Mondo

Intian Goa on rentojen rantalomien paratiisi



Intian Goa on rentojen rantalomien paratiisi

Goa on Intian tunnetuin rantakohde ja myös mainettaan monipuolisempi paikka. Goassa usein käynyt kuvaaja Lina Tegman kertoo, miten suunnitella sinne upea lomareissu.
Teksti Lina Tegman
Kuvat Lina Tegman

Miksi palaat yhä uudelleen Goaan?

Goa on hieno ja helppo paikka päästä sisään päällehyökyvän voimakkaalta tuntuvaan Intiaan. Se on länsimaiselle hauska yhdistelmä tuttua ja vierasta. Goassa voi viettää koko loman rannalla palmun varjossa loikoillen, tai sitten sukeltaa paikalliseen kulttuuriin. Kielten, ihmisten ja vaikutteiden suuri kirjo on täällä arkea.

Goalaiset kuvaavat itseään usein sanalla susegad. Se tarkoittaa yksinkertaisista asioista nauttimista: ruuasta, levosta, seurasta, kauniista ilmasta. Viidakkokirjan lempeällä Baloo-karhulla on sellainen asenne elämään. Goa on kelle vain sopiva paikka kehittää omaa susegad-puoltaan.

Löytääkö Goasta ”aitoa” Intiaa?

Goa on sekä intialaista currya että eurooppalaisia croissantteja. Manhattan-drinkkejä ja masala-teetä. Pyhiä lehmiä ja Angry Birds -kuvia. Jos käy Goasta lähitaajamissa, esimerkiksi Mapusassa tai Chaudissa, niistä löytää heti aimo annoksen ”kunnon Intiaa”. Se tarkoittaa aina liikkeellä olevaa ihmisten paljoutta, kaikenlaista myyviä pikkukauppoja, odottamattomia yllätyksiä, pakokaasuja. Sisämaan hiljaisia maanteitä, joilla näkee vain ruohoa jauhavia vesipuhveleita, taustallaan kaukaisuudessa kohoava vuorijono.

Goa on Intian pienin osavaltio ja sijaitsee maan länsirannikolla. Matkailijat ja valloittajat ovat vaikuttaneet alueen kulttuuriin kauan. Portugalilaiset hallitsivat seutua 1500-luvun alusta lähtien ja jättivät jälkensä uskontoon, elämäntapaan, arkkitehtuuriin ja ruokaan. Viime vuosisadalla Goan löysivät länsimaiset hipit, reppumatkailijat ja pakettituristit. Goalla on edullista elää ja helppoa saada käytännön asioita toimimaan, kuten vaikka nettiyhteyden. Siksi se on monen mielestä täydellinen kohde nykyajan diginomadeille, muusikoille ja muille luovien alojen freelancereille.

Goasta löytyy lukemattomia joogakouluja. Venäläinen Yana Radko treenaa Palolemin rannalla.

Mikä Goan alueen rannoista on paras?

Kartalta katsottuna koko rannikko näyttää samanlaisten uimarantojen ketjulta. Erot löytyvät rakennusten määristä ja siitä, millaisia matkailijoita mikin alue houkuttelee. Siksi onkin paras valita ”oma” ranta sen mukaan, millaista lomaa haluaa.

Goan pohjoisosassa on kaikkea enemmän kuin etelässä: enemmän vilskettä, väkeä, aktiviteetteja. Kyliä ja temppeleitä on tiheämmässä. Jos haluaa kuulla livemusiikkia, tavata luovaa porukkaa, shoppailla ja pitää hauskaa, kannattaa majoittua pohjoisosassa, vaikka Arambolin kylässä. Jos haluaa suuren hotellin uima-altaalla, ilmastoinnilla ja huonepalvelulla, se löytyy pohjoisessa Calangutesta. Pienempiä ja tunnelmallisempia paikkoja ovat Mandremin joogakeidas, vanha hippisuosikki Anjuna ja surffaajien Ashvem.

Etelä-Goassa on rauhallisempaa. Aivan Goan eteläisimmässä osassa on Galgibagin luonnonsuojelualue, jossa elää uhanalaisia kilpikonnia. Siellä on myös yksi Goan harvoista rakentamattomista rannoista.

Agonda ja Raibag ovat kyliä, joissa on miellyttävästi tarjolla sekä rentoa oleskelua että aktiviteetteja. Palolem on Goan eteläosien poikkeus: ranta-alue, joka on täpötäynnä majapaikkoja, ravintoloita ja matkailijoiden tungosta.

Jos ostaisin itse valmismatkan, yrittäisin välttää liian täyteen pakattua Calanguten seutua, vaikka juuri sinne suurin osa pakettimatkalaisista majoittuu. Miellyttävämpiä vaihtoehtoja tällaiselle matkalle ovat Candolimin, Varcan ja Benaulimin alueet.

Reppumatkailijat suosivat Goassa Palolemin rantaa halpojen yösijojen ansiosta, ja lapsi­perheitä ilahduttaa rannan matala vesi.

Miten Goaan kannattaa matkustaa, ja millainen on sen hintataso?

Valmismatkoja on tarjolla paljon, ja oma­toimisestikin Goaan pääsee helposti. Helsingistä on tarjolla lentoja niin suorina kuin vaihdoilla. Intian turistiviisumin voi hakea verkossa, ja monet rantakohteet ovat parin tunnin edullisen taksimatkan päässä kentältä.

Majapaikat ovat kohtuuhintaisia, ja hinnat vielä laskevat, jos majoittuu pidempään. Yksinkertaisen rantamajan saa jopa vain kahdeksalla eurolla yöpyjältä, ja aterian parilla, kolmella eurolla. Vähän tasokkaampi hotellihuone maksaa Goassa noin 25 euroa. Hintoihin vaikuttavat sesonki, alue ja se, kyseleekö niistä kuinka varakkaan oloinen matkailija.

Paikalliset vuokraavat paljon asuntoja matkailijoille, ja täysin varustellun asunnon kivenheiton päässä rannalta voi saada paikan päällä sopiessa edullisemmin kuin netistä varatessa. Joulu ja uusivuosi ovat sesongin huippuaikaa, jolloin hinnat voivat viisin- tai kymmenkertaistua.

Miten Goassa liikutaan?

Mopolla. Se on ehdottomasti yleisin kulkuväline. Ei ole tavatonta nähdä kokonaista paikallista perhettä tavaroineen ja vaikka kotieläimineen lastattuna yhden mopon kyytiin.

Mopoja vuokrataan melkein kaikkialla. Hinta on viitisen euroa päivältä, mutta pitkäaikaisessa vuokrauksessa summa voi pudota siitäkin puoleen. Mopojen kunto vaihtelee, yleensä niissä on jotakin korjaamista odottavaa. Ennen vuokrausta kannattaa tehdä pieni koeajo, jotta tietää jarrujen toimivan ja renkaiden olevan kunnossa. Kypärä on pakollinen, mutta lakia ei noudateta kovin tarkkaan, ja hyvää kypärää on vaikea löytää. Lasten kanssa matkustavan kannattaisi tuoda kunnon kypärät Suomesta.

Goan alue on melko pieni. Periaatteessa yhdellä mopon tankkauksella voisi ajaa pohjoisen Arambolista etelän Palolemiin asti. Bensaa myydään kaikkialla teiden varsilla.

Myös pyöriä on alettu vuokrata, niitä ei ollut vielä muutama vuosi sitten. Jotkin Goan pikku teistä, esimerkiksi reitti Vagatorista Siolimiin, vaikuttavat melkein suunnitelluilta pyöräretkille. Tiellä on mukavia kurveja, kauniita maisemia – ja vapaana liikkuvia lehmiä. Reitin varrelle osuu myös Sri Siddheshwarin temppeli sekä Sao Antonion katedraali.

Keltaiset riksamopot, joihin mahtuu istumaan kaksi, ovat halvin ja heiluvin kyyti paikasta toiseen. Taksit ovat nopein tapa liikkua pohjoisen ja etelän välillä. Jos kaavailee pidempää automatkaa, se kannattaa aloittaa aamuvarhain ennen päivän ruuhkia.

Pohjoisesta etelään vie myös Kankonin juna, ja paikallisbusseja kulkee alueen isompien kaupunkien välillä.

Aamuyöllä Goan kalastajat saapuvat maihin. Usein saaliina on rapuja, haita, mustekaloja, barrakudoja tai ahveniin kuuluvia napsijoita.

Onko Goassa muuta koettavaa kuin rannat?

Nähtävää on paljonkin, ja etäisyydet paikkojen välillä ovat lyhyet. Goan sisämaassa on toisenlaista tunnelmaa kuin rannikolla. Pondan seudulla on mausteviljelmiä, joilla voi nähdä vaikkapa pippurin ja kanelin viljelyä ja sadonkorjuuta. Dudhsagarin vesiputous on kaunis luontoretken kohde.

Panjimin kaupungista löytyvät portugalilaisvaikutteiset korttelit, joissa on ­kiinnostavaa kuljeskella. Melko lähellä Panjimia on Vanhaksi Goaksi kutsuttu, Unescon suojelema kaupunkialue. Sieltä löytyy muun muassa majesteettinen Bom Jesus -basilika.

Hindutemppeleitä on paljon. Niistä kauneimpia ovat Marutin temppeli lähellä Pondaa sekä Sri Laxmi Narasimha, joka on Velingissä.

Anjunassa on kirpputori, jossa jo 60-luvulla hipit myivät vaatteita, leivonnaisia ja vanhoja kitaroita. Nykyään sinne tulee kauppiaita eri puolilta Intiaa myymään käsitöitä, matkamuistoja ja muuta. Samanlainen tori, jossa on vielä enemmän ruokaa ja elävää musiikkiakin, löytyy Arporasta.

Hindutemppeleitä tulee Goassa vastaan tuon tuosta. Tämä pieni temppeli sijaitsee Anjunan rannan lähellä.

Saako Goassa hyvää ruokaa?

Totta kai. Kalaa ja äyriäisiä on tarjolla runsaasti. Tavallinen annos on kala-thali: paistettua kalaa, paikallista parata-leipää ja dal-linssi­muhennosta. Lautasella on aina joitakin mausteisia kastikkeita tai muhennoksia. Friteerattuja kasvisnyyttejä, samosoja, voi ostaa kojuista monissa paikoissa. Ruuan kanssa juodaan usein lassi-jogurttijuomaa. Hedelmiä ja vihanneksia löytää toreilta.

Suosikkiravintoloitani on Old Palolem ­Restaurant, jonka ruoka on niin lähellä intialaista perheenäidin tai mummon laittamaa kotimuonaa kuin voi olla. Liikkuvan kojukeittiön kokki on Maria, ja hänen miehensä Michael ottaa tilaukset. He kulkevat Palolemin ja Patnemin seudulla ja ovat tarjonneet hyvää ruokaansa siellä vuosikymmeniä.

Samantapainen on Sun and Sand, joka löytyy Anjunasta. Kokki ja rakennus ovat olleet samat jo 1970-luvulta lähtien, kotiravintolaa pitävä perhe on vain kasvanut vuosien varrella. Koputa perheen keittiön ovelle, tilaa ruoka ja istahda pöydän ääreen ravintola-­olohuoneeseen, missä heidän lapsensa tekevät läksyjään ruokailijoiden vieressä istuen.

Onko Goa hyvä matkakohde lasten kanssa?

Ehdottomasti, etenkin eteläinen Goa. Palolemin ranta on Goalle epätyypillisesti matala ja siksi turvallinen lapsillekin. Siellä voi vuokrata muovikanootteja ja muita vesileluja.

Palolemissa on myös El Diablo, ravintola-elokuvateatteri, joka näyttää lähes joka ilta lastenleffoja. Rannan eteläpäässä on Circus Bliss, joka tarjoaa sirkuskursseja ja -esityksiä.

Lastenvahdin ja muita palveluja saa edullisesti. Terveydenhoito on hyvää tasoa, jos tulisi pulmia.

Arambolin rannalla on kulkijoita ja istuskelijoita jo aamuvarhain. Joogaajat ja meditoijat saavat seuraa alueen puolikesyistä kulkukoirista.

Missä ovat seudun parhaat bileet?

Pohjois-Goassa. Vagator ja Arambol ovat hyviä bilerantoja, samoin Anjuna.

Goa on yksi maailman tunnetuimmista bilekohteista, jonka maine alkoi kasvaa jo 60-luvun hippiaikoina. Nyt äänekkään musiikin soitto asuinalueilla on kielletty iltakymmenen jälkeen, ja yön kestävät tanssimiset ja festivaalit ovat siirtyneet rannoilta kauemmas. Vagatorin ulkopuolella sijaitseva Hilltop on suurimpia biletyspaikkoja.

Jos haluat päästä epävirallisempiin bileisiin, pukeudu oikein ja hengaile Arporan yötorilla. Samoin Vagatorissa voi kuulla hyvistä juhlista. Chaporassa on Jai Ganesh, joka on sekä Goan paras mehubaari että juhliin vihkiytyneiden kohtaamispaikka.

Voisi sanoa, että hurjimpien tanssibileiden sukupolvet ovat kasvaneet aikuisiksi ja perustaneet seudulle perheitä. He ovat avanneet Goassa tietä hyvinvoinnin trendeille: joogalle, vegaaniruualle ja henkiselle kasvulle. Juhlimisen ohella seutua leimaa nyt terveysmatkailun kulttuuri.

Patnemissa on esimerkiksi kauan toiminut joogakoulu Bambu, joka on kasvanut oikeaksi pieneksi joogaajien kyläksi. Läheltä löytyy sellaisia retriittejä kuin La La Land ja Parinama Yoga. Pohjois-Goassa on muun muassa Purple Valley, jossa on opettanut suomalainen Petri Räisänenkin.

Pieniä joogakouluja, joihin voi mennä tunnille ilman varausta (hinta kuutisen euroa), löytyy paljon. Tarjolla on myös meditaatiota, kasvisruuan kursseja ja ayurveda-hierontaa.

Goan toreilla myydään monenlaisia käsitöitä, kuten nepalilaisia taottuja ja koristeltuja kulhoja, äänimaljoja.

Pitääkö matkailijan olla Goassa jostakin asiasta varuillaan?

Liikenne Goassa on mieletöntä, teillä voi mutkan takana tulla vastaan mitä tahansa lehmistä lapsiin. Taksikuskit ovat onneksi yleensä erittäin taitavia.

Ruuan ja juoman suhteen on sama periaate kuin muualla Intiassa: älä juo hanavettä, syö vain kunnolla kypsennettyä ruokaa tai hedelmiä, jotka voit kuoria. Hukkumisia tapahtuu, meressä on arvaamattomia virtauksia. Yleisillä rannoilla on kuitenkin vahdit ja turvallisten alueiden merkkiliput.

Tuleeko vastaan taikureita tai huijareita, kuten muualla Intiassa?

Intialla on pitkät perinteet taikuudessa ja kaikenlaisten temppujen taidoissa. Yksi klassikko on Korvanpesijä, jonka äitini näki Anjunassa. Korvanpesijä lupaa puhdistaa korvat ilmaiseksi. Sitten hän kaivaa yhdestä korvastasi esiin ison vaikku- ja roskaköntin. Sen nähtyäsi haluat maksaa hänelle toisen korvasi puhdistuksesta. Todellisuudessa se köntti ei tule sinun päästäsi vaan hänen taskustaan.

Goassa kerrotaan tarinaa temppumaakarista, joka on opettanut apinansa varastamaan turistien silmälaseja. Maksua vastaan mies sitten kuin ihmeen lailla palauttaa lasit. Ei ole tietoa, onko tarina tosi, mutta se kuvastaa paikallisia käsityksiä turistien hyväuskoisuudesta ja intialaisten kekseliäisyydestä.

Calangutessa on pikku kauppa nimeltään Magic Tricks. Se myy lapsekkaan yksinkertaisia mutta kiehtovia temppuvälineitä ja leluja.

Vaikuttaako runsas pakettimatkailu alueeseen paljon?

Goan sesonki on marraskuusta toukokuuhun, ja täällä off-season tarkoittaa sitten todella hiljaista kautta. Toukokuun lopussa tulevat monsuunit myrskyineen. Suuri osa työntekijöistä lähtee silloin kotiin. Joogakoulut suljetaan, ja Palolemin turistikohteet pannaan kiinni. Lokakuussa kaikki avataan taas.

Seudulle on tulossa valtava, uusi moottori­tie, jonka odotetaan valmistuvan vuonna 2020. Se nopeuttaa liikennettä lentokentältä eteläiseen Goaan, ja matkailuyrityksillä on rakenteilla isoja resortteja ja hotelleja aiemmin hiljaisiin kyliin.

Matkailulla on seudulle monenlaisia vaikutuksia, kuten se, että reissaaja ei välttämättä kohtaa paljon juuri täältä kotoisin olevia intialaisia. Sesonkityöläiset eivät tunne paikkoja syvällisemmin, he ovat vain töissä.

Jos haluaa matkailijana olla mukana kehittämässä Goan aluetta, voi tukea esimerkiksi Adito-järjestöä. Se auttaa katulapsia ja kehittää muutenkin paikallisia oloja. El Shaddai Charitable -järjestö pitää yllä lastenkoteja, ja sille voi lahjoittaa oppivälineitä ja leluja. Animal Rescue Center Palolemin ulkopuolella edistää eläinten oikeuksia.

Goan lukuisten rantojen lomasta virtaa jokia Arabianmereen, joka on osa Intian valtamerta.

Onko sinulla valokuvaajana kuvaamisvinkkejä Goaan?

Suojaa kamera kunnolla, täällä lentää hienojyväistä hiekkaa, joka voi pilata laitteen. Jotkin eri alojen esiintyjät, kuten tulennielijät ja käärmeenkesyttäjät, elävät turisteilta saamillaan juomarahoilla. Jos kuvaat heitä, anna kunnon tippi.

Kuvaamisessa olennaista on ihmisten kunnioitus – pyydä aina lupa kuvattavalta, vaikka hän olisi esimerkiksi majapaikkasi henkilökuntaa. Turisti voi itsekin olla täällä kuvauksen kohde. Intialaiset lomailijamiehet saattavat kuvata länsimaisia naisia bikineissä tai pyytää näitä selfiekuviin kanssaan.

Paikallisia lapsia kuvaaminen kiehtoo. Yritän usein antaa heidän itse kuvata kamerallani jotakin: kerron miten kamera toimii, autan häntä ottamaan kuvan.

Onko sinulla Goassa salainen lempipaikka?

Ei. Seudulla on onneksi monia paikkoja, joita turismi ei ole muokannut. Kiinnostavimmat kokemukset tulevat vastaan sattumalta. Kun ajaessaan kohtaa ison lehmälauman tai löytää valaistun temppelin, josta kaikuu rukouslaulu. Vastaan voi tulla apina, joka viskaisee päällesi kakkaa, tai upealla rannalla saattaa olla meneillään Bollywood-elokuvan kuvaus. Goassa voi nähdä mitä vain, ja parasta on, ettei sitä tiedä etukäteen.

Täytyy vain astua ulos rantaresorttien maailmasta. Goasta nauttimiseen tarvitsee ainoastaan hiukan rohkeutta. Ja sen mopon.

Jumalten ja henkien huomioiminen näkyy Goassa monin tavoin. Tässä maalataan hiekkaan talon ulkopuolelle Ganesh-jumalaa kunnioittavia kuvioita.
Julkaistu: 10.12.2018