Dekkarit 2020: King, Adler-Olsen, Läckberg, Horst, Sarenbrant, Jansson, Tuominen – Terroristin psykopatologiasta kadonneiden jäljille
Apu testasi 7 tuoretta dekkaria. Tästä synkkää sykettä syysiltojen ratoksi ja sen varalle, jos meinaa tulla uni liian aikaisin.
Terrorin syyt ja seuraukset
Tanskalaisen menestysdekkaristin Jussi Adler-Olsenin uutuus Uhri 2117 nostaa esiin Osasto Q:n eksentrisestä ja omilla keinoillaan toimivasta väestä Assadin, jonka menneisyyteen on sarjan aiemmissa osissa vain viitattu lyhyesti.
Välimerestä on tullut pakolaisten hautameri. Kun Euroopan medioissa leviää artikkeli naisesta, joka on Välimeren uhri numero 2117, Assad tunnistaa uutiskuvasta terroristi Ghaalibin. On aika tasata tilit – ja estää jälleen yksi tuhoisa terrori-isku Euroopan sydämeen.
Tanskassa muut osaston jäsenet jäljittävät häiriintynyttä poikaa, joka on uponnut pelimaailmaan. Kunnianosoituksena kuolleelle pakolaiselle poika aikoo saavuttaa tietokonepelin tason 2117, murhatakseen sen jälkeen omat vanhempansa ja koko naapuruston.
Edellisen kirjan Selfiet tavoin Adler-Olsen on lisännyt kierroksia uskottavuuden kustannuksella. Jos sen ei anna haitata, Osasto Q -sarjan kahdeksas osa on taatun sujuvaa jännitystä.
Mielen syövereissä
Avun viimevuotisen kesädekkarin kirjoittaja Arttu Tuominen on ampaissut Suomen dekkaristien kärkikastiin. Tuominen on psykologisen jännityksen ja monikerroksisten hahmojen rakentaja. Hänen kirjoissaan on aina mukana yhteiskunnallisia teemoja ja ihmismielen outouksien karmeita kuvauksia.
Tuomisen tuorein jännäri Hyvitys käynnistyy, kun porilaiseen seksuaalivähemmistöjen suosimaan yökerhoon tehdään kranaatti-isku.
Edellisen kirjan päähenkilö, ylikonstaapeli Jari Paloviita on yhä juonessa mukana, mutta päärooliin nousee Paloviidan työpari Henrik ”Härkä” Oksman, ristiriitainen mies, joka kantaa synkkää salaisuutta. Rikostutkinnan aikana Oksmanin salaisuus on vaarassa paljastua ja hän pelkää menettävänsä kaiken.
Hyvityksessä käsitellään vetävän juonen avulla homoseksuaalisuutta, erilaisuuden hyväksymistä, syrjintää, uskonnollista ahdasmielisyyttä ja vihan lietsontaa. Myös uusnatseilla on roolinsa.
Kirjan maailma on miehinen, mutta taitavan psykologisen pyörityksen ansiosta se ei häiritse, sillä henkilöt ovat moniulotteisia. Kirjassa on jopa häivähdys romantiikkaa. Jään odottamaan Tuomisen seuraavaa teosta, sillä haluan tietää, miten Paloviidan avioliitolle käy ja miten Oksmanin elämä järjestyy.
Kostotoimien aika
Faye on toimittanut petollisen ex-miehensä vankilaan ja rakentanut tämän rahojen turvin itselleen mukavan elämän. Varovasti hän uskaltaa haaveilla myös rakastumisesta, vaikka kulisseja riittää edelleen kaksin käsin kannateltavaksi.
Mutta juuri kun Fayen yritystä ollaan lanseeraamassa Yhdysvaltojen markkinoille, ilmaantuu taivaalle uhkaavia pilviä.
Faye kerää ympärilleen luottonaisensa – sekä yhden entisen vihollisensa – ja käy taisteluun. Faye ei ole anteeksiantavaista sorttia, joten luvassa on mielikuvituksekkaita kostotoimia.
Camilla Läckbergin dekkari kuuluu monen kesään siinä missä jäätelökin. Faye-sarjan avaus Kultahäkki ei yltänyt kirjailijan parhaimpien joukkoon, mutta paikoin epäuskottavista juonenkäänteistään huolimatta Hopeasiivet on varsin lupaava jatko-osa sarjaan.
Rikoksia ja ihmissuhteita
Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarja tarjoaa hyviä ruotsalaisia jännäreitä. Syntipukki jatkaa poliisi Sköldin tarinaa. Nyt edetty aiempien tragedioiden jälkeen seesteiseen suhteeseen, joka ei kuitenkaan lopulta kestä.
Kaiken kukkuraksi Sköld ja Nyllet – jonka Sköld jättää kesken kihlauksen – ovat paitsi entinen pari siviilissä myös työpari. Suhdekiemurat aihettavatkin omat ongelmansa rikosten ratkaisuun.
Tällä kertaa seurataan murtoaaltoa, jonka seurauksena nuori poika kuolee. Loppu menee vähän överiksi, mutta Sarenbrant on jälleen kirjoittanut vetävän kirjan.
Jäljet eivät kylmene koskaan
Tein aikoinaan sen virheen, että otin matkalukemiseksi pari Jørn Lier Horstin Wisting-sarjan kirjaa. Sen seurauksena meinasivat jäädä nähtävyydet näkemättä, sillä sarja todella vie mennessään! Uusi Koodi jatkaa samaa koukuttavaa linjaa.
Katharina Haugen katosi jo neljännesvuosisata sitten, mutta rikostutkija William Wisting miettii asiaa yhä – ja jopa käy edelleen katoamisen vuosipäivänä tapaamassa Haugenin miestä Martinia.
Perinne katkeaa äkisti, kun Martin Haugen tekee jotain odottamatonta. Samaan aikaan vanhoja, selvittämättömiä rikoksia tutkiva osasto avaa Katharina Haugenin tapauksen uudestaan, sillä uusi teknologia löysi vanhoista todisteista uutta.
Horst ei mässäile väkivallalla, mikä on nykyaikana todella virkistävää. Hän saa karvat pystyyn jo sillä, että lukija saa jännittää ja miettiä, mitä tuleman pitää.
Pilvien alla, maan päällä
Keveys on Stephen King -asteikolla riisitautinen teos, 135 sivua, mutta sisällössä riittää painoarvoa. Castle Rockin pikkukaupunkiin sijoittuva, sadunomaisia piirteitä saava tarina on kaunis ja melankolinen kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta.
Scott Carey menettää painoaan huimaa vauhtia, mutta fyysinen olemus säilyy entisellään. Omasta tilanteestaan huolimatta hän ottaa asiakseen selvittää naapuripariskunnan ongelmat.
Laaturavintolan perustanutta naispariskuntaa syrjitään konservatiivisessa kaupungissa, jonka väestä kaksi kolmasosaa äänesti Trumpia.
Kauhu-King on nyt kaukana, vaikka asukkaiden jälkeenjääneisyttä hipovat ennakkoluulot väristyksiä aiheuttavatkin. Vaikka osa hyvästä haihtuu aina taivaan tuuliin, toivoa on, King muistuttaa.
Pyromaanin jäljillä
Musta perhonen on vanhempaa Anna Janssonia, aiemmin suomentamaton kuudes osa Maria Wern -sarjassa.
Kirja ei aivan yllä tuoreemman materiaalin tasalle, mutta on perushyvä dekkari. Wernin sijaan valokeila osuu hänen kollegaansa Per Arvidssoniin, jonka oma elämä järkkyy samalla kun kaupunkia piinaa tappava tuhopolttaja. Lopulta myös Werniä tarvitaan rikosten selvittämisessä.
