Kun Anni Suvisuo sai potkut, keho meni sokkiin – ”Edes sukulaisten kuolemat eivät ole aiheuttaneet yhtä kovaa surua”
Irtisanominen järkyttää ja laittaa koko elämän uusiksi. Alun sokkitilan jälkeen seuraa suru ja epävarmuus, mutta Anni Suvisuo tietää, että kaikesta selviää.
Huhtikuisena perjantaina sähköpostiin kilahti pelätty viesti. Työnantaja ilmoitti, että Anni Suvisuon työt loppuvat. Yt-neuvottelujen lopputuloksena Suvisuon työtehtävä lopetettiin yhtiössä kokonaan.
Suvisuo sulki koneensa ja poistui työpaikalta. Hän ei voinut ajatella asiaa sillä hetkellä enempää. Työkavereiden kanssa keskusteleminen ei käynyt mielessäkään, sillä Suvisuo pelkäsi purskahtavansa itkuun. Vasta, kun Suvisuo pääsi kotiin, mieleen alkoi tulvia ajatuksia ja kysymyksiä.
Yt-neuvottelut olivat alkaneet jo helmikuussa, mutta oman työnsä loppumiseen Suvisuo ei ollut valmistautunut. Irtisanomistarve kohdistui 59 henkilöön.
Suvisuon tapaus ei ole ainutlaatuinen. Tänä vuonna yhä useammalle suomalaiselle on käynyt samoin. Tilastokeskuksen mukaan työttömien määrä on lisääntynyt vuoden 2024 alussa. Työttömiä on noin 37 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavalla ajanjaksolla.
Työ on ihmisen elämän tärkeimpiä osia. Miten sen menettämisestä voi selvitä?
”Leikkasin kurkusta kuutioita enkä suikaleita, ja puhkesin itkuun. Että tämäkään ei onnistu! Sitten rupesin nauramaan itselleni.”
Ensimmäiset päivät työantajan ilmoituksen jälkeen kuluivat sumun peitossa. Suvisuo kuvailee tunnetta sokkitilaa muistuttavaksi. Samanlaista murhetta ei syntynyt mistään muusta.
– Edes sukulaisten kuolemat eivät ole aiheuttaneet yhtä kovaa surua. Sillä hetkellä kyseenalaistaa kaiken, miksi minä ja miksi minun työtehtävä?
Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan, pahoinvoinnista nauruun ja takaisin. Arkisetkin asiat aiheuttivat turhautumista.
– Ehkä koomisin tilanne oli, kun leikkasin kurkusta kuutioita enkä suikaleita, ja puhkesin itkuun. Että tämäkään ei onnistu! Sitten rupesin nauramaan itselleni, Suvisuo sanoo huvittuneena.
Nyt, muutama viikko maailman muuttaneen uutisen jälkeen, Suvisuo istuu kotinsa ruokapöydän äärellä ja kertoo tapahtuneesta tyynellä äänellä ja jopa vitsailee.
Suvisuo kertoo, ettei tunteiden käsittely ole aina ollut yhtä helppoa – jos se helppoa on nytkään.
Aiemmin hän on kontrolloinut tunteitaan syömällä. Tällaista käytöstä kutsutaan tunnesyömiseksi. Siinä syömisen tai syömättömyyden avulla pyritään säätelemään omia tunteita ja ajatuksia.
– Sinä päivänä, kun uutinen tuli, ajattelin vain, että nyt voisin mennä kauppaan ja ostaa kaiken suklaan minkä irti saan. Tunnistin vahvasti vanhoja piirteitä itsessäni, mutta etsin uusia tapoja käsitellä esiin nousseita tunteita. Syöminen on vain hetkellinen ratkaisu, vaikka sillä saa nopeammin tunteet kuriin, Suvisuo kertoo.
Organisaatiopsykologi Anna Lohman kertoo, että yllättävä irtisanominen on suurimmalle osalle jonkinasteinen sokki. Se, miten kukin sokkiin reagoi, on yksilöllistä. Järkytys on lähes väistämätöntä. Pettymys, viha, katkeruus ja huoli ovat yleisimpiä tunteita irtisanomisen osuessa kohdalle.
Myös häpeä ja oman osaamisen kyseenalaistaminen on usein läsnä. Näin on, vaikka ymmärtäisikin sen, ettei tilanne johdu esimerkiksi omasta ammattitaidosta.
Lohman muistuttaa, ettei työn loppuminen vie ammattitaitoa pois. Oman työn ja työuran pohtiminen voi auttaa löytämään helpotusta pettymykseen.
– Olemme usein sokeita omille taidoille ja pidämme niitä itsestäänselvyytenä. Ajatellaan enemmän sitä, mitä kaverilla on, mutta emme näe niin helposti sitä, mitä itsellä on. Irtisanominen ei myöskään vie mitään taitoja pois.
Myös Suvisuo alkoi epäillä omaa ammattitaitoaan. Hän ei ole aiemmin tullut irtisanotuksi, joten kokemus omasta osaamisesta koki ison kolauksen.
Onneksi työkaverit ympärillä muistuttivat, ettei kyse ole ammattitaidon puutteesta. Suvisuo kertoo, että puhuminen läheisten sekä työkavereiden kanssa on ollut ensiarvoisen tärkeää oman selviytymisen kannalta.
”En tiedä, missä tilanteessa olisin nyt, jos en olisi julkaissut videota.”
Hän on hakenut vertaistukea myös YouTube-kanavallaan. Hän teki sinne videon irtisanomisestaan. Suvisuo kertoo, että vertaistuen löytäminen on ollut iso apu järkytyksestä selviämiseen.
– Sain niin monta kommenttia ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja päässeet siitä yli. Oman pään sisällä asioita jää pyörittelemään liian pitkäksi aikaa, mutta kun puhuu, asioista pääsee nopeammin eteenpäin. En tiedä, missä tilanteessa olisin nyt, jos en olisi julkaissut videota.
Myös Lohman muistuttaa puhumisen tärkeydestä.
– Ajattelen aina, että asiasta puhuminen ja asian työstäminen sitä kautta auttaa. Ainakin suurimmalle osalle puhuminen on helpottavaa, Lohman kertoo.
Suuren elämänmuutoksen edessä dramaattinen tapahtuma ottaa usein ison tilan omasta elämästä. Siitä tulee ikään kuin oman elämän otsikko, kuvailee Lohman. Tärkeää on kuitenkin muistaa, mikä kaikki elämässä pysyy.
– En siis ole irtisanottu henkilö vaan paljon muuta. Hiljalleen kannattaa miettiä elämälle myös toista otsikkoa, vaikka irtisanominen olisikin yksi alaotsikko.
Suvisuolle suurin helpotus tuli kuitenkin, kun hän tajusi pärjäävänsä tarvittaessa muutaman kuukauden ilman töitä. Palkan saaminen ei lopu viimeiseen työpäivään ja säästöjäkin on. Ensimmäinen paniikki siitä, ettei ole varaa elää ja asua haihtui, ja mieli rauhoittui.
Kun menettää työn, menettää myös vuosien varrella tiiviiksi muodostuneen työyhteisön. Tuttujen kasvojen kanssa ei pääse enää työskentelemään ja vaihtamaan päivittäin kuulumisia.
– Yhtäkkiä ei voikaan puhua päivittäin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on tottunut olemaan. Viestin saamisen jälkeen toinen suruaalto tulikin siitä, kun ei näe tuttuja ihmisiä enää, Suvisuo kertoo.
Kaikki viestiminen työnantajan kanssa tapahtui töiden loppumisesta ilmoittamisen jälkeen sähköpostilla, mikä jätti paljon kysymyksiä ilmaan.
Ensimmäinen kasvokkainen keskustelu työnantajan kanssa järjestettiin vasta yli kaksi viikkoa ensimmäisen sähköpostin jälkeen. Se oli myös hetki, jolloin irtisanominen vahvistui, sillä työnantajalla ei ollut tarjota muuta työtä Suvisuon lopetetun työtehtävän tilalle.
– Kun kommunikointi tapahtuu vain viestien välityksellä, on lukijan varassa, miten viestit tulkitsee ja mieleen jää paljon epävarmuutta. Siitä puuttuu myös tietynlainen tunne, ja tämä onkin ollut aika yksipuolista, Suvisuo kertoo.
Organisaatiopsykologi Lohman kertoo, että sillä, miten työnantaja kertoo irtisanomisesta, on suuri vaikutus siihen, miten asiaa pystyy käsittelemään. Kylmyys ja töykeys lisää pahaa oloa huonon uutisen lisäksi.
– Ihmisille harvemmin jää mieleen se, mitä heille on sanottu. Mieleen jää se, miten heitä on kohdeltu ja miten heidät on kohdattu, Lohman kertoo.
Lohman nimeää avaintekijöiksi irtisanomistilanteessa kunnioittavan lähestymisen. Myös tunteille ja reaktioille pitää jättää tilaa. Hän muistuttaa, että vaikka irtisanominen on haastava tilanne myös työnantajalle, keskeistä on olla työntekijän tukena.
”Onneksi meitä on muitakin ja kaikki ymmärtävät tilanteen.”
Epävarmuudesta ja negatiivisista tunteista huolimatta Suvisuo on käynyt töissä normaalisti. Irtisanomisen jälkeen työvelvoite jatkuu vielä kaksi viikkoa. Töihin tarttuminen on tuntunut hankalalta varsinkin, jos asiat sijoittuvat tulevaisuuteen.
– En osaa ajatella edes kahta viikkoa pidemmälle ja sitten pitäisi ajatella kuukausien päähän, kun en ole täällä edes töissä. Onneksi meitä on muitakin ja kaikki ymmärtävät tilanteen, Suvisuo kertoo.
Työntehon heikkeneminen on luonnollinen reaktio irtisanomisuhkaan, ja Lohmanin mukaan tämä pitää hyväksyä.
– Huoli sitoo paljon sekä ajatus- ja tunnekapasiteetista, eikä voi odottaa itseltään elämän parhaassa iskussa olemista. Myös työnantajan on ymmärrettävä tämä.
Suvisuo pystyy jo näkemään tilanteessa positiivisiakin puolia. Uusien tunteiden kohtaaminen ja niistä eteenpäin pääseminen on ollut opettavaista. Muutaman vuoden työputken jälkeen mahdollinen kahden kuukauden kesälomakaan ei kuulosta lainkaan hassummalta.
– Vaikka tämä on huono tilanne, niin tästäkin pyrkii etsimään niitä positiivisia puolia. Aika monta vuotta olen näitä hommia tehnyt, niin olen alkanut miettimään, pitäisikö tehdä hetki jotain ihan muuta. Lähteä vaikka kahvilatyöntekijäksi! Sekin voisi olla ihan vapauttavaa, Suvisuo naurahtaa.
Valosta huolimatta tulevaisuus myös jännittää. Rutiineja rakastavalle Suvisuolle arjen muuttuminen tulee olemaan hankalaa. Pelko totaalisesta lamaantumisesta vilahtaa myös ajatuksissa.
– Olen pohtinut, että mitä teen, kun yksi iso osa arjesta viedään pois. Työn hakemisen lisäksi uusien rutiinien löytäminen on varmasti haastavinta koko prosessissa. Arki määräytyy niin paljon sen mukaan, missä ja kenen kanssa on töissä, Suvisuo pohtii.
