Apu

Inka Valtamo on Suomen Kylähullu 2015

Inka Valtamo on Suomen Kylähullu 2015

Vesilahden Onkemäellä asuva Inka Valtamo sai äänivyöryn Avun äänestyksessä, jossa etsittiin Suomen Kylähullua 2015. Millainen persoona tittelin taakse kätkeytyykään?
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Ari Ijäs
Mainos

Avun järjestämä suuri Suomen Kylähullu -äänestys on ratkennut. Apu esitteli kesällä viisi värikästä persoonaa eri puolilta Suomea. Heistä lukijamme saivat valita kylähulluimman.

Äänestyksen voitti vesilahtelainen diakoni, maatalon emäntä Inka Valtamo, 49. 

Onnittelut, Inka Valtamo! Miltäs nyt tuntuu?

– Tosi hullulta.

Valtamo nauttii Tampereen eteläpuolisessa kotikunnassaan näkyvästä asemasta Vesilahden virallisena Kylähulluna.

– On erittäin hienoa saada täällä arvostusta. Yhteisö luottaa minuun äänitorvenaan.

Mikä on Suomessa nyt hulluinta juuri nyt?

– Pieni ihminen ja pienet asiat jäävät nykymenossa isojen jalkoihin. 

Valtamon mielestä heikompiosaisia ei pitäisi polkea, vaan kannustaa ja ottaa heidät mukaan. Tärkeätä on pitää ääntä hyvien, pientenkin asioiden puolesta.

Inka Valtamon silmäteriä ovat  omintakeinen Onkemäki-Areena ja Onkemäen suljettu kyläkoulu.

– Koulurakennuksessa onneksi toimivat kerhot sekä lähiliikuntaryhmät. Tavoite on saada tiloihin Steiner-koulu. 

Avun virallinen Kylähullu lähettää terveiset suomalaisille:

– Löydä sisäisen kylähulluutesi positiiviset voimavarat ja varaa elämääsi tilaa rakkaudelle.

Suomen Kylähullu -äänestyksessä Valtamo sai kaikkiaan 227 ääntä. Toiseksi sijoittuneelle karunalaiselle Alf Ölanderille annettiin 170. Loput äänet jakautuivat kangasniemeläisen Jari Markuksen (123), somerolaisen Lyyli Honkion (74) ja suonenjokelaisen Niilo Rytkösen (19) kesken.

Äänestäjien kesken arvotut kirjapalkinnot menivät seuraaville lukijoille: Rainer Kurhela, Rantatöysä; Seija Kavander, Somero; Kirsti Katajainen, Turku; Esa Harju, Oulu ja Anna-Liisa Seppänen, Keuruu.

Julkaisemme ohessa Avussa 27/2015 julkaistun jutun kylähulluehdokas Inka Valtamosta.

* * *

Kun Inka Valtamo, 49, suhahtaa poikki Onkemäen kyläkoulun tontin, häntä seuraa kuin laahuksena pihahiekan synnyttämä pölyvana. Suuntana puuhakkaasti etenevällä Valtamolla on laidat pystyssä törröttävä jääkiekkokaukalo, joka ei suinkaan ole kesäksi purkamatta jäänyt rakennelma, vaan peräti kylän ylpeys Onkemäki Areena. – Pyysimme ideoita Areenan pelastamiseksi Hjallis Harkimolta, mutta hän ei ole vastannut sponsoripyyntöihimme, Valtamo kertoo. – Täällä olisi tarvetta varsinkin Hjalliksen rahamiessuhteille, kun myytävää olisi. Onhan Areenallamme jo valmiina jopa VIP- aitio.

Valtamo viittoo vasemmalle ja sitten ylös. – Areenan katossa meillä on – suuren kiekkomaailman malliin – jäädytetyt pelipaidat. Onkemäellä kattona vain on taivas toisin kuin Hjalliksen Areenalla, ja paitapaikkaa ei ole saanut peliansioilla vaan ostamalla rahalla. – Tukisummat on saatu yrityksiltä – koululaisiltakin – sekä Vesilahden kirkkoherralta Harri Henttiseltä, joka hänkin osti yhden paitapaikan taivaalta.

– Onkemäen koulun vanhempainyhdistys ja kylä kiittävät.

– Meillä on pallo hallussa, Inka Valtamo vakuuttaa Onkemäki Areenalla, jossa on mahdollista harrastaa kaikkia lajeja.

Sanavalmiudessaan sähäkkä Inka Valtamo on Onkemäen kylän puhenainen ja paikallisesti laillistettu Kylähullu, joka panee päänsä pölkylle muiden puolesta. Avun Kylähulluksi häntä ehdottaneen Onkemäen kyläkoulun vanhempainyhdistyksen äänitorvena nainen kuin metsämenninkäinen onkin oiva kapistus.

Vesilahden kuntapäättäjät suuressa viisaudessaan päättivät panna romanttisen, pätevän sekä tärkeän kyläkoulun ovet säppiin. – Vuosi sitten teimme valituksen lakkautuspäätöksestä, mutta toimenpidekieltoa ei myönnetty. Nyt valitustamme haudotaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa samalla, kun koulu tänä keväänä lopetettiin. Viimeiset surumieliset suvivirret on siis veisattu, vai onko sittenkään?

– Ensi syksynä lapset kuskataan suurempiin yksiköihin 10–15 kilometrin päähän busseilla ja takseilla sun muilla vempeleillä. Se tulee kalliiksi jopa rahassa laskien, vaikka kuntaa konsultoineet talousnerot toista väittävät. Valtamo on pyytänyt tämänlaisesta hulluudesta selvitystä Vesilahden kunnan herroilta, mutta he vastaavat Valtamolle, että ”emme ota kantaa, kun prosessi on kesken”.

– Minun mielestäni virkamiesten ja päättäjien pitäisi olla meitä varten, eikä päinvastoin.

Valtamolta ryöppyää juttua siitä, kuinka menossa olevassa hölmöydessä on vain yksi hyvä puoli. Se avasi kyläläisten silmät. – Lapsemme menettävät puhtaan kouluympäristön ja myös niin terveellisen sisäilman, että hengitysvaikeuksista kärsiviä lapsia on siirretty sen vuoksi Onkemäelle oppiin. Valtamo vaahtoaa yhteisön ja perinteiden puolesta – ja ihan syystä. Hän muistuttaa, kuinka yksi kylän aikaisemmista puuhanaisista katselee valokuvastaan luokkahuoneen seinällä. Lydia Veneskoski aloitti koulun ensimmäisenä johtajattarena vuonna 1909. – Saattaa hän sieltä noitua uskovaisuudestaan huolimatta aika pahasti, kun nyt menetetään oppilaiden kehittymistä palveleva eri-ikäisyys sekä pienen koulun takaama yksilöllinen opetus.

Omalla, kaikkein suurimmalla tavalla Suomen ja Onkemäen itsenäisyyttä puolustivat vuosina 1939–44 nuoret miehet sotarintamalla. – Yli kahdenkymmenen nuorukaisen nimi on hakattuna kiveen Onkemäen koulun juhlasalin seinällä. He antoivat uhreista kalleimman, oman henkensä, Valtamo sanoo.

Nykyinen taistelu tuulimyllyjä  vastaan ei lannista Onkemäen kylän dynamoksikin ristittyä Valtamoa.

– Tämä on ja pysyy kokoontumispaikkanamme, ja lähiliikuntaa Onkemäki Areenalta ei mikään mahti kiellä.

Siitä pitää osaltaan huolen urheiluseura Onkemäen Dynamo, jossa Inka Valtamo toimii myös ainakin yhdeksänvuotiaan poikansa Justuksen kanssa. – Kyseessä on joka lajin seura, jossa ei kavahdeta edes pesäpalloa. Itse asiassa minulla itselläni on pesäpalloura taustalla. Saavutuksistani kirkkaimmat ovat kaksi SM-pronssia ja yksi SM-hopea junioritasolla. Valtamo uskoo asiaansa. Ja tietysti hänellä joukkojensa kärjessä on varasuunnitelma B. – Steiner-koulun saaminen tänne on ihan todellinen vaihtoehto. Miettikää nyt, mikä ihana, puhdas ja raikas luonnonympäristö tämä on. – Tervetuloa Onkemäkeen, Steiner-koulu.

Pelottomuus paistaa Valtamosta. Oma kohtalo yhteisten asioiden ajajana ei tutisuta.

– Kun tiedän, että teen oikein, silloin minä toimin. – Toimin pienempien puolesta ja perheiden puolesta. Kun pieniä ja perheitä painetaan tai kohdellaan kaltoin, huutoon on silloin pakko vastata.

– Niin minä vain ajattelen, Valtamo sanoo ja napauttaa karttakepillä vihreän liitutaulun päälle nostettuun kasvitauluun. Taulussa esitellään niittyleinikin osat: juuret, varsi, kukinto – kaikki, mikä ennen opittiin luokan eteen nostetusta taulusta. Taulussa on myös kiinni vanhanaikainen puumitta sekä hollilla telineissään isot paperikartat, joilla saatetaan havainnollistaa Suomen ja muun maailman maantiedettä.

Inka Valtamo soittaa surumielisen loppulaulun Onkemäen koululle. – Vesilahden kunnanisät menivät sen tänä keväänä lopettamaan tajuamatta, miten pahaa lapsilleen tekivät. Mutta me emme lannistu, vaan houkuttelemme viehättävään punamultarakennukseen Steiner-koulua, Valtamo kertoo.

Mutta onkamäki ei Valtamon johdolla suinkaan ole pelkkä entisten hyvien aikojen muistomerkki ja retrotila.

Valtamo on huippuaktiivinen sosiaalisessa mediassa. Häntä saattaa ihailla Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Suloisten tuokiokuvien ohessa voi saada rautaisannoksen ihka oikeaa asiaa Suomen maaseudulta.

– Sieltä, missä oikeasti asuu ihmisiä ja eletään, Valtamo vahvistaa.

Valtamo on äitinä Vesilahden ensimmäisessä some-projektissa, joka yhdisti perinteet ja nykyajan.

– Katse tulevaisuuteen! Valtamo julistaa innoissaan ja tehostaa sanomaansa voimakkain kädenliikkein.

Valtamon kotina on 25 vuotta ollut Vesilahti Tampereen eteläpuolella, riittävän etäällä kaupungista.

– Alkuni sain kesällä 1965 Kangasalla, Liuksialan kartanon hedelmällisillä mailla. Synnyin Tampereella ja muutin vauvana Jyväskylään, josta sitten erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin opiskelemaan diakoniksi ja lopulta vuonna 1990 Vesilahden viehättävään pitäjään. Ja täällä pysyn hamaan loppuuni asti.

Lähes jokainen puolue on kosinut Inka Valtamoa kellokkaakseen; ensin ehdolle kunnanvaltuustoon ja siitä mahdollisesti eteenpäin puoluepoliittisesti siloiteltua valtaväylää.

– Minä en sinne mene. Sen olen päättänyt. Eihän se minulle sopisikaan, koska olen niin kauhean iltauninen ja kunnassa kokouksia pidetään aina vasta iltakuuden jälkeen.

Kylähulluutta hän pitää kunnia-asiana, Kylähulluksi nimittämistä positiivisena juttuna.

Hieno on myös tuore arvonimi Onkemäen Afrodite, jolla on oma ilmeinen selityksensä.

– Afrodite on rakkauden jumalatar, ja minun osaltani se syntyi Twitterissä, jonne jaoin selfien eli itse ottamani omakuvan. – Kuvassa olen höyhenpeiton alla, päässä oma kutomani pipo, ja kaiken alta pilkistää vain vähän silmiä.  Siis Onkemäen Afroditen silmiä.

Inka Valtamo

Käsityöyrittäjä, maatilan emäntä, diakoni.

Ikä 49. Syntynyt Tampereella, asuu Vesilahdella. Perheessä mies ja neljä poikaa.

Harrastaa vapaaehtoistyötä, kasvimaan hoitoa, somea, kierrätystä.

Ärsyyntyy joutuessaan silittämään vaatteita.

Iloitsee rakkaudesta.

Teksti Hannu Koskela

Julkaistu: 17.9.2015