Alkoholistiperheessä kasvanut rap-artisti Mari Johanna seisoi lapsena yöpuvussa vessan ja eteisen välissä ja itki: ”Joskus ihmettelen, miksei kukaan puuttunut”
Rakastava isä ja vihan katkeroittama äiti olivat Mari Johanna Hauta-ahon lapsuuden tärkeimmät ihmiset. Siitäkin huolimatta että he käyttivät rajusti päihteitä.
Vaikka mulle oli normaalii olla mun mutsin ja faijan seurassa, ku ne oli jurris, silti mul oli aina turvaton olo. Mun piti olla yks aikuisista, ihan ku mä oisin ollu niiden äiti tai isä.”
Esikoiskirjailija ja rap-muusikko Mari Johanna Hauta-aho, 37, oli alle kouluikäinen vantaalaislähiössä asuva pikkutyttö, kun hän alkoi siivota kotona.
Hän siivosi tupakantumpit ja tyhjät pullot. Kerran hän keräsi isän taskusta tippuneet pillerit lattialta ja antoi ne kiltisti takaisin. Siivoaminen jatkui koko lapsuuden ja nuoruuden. Mari kuurasi ja tiskasi. Imuria ei heillä ollut, mutta oli ikkunalasta, sillä sai pahimmat koirankarvat lattioilta. Hän pesi astioita, vaatteita, joskus lakanoita tai sohvatyynyjä. Usein siinä vaiheessa kun isä, “faija”, oli sammunut. Hän nimittäin kusi alleen.
Mari myös kävi kaupassa, teki ruokaa ja oli oikeastaan, niin hän kuvaa, “vanhempiensa vanhempi”.
Siivoamisella tuntui olevan toinenkin järki.
Se sai kaoottisen elämän jollakin tavoin järjestykseen.
Sellaista on toisinaan lapsuus köyhässä alkoholistiperheessä. Vuosia myöhemmin Mari Johanna tajusi, miten vähän hyvinvoiva keskiluokka tiesi tällaisesta elämästä.
Se selvisi lopullisesti, kun hän alkoi kirjoittaa siitä.
