Image

Debatti: Mitä hyötyä on inflaatiosta? ”Ilmasto kiittää” – Osmo Soininvaara, Shadia Rask ja Sonja Finér kommentoivat väitettä

Debatti: Mitä hyötyä on inflaatiosta? ”Ilmasto kiittää” – Osmo Soininvaara, Shadia Rask ja Sonja Finér kommentoivat väitettä
Voiko inflaatiosta olla hyötyä ilmaston näkökulmasta? Pyysimme aiheesta kommenttipuheenvuorot.
Julkaistu: 2.5.2022
Shadia Rask, Osmo Soininvaara ja Sonja Finér

Shadia Rask

Tutkimuspäällikkö, THL

Jos ilmasto kiittäisi inflaatiota, kiitollisuuden syy-seuraussuhde rakentuisi näin: Rahan arvon heikkenemisen takia meillä ei ole varaa kuluttaa entiseen tapaan. Vähäisemmästä kulutuksesta syntyy vähemmän päästöjä, ja ilmasto kiittää. Toisaalta inflaatio voi myös kiittää ilmasto­kriisiä, sillä monet vihreät toimet ruokkivat kustannusten nousua. Vihreä siirtymä nostaa osaltaan esimerkiksi polttoaineiden hintaa.

Syy-seuraussuhteiden kanssa on oltava tarkka, sillä yhtälön ulkopuolelta löytyy aina muitakin tekijöitä. Klassinen esimerkki virhe­tulkinnasta on, että jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia. Oikeasti kiitos sekä syödyistä jäätelölitroista että rantapäivistä kuuluu kesälle.

Jo korona muutti kulutuskäyttäytymistä ja vähensi lentämistä. Isossa kuvassa näkyy nyt myös Venäjä. Lentoliikennettä on rajoitettu pakottein, ja sota vaikuttaa myös hyödykkeiden saatavuuteen ja hintaan. Putinia ei silti kelpaa kiittää mistään.

Entä mistä tietää ilmaston tilan parantuneen niin, että on oikeasti syytä olla kiitollinen? Tutkijoidenkin on vaikea määrittää, mikä on aidosti parantunut tilanne eri lajeille. Ilmasto on muuttunut niin pitkään ja hitaasti, että muuttuneesta tilasta tulee huomaamatta uusi perustaso (niin kutsuttu shifting baseline).

Inflaatio ei yksin riitä muuttamaan kulutustamme, kaupunkejamme ja talousjärjestelmiämme siten, että luonnonvarojen käyttö palaa kestävälle tasolle. On myös syytä huomata, kenelle sekä ilmastonmuutos että inflaatio ovat erityisen epäkiitollisia. Köyhät kärsivät eniten – yksilöinä ja valtioina.

Osmo Soininvaara

Tietokirjailija ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä

En ensin oikein ymmärtänyt, mitä tekemistä inflaatiolla voisi ylipäänsä olla ilmaston kanssa. Selitettiin, että kyse on Annikka Saarikon ajatuksesta, että joudumme kaikki tinkimään kulutuksestamme maailmantilanteen vuoksi, mutta voisiko kysyntä pienentyä inflaation tähden niin, että sillä olisi ympäristövaikutuksia.

Katovuodesta tai luonnonmullistuksesta johtuva hintojen nousu ei ole oikeastaan inflaatiota, ja vähän sellaisestahan on nyt kyse. Jos tilanne tyritään, se voi tietysti käynnistää hintojen ja palkkojen kilpajuoksun.

Fossiilienergian noussut hinta vähentää päästöjä mutta tekee myös kannattavaksi pumpata öljyä vaikka napajään alta, joten pitkällä aikavälillä voi käydä huonosti.

Tyhmintä olisi alentaa energiaveroja. Kulutus ei sopeutuisi niukkuuteen ja hinnat nousisivat lisää. Kohonneiden hintojen takia ahdinkoon joutuneita tulee hyvittää antamalla rahaa, ei alentamalla poltto­aineiden hintoja.

Miten lopulta käy, riippuu siitä, mitä teollisuusmaat tekevät.

Pitäisi panostaa tuuli- ja aurinkosähköön. Ilmasto kiittäisi ja Eurooppa pääsisi eroon riippuvuudestaan Venäjän ener­giasta.

Ajoittain on sekä tyyntä että pilvistä, joten on sähköä varastoitava.

Kehitteillä on monia tapoja varastoida sähköä, mutta vedyn tuottaminen ylijäämäsähköllä ainakin toimii. Ajoittain ilmaista sähköä voidaan käyttää brutaalisti jopa kaukolämmön tuottamiseen, mutta parempaa käyttöä toivottavasti löytyy.

Energiajärjestelmän mullistus on valtava investointi, mutta ostaahan Suomi Venäjän takia hävittäjiä kymmenellä miljardilla ja Saksa aseita sadalla miljardilla.

Sonja Finér

Finnwatchin toiminnanjohtaja

Vaikka nopea inflaatio voi johtaa kulutuksen ja sitä kautta päästöjen hetkelliseen vähenemiseen, ilmasto tuskin kiittää inflaatiosta. Nopea inflaatio on häiriötila, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä, uhkaa kiristää rahapolitiikkaa ja nostaa pölhöpopulistit kuopistaan huutelemaan bensaveron alennuksia ja muita järjettömyyksiä. Nämä kaikki ovat myrkkyä ilmastotoimille.

Ilmastokriisiä ei torjuta sattumalta – ei globaaleilla pandemioilla eikä talouden suhdanteilla. Se torjutaan muuttamalla suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva infrastruktuuri kokonaan toiseksi. Tämä tulee tehdä luontokatoa unohtamatta: lajien häviäminen on pysäytettävä ja vähintään kolmasosa maapallon pinta-alasta on vapautettava muiden lajien käyttöön. Jotta tähän pystytään ilman inhimillisen kärsimyksen lisäämistä, on kerskakulutus lopetettava ja lineaaritalous vaihdettava kiertotalouteen. Aika ei ole ystävämme. Päästöt on puolitettava tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Muutos on valtava ja vaatii lukuisia politiikkatoimia: massiivisia investointeja, voimakasta markkinoiden hintaohjausta ja vaikutusten yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden hallintaa, oikeudenmukaisuuden varmistamista. Tämä edellyttää päättäjiltä pitkän aikavälin visiota, tietoon pohjautuvia ketteriä keinovalikoimia ja kykyä pitää pää kylmänä. Nopea inflaatio ja kulman takana väijyvä stagflaatio vievät toiseen suuntaan: vaikeuttavat harkintaa ja houkuttelevat populistisiin hölmöilyihin.

Toivotaan, että päättäjien kasetti kestää.

Kommentoi »