
Isänpäivän kirjavinkit – arvioitavana seitsemän kiinnostavaa uutuusteosta
Pohditko kirjalahjan antamista isälle? Kokosimme toimituksen arviot uutuuskirjoista.
Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit (Gummerus)
Anna Jansson on taas vedossa! Rikostutkija Maria Wern päätyy tällä kertaa selvittämään katoamistapausta. Kadonnut nainen tarvitsee jatkuvaa lääkitystä, ja muitakin seikkoja hänestä selviää. Kollega Per Arvidssonin on puolestaan vaikea keskittyä töihin, sillä hänen tyttärensä tarvitsee sydämensiirron ja aika alkaa käydä vähiin. Kaiken lisäksi välit tyttären äitiin, Arvidssonin ex-vaimoon, ovat hyytävät. Entä mikä rooli alueella pyörivällä "telttarakastajalla" on? Mukaansatempaavassa tarinassa riittää käänteitä ja säpinää, eikä kirjaa haluaisi laskea käsistään.
Maria Wern -sarja täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Sen kunniaksi Janssonilta julkaistiin tänä vuonna suomeksi sekä varhaisempi osa Musta perhonen (voit lukea sen arvostelun täältä) että tämä Viimeiset sydämenlyönnit. Kirjapari esittelee hyvin, miten Jansson on kehittynyt kirjailijana. Kiinnostavia juonia hän on rakentanut aina, mutta uran alkupään sinänsä perushyvistä dekkareista puuttui se kaikkein terävin "jokin", mikä hänestä nykyään tekee niin hyvän.
Selina Keränen

Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille (Gummerus)
Kathryn Nicolain Unisatuja rauhattomille aikuisille on unipodcast, jonka Gummerus julkaisi kirjana ja jonka voi nyt kuunnella Storytelissä äänikirjana. Se on siis käynyt täyden ympyrän ja hyvä niin, sillä ainakin tämä Vuokko Hovatan lukema versio sopii erinomaisesti iltasaduksi. Itselläni on vaikeuksia pitää silmiä auki ensimmäisenkään version ajan, mutta pirteämmille tarjolla on ensin tavallinen versio ja sen perään vielä toinen, joka on rauhallisempi ja unettavampi. Hovatalla on erinomainen ja miellyttävä lukuääni, ja tarinat ovat lyhyitä, simppeleitä ja rauhoittavia.
Nicolai on jooga- ja meditaatio-ohjaaja, joten kirjat eivät ole pelkästään hyviä tarinoita vaan suunniteltu rauhoittamaan ja avittamaan nukahtamista. Kirjan 52 sadusta kaikki eivät vielä ole julki äänikirjana, sillä ne ilmestyvät viikoittain yksi kerrallaan.
Selina Keränen

Raimo Tyykiluoto: Hirmut hallitsijat – 52 diktaattoria (Docendo)
Kiero, häikäilemätön, pelätty, vainoharhainen. Mielivaltaa, murhia, kidutuksia, suuruudenhulluutta ja yksinvaltaa. Kerskakulutusta valtion rahoilla, järjettömän kokoisia palatseja ja mahtipontisia muistomerkkejä. Yksi syöksee maan keskiaikaan, toinen syö vastustajansa, kolmas nimeää viikonpäivät ja kuukaudet uudelleen.
Diktaattoreista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, mutta Yleisradion toimittajan Raimo Tyykiluodon kirja on aivan omaa luokkaansa. Sen lisäksi, että Tyykiluodon tyyli ja huumori ovat aivan hervottoman hauskoja, kirjassa on 52 diktaattoria, joista osa toki tunnetaan, mutta osa on hieman tuntemattomampia – ja se jos mikä on parasta.
Moniko tietää, että Keski-Afrikassa itsensä keisariksi nimittänyt Jean-Bédel Bokassa tarjoili kruunajaisissaan suurlähettiläille ”paahtopaistia”, joka oli valmistettu teurastetuista vangeista, ja Turkmenistanin presidentti Saparmurat Nijazov kielsi matematiikan opiskelun?
Eve Hietamies

Heikki Kulta: Iceman – Kimin matkassa (Readme.fi)
Kari Hotakainen teki kirjansa Kimi Räikkösestä puhtaalta pöydältä, tuntematta lajia tai kirjansa kohdetta ennalta lainkaan. Nyt Suomen kokenein F1-toimittaja, myös Apuun kirjoittava Heikki Kulta on tehnyt Hotakaisen kirjalle vastakohdan. Yli 400-sivuinen Iceman – Kimin matkassa on mahtava tietoteos, jonka luettuaan tietää Räikkösestä lähes kaiken.
Kulta on seurannut Räikkösen GP-uraa uraa alusta alkaen. Hän on onnistunut luomaan F1-tähteen harvinaisen luottamuksellisen suhteen, joten tekstistä piirtyy todentuntuinen ja läheinen kuva Räikkösestä niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Lupsakkaan tyyliin kirjoitettua kirjaa lukiessa pääsee tutustumaan Räikköseen, mutta siitä saa myös käsityksen F1-toimittajan työstä.
Marja Aarnipuro

Arvo Tuominen: Suomi & Venäjä – koko tarina (Readme.fi)
Arvo Tuominen on tehnyt vuodessa jo kolme kirjaa Venäjästä. Nyt tv-tuttu toimittaja-kirjailija syöksyy suoraan syvään päähän ja käy uljaasti alle 300 sivussa läpi ikiaikaisen kohtalonyhteytemme. Aihe, joka herättää tunteita ja kiistoja, on myös tarinoiden kertojalle aarrearkku. Kirja kulkee kuin troikka talvitietä, keinahdellen, välillä rytyyttäen, välillä pehmeämmin. Ollaan taistelutantereilla, kerrotaan sotapäälliköiden ja hallitsijoiden tarinoita, pohditaan venäläisyyden syvää ydintä ja sitä, miksi meidän on samaan aikaan niin helppoa ja vaikeaa ymmärtää naapuriamme.
Tarjolla on viihdyttävää ja sujuvaa luettavaa, näkökulmia ja unohdettuja tarinoita.
Samuli Isola

Lenny Kravitz & David Ritz: Let Love Rule (Like)
Lenny Kravitzin elämäkerta Let Love Rule päättyy debyyttialbumin (1989) julkaisuun. Väistämätön jatko-osa siis sisältää multi-instrumentalistin nousun tähdeksi, seksisymboliksi ja tyyli-ikoniksi, mutta myös kasvuvuosissa riittää kerrottavaa. Mustan kristityn äidin ja valkoisen juutalaisisän poika oppi elämään erilaisissa ympäristöissä ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kyky sulattaa asioita yhteen kuuluu myös hänen musiikissaan. Syvä, nuorena alkanut uskonnollisuus ja valaistuminen uuteen maailmaan Led Zeppelinin ja kannabiksen yhteisvaikutuksesta eivät sulje toisiaan pois.
Jukka Väänänen

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä (WSOY)
Taaskin vie vain pari sivua, kun Elena Ferrante on napannut lukijan maailmaansa. Aikuisten valheellinen elämä, nimimerkin ensimmäinen romaani sitten Napoli-sarjan, alkaa Giovannan, 12, kuulemista sanoista, jotka muuttavat hänen elämänsä. Isä vertaa häntä hyljeksittyyn Vittoria-tätiin, josta hän tuntee vain synkän maineen. Toki tyttö haluaa tavata tädin, ja hiljalleen pinkki vaihtuu mustaksi ja aikuiseksi kasvavan nuoren naisen maailma muuttuu muuttumistaan. Kuvauksessa on paljon Ferranten aiemmista kirjoista tuttua tunnelmaa.
90-luvun alkuun sijoittuvan teoksen ihmiset ovat säädystä (tai säädyttömyydestä) riippumatta todellisia ristiriitoineen ja vikoineen. Rakkaus – odotettu, ohitettu tai menetetty – määrittelee jokaisen elämää, eikä se kysy ihmisen ikää.
Jukka Väänänen
