätoivoista etsintää. Ehkä siinä itku oli lähempänä, Lehtonen kertoo.

Arjan kommellukset eivät loppuneet. Kerran hän unohti puhelimensa autonsa takakontin päälle. Puhelin oli se, jota Jyväskylän huumeryhmä kuunteli, ja jos kännykkä olisi pudonnut, kuuntelut olisivat loppuneet siihen. Jostain kumman syystä – ja ilmeisesti Arjan rauhallisen ajotavan takia – puhelin pysyi takakontin päällä huoltamolle asti.

Siellä Arja onneksi huomasi tapahtuneen ja nappasi puhelimen parempaan talteen. Arja meni tyytyväisenä huoltamon sisätiloihin ja pelasi summan peliautomaattiin. Rahapeliongelma paljastuikin yhdeksi syyksi siihen, että hänestä oli tullut merkittävä huumekauppias.

Poliisien seurannan aikana Arja ei juuri tavannut muita kuin siskoaan. Hän asui tyttärensä talossa ja hoiti lapsenlapsiaan eikä poliisien havaintojen mukaan tapaillut sellaisia henkilöitä, jotka voisivat liittyä huumebisnekseen. Se mistä Arja huumeensa hankki, ei ollut poliisille selvillä. Tutkinta oli kestänyt jo pitkään ja Jyväskylän pienen huumeryhmän ylityötunnit olivat punaisella.

– Päätimme, että seuraavan kun olemme lähes varmoja siitä, että Arjalla on amfetamiinia, otamme koko porukan kiinni, Lehtonen kertoo.

Onneksi sisarusten viestittely oli aika suorasukaista, eikä heidän koodikielensä hämännyt tutkijoita. Tammikuussa 2004 viestit olivat sen suuntaisia, että huumeita saattaisi olla saatavilla.

Klo 15.33 Arja viestittää Marjatalle: Tuutko kahville?

Klo 15.43 Marjatta vastaa: Onko pullaa kanssa?

Klo 15.45 Arja vastaa: Jees, just leivoin.

Marjatta lähti kiireen vilkkaa Arjaa tapaamaan ja sai poliisit peräänsä. Kahvia ei todennäköisesti juotu, sillä vierailu oli lyhyt, ja Marjatta jatkoi matkaansa kohti Jyväskylän keskustaa.

Kaksi siviilipoliisiautoa oli Marjatan perässä, ja poliisit pysäyttivät Marjatan Jyväskylän keskustan liepeillä. Marjatan hallusta löytyi sata grammaa eli huumekielellä ”hekton” verran amfetamiinia, eli törkeän huumausainerikoksen raja ylittyi.

Lehtonen partiokavereineen ajoi Arjan tyttären talolle. Tyttären lapset pelasivat pihalla pipolätkää, ja he kertoivat siviilipukuisille poliiseille, että mummo on sisällä. Rintamamiestalon olohuoneesta kuului Kauniiden ja rohkeiden ihmissuhteiden selvittelyä. Arja katsoi jo vuonna 1987 alkanutta saippuasarjaa.

– Esittelin itseni Arjalle ja kerroin syyn vierailuumme. Aika nopeasti Arja ymmärsi, että peli on pelattu, ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettemme ole tulleet turhaan häntä noutamaan, Lehtonen kertoo.

Arja vei poliisit talon ulkorakennukselle ja osoitti ylähirren päällä olevaa styroxpalloa, jonka sisällä oli neljä pötkylää amfetamiinia. Arjan matka jatkui Jyväskylän poliisilaitokselle ja sen karuun pidätysselliin.

Arjan ja Marjatan kolmas sisarus oli ollut aiemmin naimisissa Joppe-nimisen miehen kanssa. Joppe tiesi Arjan taloudellisen ahdingon ja ehdotti, että Arja voisi aloittaa amfetamiinikaupan. Joppella oli suhteita huumekauppiaisiin, ja hän hoitaisi aineiden maahantuonnin.

Joppe tarjosi Arjalle ostettavaksi puoli kiloa amfetamiinia. Hän kertoi, että aine oli lähes puhdasta ja sitä voisi hyvin jatkaa. Arja suostui, haki huumeet piilosta ja lisäsi amfetamiiniin tomusokeria. Pikkuhiljaa hän toimitti huumetta Marjatalle, joka myi sen eteenpäin. Ensimmäinen erä saatiin nopeasti kaupaksi.

Joppe toimitti Suomeen lisää amfetamiinia ja hankittujen erien koot kasvoivat. Arja vastaanotti erikokoisia paketteja yhteensä 6,5 kiloa.

– Kokonaismäärä oli 2000-luvun alussa merkittävä, varsinkin kun kaikki huumeet tulivat Jyväskylän alueelle myyntiin, Lehtonen sanoo.

Arja ja Marjatta saivat oikeudessa kuuden vuoden vankeustuomiot. Tuomiota alensi heidän yhteistyönsä poliisin kanssa. Koko idean isä Joppe sai kahdeksan vuotta vankeutta tuomion ja päävälittäjä Retse kuusi vuotta. Muut syytetyt saivat lyhempiä tuomioita. Syytetyt tuomittiin korvaamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä noin 950 000 euroa.

Timo Lehtosen mielestä huumepoliisin työ on mielenkiintoista mutta myös melko raskasta. Huumekyttä ei voi jättää poliisihaalareita pukukaappiin roikkumaan, vaan aktiivisessa vaiheessa oleva tutkinta työntyy myös vapaa-ajalle.

– Aika monet syntymäpäivät ja muut sukujuhlat on joutunut jättämään väliin, kun keissi on tullut yllättäen akuuttiin vaiheeseen, Lehtonen sanoo.

Lehtonen työskenteli viisi vuotta Helsingin huumeryhmässä ja 18 vuotta Jyväskylän ammatti- ja taparikollisten valvonnassa ja huumeryhmässä.

Huumepoliisin työ on muuttunut paljon viime vuosina. Näyttö perustuu entistä enemmän tele- ja päätelaitteista saatuihin datatietoihin ja erilaisten kansainvälisten yhteisoperaatioiden tietomassoihin.

– Raskaan ja stressaavan huumepoliisityön nollaukset olivat minulla aika kosteita, ja alkoholia kului välillä aivan liian paljon. Onneksi ymmärsin ajoissa lopettaa viinan kanssa läträämisen, hän sanoo.

Alkoholin Lehtonen jätti kokonaan kahdeksan vuotta sitten.

Nyt jo eläkkeelle siirtyneen ja kirjailijaksi ryhtyneen Timo Lehtosen uralle on sattunut kaikenlaisia mielenkiintoisia tapauksia. Isoäiti Arjan ja hänen sisarensa huumekauppa on jäänyt hyvin mieleen, koska tekijät eivät kuuluneet huumekauppiaiden peruskalustoon.

– Arja yritti parantaa taloudellista tilannettaan keinoilla, jotka eivät olleet ihan loppuun ajateltuja. Vaikka jutussa oli paljon tragikoomisia vaiheita ja tilanteita, Arjan kohtalo hieman suretti. Velkaantuneen, peliongelmaisen ja yksinäisen naisen kohtalo oli kyllä sangen surkea.

Kuuntele, mitä rikosylikonstaapeli Timo Lehtonen kertoo työstään Poliisin mieli -podcastissa: