Mondo

Indonesian kiehtovin kaupunki: jännittävän Jogjan nähtävyyksiin kuuluu Borobudurin temppeli


Indonesian kulttuurin keskus on Yogyakartan kaupunki – Jogja, kuten paikalliset sitä lämpimästi kutsuvat. Mondo kiersi sen vaikuttavissa temppeleissä sekä muissa kohteissa ja tapasi myös ihka aidon jaavalaisen prinsessan.
Kuvat Heli Sorjonen

Paahteisen päivän taittuessa iltaan Prambananin temppelirakennusten tummat kivet huokuvat varaamaansa lämpöä. Nousemme portaikon toisensa jälkeen, katselemme rakennusten sisältä löytyviä hindulaisia jumalpatsaita.

Tuo on Shiva, pahan ­tuhoaja ja uuden luoja. Tämä on hänen puolisonsa, sodanjumalatar Durga ja tuo heidän poikansa, hindujen rakastama, norsun­päinen sekä onnea tuova Ganesha. Patsaiden yksityiskohtiin on vain haastavaa keskittyä, kun jokaisessa temppeli­holvissa lyö vastaan painostava kuumuus.

Sitä ja tungosta välttääkseen matkailijoita opastetaan käymään Prambananin kuuluisilla temppeleillä aamuvarhain tai illan tullen. Mutta ei Indonesiassa voi reissata ilman jonoja – ne kannattaa nähdä matkan olennaisena mausteena.

Yogyakartan lähellä sijaitsevat Prambananin hindutemppelit ovat merkittävä nähtävyys niin indonesialaisille kuin ulkomaisille matkailijoille.

Indonesia on Aasian-matkailun suosiossa kasvavia kohteita, valtavan suuri ja kulttuuriltaan vahva maa. Prambananin temppelit sijaitsevat Jaavan saarella lähellä Yogyakartan kaupunkia, joka on koko valtion henkinen keskus. Vaikka indonesialaiset ovat maailman suurin muslimikansa, useat maan historian hindulaisten ja buddhalaisten kuningas­kuntien saavutukset ovat täällä yhä arvossaan.

Prambananin temppeleitä alettiin rakentaa 800-luvulla, ja vuosisatojen varrella ne ovat ehtineet kaatua maanjäristyksissä ja joutua välillä unohduksiin. Niistä on restauroitu uuteen kukoistukseen rakennukset, joista on ollut jäljellä riittävästi alkuperäisiä kiviä. Temppelien ulkopinnoilta löytyy kymmenittäin ikivanhoja kaiverruksia, kohtauksia hindujen kansalliseepoksesta, Ramayanasta.

Käynnin päätteeksi Prambananissa voi myös aterioida jossakin alueen ravintoloista ja siirtyä seuraamaan Ramayanaa komeana balettina. Sadekaudella se esitetään sisätiloissa, kuivalla kaudella touko–lokakuussa suuressa ulkoilmateatterissa. Noin 200-päisen esiintyjäjoukon taustalla kohoavat Prambananin temppelitornit.

Esitys on pitkä ja melodramaattinen, mutta se ei ole mikään heppoinen turistishow. Tanssijoiden asut ja kasvomaalaukset säihkyvät, kädet muodostavat taidokkaita kuvioita.

Mikä hetki – tähän tiivistyy niin paljon. Samaa Rama­yanan alun perin intialaista tarinaa prinsseineen ja Hanuman-­apina­hahmoineen esitetään monissa Kaakkois-Aasian maissa. Se on viihdettä, joka sekä kunnioittaa kansallis­tarustoa että pitää sitä elossa.

Iltayöllä Yogyakartan keskustaan palatessa tummalla ­taivaalla pilkottaa tähtiä.

Prambananin temppeleillä voi iltaisin nähdä Ramayana-tanssi­esityksen. Tasokkaan balettiryhmän esitys on suosittu, liput on hyvä hankkia ajoissa.

Moottoripyörien virta kadulla on vuolas ja pysähtymätön kuin joen uoma.

”Ruuhkat lisääntyvät aina vain”, sanoo oppaamme, kuusi­kymppinen Budi Setiatmadji ja huoahtaa hyväntuulisesti. ”Täällä lanseerattiin uudistus nimeltä LCGC – low cost green car. Ihmisten piti saada ostaa halpoja autoja, joista lähtee vähän päästöjä. Muuten hyvä, mutta LCGC-autot eivät ole usein kovin halpoja eivätkä ympäristöystävällisiä.”

Seisomme Yogyakartan ydinkeskustassa, Malioboro Roadilla. Toisin kuin matkailijoille joskus väitetään, kadun nimi ei tule englantilaisesta nimestä Marlborough vaan paikallisesta sanasta, joka tarkoittaa täydellisyyden tavoittelua.

Täydellisyys on kyllä täältä kaukana. Indonesian suurkaupungit ovat liikenteeltään hirveitä kaaospesiä ja arkkitehtuuriltaan enimmäkseen valjun arkisia. Malioboro on vilkkaimpia ostoskatuja Yogyakartassa, jonka metropolialueella asuu yli neljä miljoonaa ihmistä.

Mutta hengellisyys on silti aina läsnä täkäläisessä elämässä, opas Setiatmadji muistuttaa. Jogjassa, kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, ollaan aidosti ylpeitä perinteistä ja kulttuurista.

”Täällä elävät yhä myös vanhat kansanuskomukset. Palvotaan esi-isien henkiä, ja uskotaan animismiin, siihen että kaikilla olennoilla on sielu”, Setiatmadji sanoo.

Malioboro-kadun ruoka- ja tavarakojujen seastakin voi bongata joitakin kulttuurituotteita, kuten seudulla tehtyjä batiikki­töitä.

Kaksi nuorta naista nauttii mehukärrystä ostamiaan juomia penkillä. He ovat kotoisin Indonesian Manadosta, Sulawesin saarelta. Mikä heidät toi Jogjaan?

”Temppelien katselu”, naiset kertovat.

Jogja on maan tärkein kulttuurikohde indonesialaisillekin.

Pyydämme saada ottaa naisista kuvan. He suostuvat mielellään ja pyytävät saada kuvata meidät. Hymyilemme iloisessa yhteiskuvassa, ja paikallinen mies kauempana ottaa meistä kuvan hänkin. Yli 260 miljoonan asukkaan Indonesiassa vaalea­ihoisiin ulkomaalaisiin tutustuminen on paikallisille yhä eksoottista ja hauskaa. Toisinaan vaikka temppelillä käydessään ulkomaalainen voi saada lukemattomia pyyntöjä poseerata kuvissa.

Nähtävyyksiä etsivä reissaaja saa täällä hetken olla itsekin pieni nähtävyys.

Yani myy terveys­juomia Yogyakartan Malioboro Roadilla. Iltaisin alueella on lesehan-katuravintoloita.

Astumme sisään Beringharjon ostoskeskukseen. Sen tungoksessa saa väistellä paitsi asiakkaita, myös raskaita kuormia kuljettavia ammattikantajia. Hätkähdyttää huomata, että monet heistä ovat iäkkäitä, pienikokoisia naisia.

Moni ikäihminen tai muuten heikommassa asemassa oleva indonesialainen elää sukulaisten ja naapurien tuen avulla, opas Setiatmadji kertoo. Kaikille ei ole eläketurvaa, mutta lähiverkosto auttaa aina. Se yhteisöllisyyskin on täkäläistä arjen henkistä ulottuvuutta, samoin kuin taikausko.

Beringharjon ruoka-, vaate- ja kodintarvikepuotien seasta löytyy hääasujen ja -tarvikkeiden kauppoja.

”Häät ovat meille todella tärkeä asia”, opas sanoo. ”Erityisen tärkeää on mennä naimisiin juuri hyvän onnen kuukautena ja päivänä.”

Hääparit käyvät etukäteen selvittämässä ammattiennustajalta, mitkä ovat heille hyvän tai huonon onnen päiviä. Taika­usko ulottuu muihinkin päätöksiin, Setiatmadji kertoo.

”Minulla on yksi tuttu, entinen rosvo. Hän suunnitteli rikoksensa aina niin, että teki niitä vain hyvän onnen päivinä. Niinpä hän ei jäänyt rötöksistään kiinni lähes koskaan. Vain silloin, kun joku tuttava meni kavaltamaan hänet.”

Yogyakartan ruokaelämyksiin kuuluu kasvis­ravintola Jejamuran, joka tarjoaa etenkin erilaisia sieniä eri tavoin valmistettuina. Slemanin alueella sijaitsevaan suosittuun ravintolaan täytyy mennä taksilla tai riksalla, mutta matka kannattaa.

Indonesialla on maailmalla ankaran muslimimaan maine, ja maassa on näkynyt merkkejä konservatiivisuuden lisääntymisestä. Käytännössä se on mainettaan monimuotoisempi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Indonesiassa kuvataiteissa voidaan näyttää ihmishahmoja ja Yogyakartassa on sallittu seinämuraalit.

Taide-elämänsä ansiosta Jogjaa onkin joskus kutsuttu Indonesian Berliiniksi tai Melbourneksi. Vaikka kaupunki ei voi kilpailla nykytaiteensa määrällä ja tasolla maailman metropolien kanssa, alueellisesti se on edelläkävijä.

Ostoskeskuksesta Budi Setiatmadji vie meidät Jogjan suurimpaan nykytaiteen keskukseen, Jogja National Museumiin. Tasokas museo pitää indonesialaisten ja kansainvälisten ­taiteilijoiden näyttelyitä sekä vuotuista Artjog-festivaalia. Näyttelytilojen vierestä löytyy kahvila-baari, jonka terassilla bändi lämmittelee lavalla illan jazzkeikkaa varten.

Yogyakartassa ei ole mitään yhtä, laajaa kulttuurialuetta – kiinnostavia paikkoja on eri puolilla kaupunkia, ja niihin täytyy vain aina hankkia kyyti. Gallerioita on lukuisia, ja kiinnostavimpiin kuuluvat esimerkiksi Cemeti sekä Pendhapa Art Space.

Kaupungissa saattaa bongata vaikka taiteilija Budi Agung Kuswaran näyttelyn, jossa näkyy batiikkitöiden perinteitä moderneissa teoksissa. Kabul-nimellä työskentelevä nykytaiteilija elätti nuorena itsensä riksakuskina Jogjassa. Nyt hänen maalauksiaan esitellään gallerioissa ulkomaillakin.

Kiehtova linkki länsimaisen ja indonesialaisen kuvataiteen välillä on jaavalaissyntyinen taiteilija Affandi. Vuosina 1907–1990 elänyt mies oli visionäärinen maalari, joka työskenteli myös Intiassa ja Euroopassa. Hän sai vahvoja vaikutteita muun muassa Ranskan mestareilta ja loi valtavan määrän värikkäitä maalauksia. Boheemia Affandia ei arvostettu Indonesiassa vuosikymmeniin, mutta lopulta hän nousi Kaakkois-Aasian tunnetuimmaksi ekspressionistiksi, jonka teoksista maksetaan paljon. Hänen maalauksiaan näkee Jogjassa omaperäisessä, isossa kotimuseossa.

Musiikkia kaupungissa on tarjolla, ja usein se on perinteistä gamelania. Musiikinlaji on saanut nimensä sen esittäjistä, etupäässä lyömäsoittimista koostuvista gamelan-­yhtyeistä. Gamelan on mieleenpainuva kokemus – sen sointimaailma on hyvin erilainen kuin länsimaisen musiikin. Alkuun se voi tuntua omituiselta kakofonialta, mutta toisaalta se on juuri vieraudessaan virkistävä elämys.

Indonesialaisesta tv-ohjelmasta tai vaikka juhlan karaoke-esityksestä voi bongata campursaria. Se on gamelanin sointia käyttävää iskelmän ja popin sekoitusta.

Jogjassa voi myös eräästä kulttuurikohteesta löytää kerralla niin musiikkia, tanssia, perinteistä arkkitehtuuria kuin kokonaisen hallitsijahuoneen.

Yogyakartan hallitsijahuoneen prinsessa Mangkubumi hoitaa Kraton-palatsin kulttuuriohjelmaa ja harrastaa itsekin perinteistä tanssia.

”Yogyakartan ensimmäinen kuningas loi aikoinaan filosofian, jonka mukaan koko kaupunki sitten rakennettiin”, kertoo prinsessa Mangkubumi.

Jogjan asemakaava tehtiin 1700-luvun puolivälissä periaatteilla, joissa kuvastuivat ihmisen, luonnon ja Jumalan suhteet. Vaikka sitä on vaikea tunnistaa nykyisestä, ruuhkaisesta kaupungista, ainakin se näkyy Kratonissa. Se on Yogyakartan sulttaanin – jota kutsutaan usein myös kuninkaaksi – asuinpalatsi ja museomainen kulttuurikohde.

Kraton kuuluu Jogjan päänähtävyyksiin, ja me saimme siellä vieraillessamme kunnian tavata sulttaaniperheen prinsessan, joka johtaa palatsin toimintaa. Kratonin paviljongit eivät ole loisteliaita mutta kyllä viehättäviä. Parhaiten ­niiden koristeita ja museosaleissa nähtäviä hallitsijasuvun ja jaavalaisen kulttuurin esineitä ymmärtää palkkaamalla avuksi oppaan – heitä odottelee sisäänkäynnin luona.

Kratonissa on usein gamelan-musiikkia ja perinteikästä nukketeatteria yhdistäviä esityksiä, ja sunnuntaisin voi nähdä hienoa jaavalaista tanssia. Voisiko palatsissa joskus soida musiikkina vaikka modernia campursaria?

”Totta kai”, vastaa prinsessa Mangkubumi ja nauraa. ”Mutta ei liian usein!”

Indonesiassa on ollut aikoinaan useita kuningaskuntia, joita johtaneet suvut ovat nykyään vain muodollisia hallitsijoita. Yogyakarta on ainoa alue, jonka sulttaani toimii kuvernöörinä, jolla on edelleen poliittista valtaa. Hallitseva sulttaani Hamengkubuwono X on jo reilusti yli 70-vuotias, ja hänellä on Jakartassa kansanedustajana toimivan vaimonsa kanssa viisi tytärtä, kaikki jo aikuisia naisia.

Siksi lapsista vanhin, prinsessa Gusti Kanjeng Ratu Mangkubumi Hamemayu Hayuning Bawono Langgeng ing Mataram, kuten hänen koko nimensä titteleineen kuuluu, on todennäköinen seuraava hallitsija. Asiaa ei ole ilmoitettu suoraan – Indonesiassa monet asiat viestitään hieno­varaisesti ennen kuin niistä tulee käytäntöä. Isä-sulttaani on valmistellut muutosta esimerkiksi muuttamalla hallitsija­titteliä sukupuolineutraaliksi. Vaikka maan politiikassa toimii paljon naisia, ajatus naisesta vanhan kuningashuoneen päänä on radikaali ja on herättänyt myös vastustusta.

Vastarinta tuntuu kovin vanhanaikaiselta, kun juttelee prinsessa Mangkubumin kanssa. Hän on kansainvälisesti sivistynyt bisnesnainen, elävä esimerkki siitä, miten Indonesiassa perinteet sulautuvat nykymaailmaan. Naisten aseman edistäminen on perheelle arkea – kuningatar-kansanedustaja-­äiti on tunnettu naisten oikeuksien ajaja.

Perinteinen gamelan-musiikki on matkailijalle erikoinen elämys Indonesiassa. Sitä voi kuulla monissa paikoissa, muun muassa lähes päivittäin Kraton-palatsissa.

Tanssista puhuttaessa prinsessa mainitsee ohimennen, että sattuu olemaan pian menossa New Yorkiin esiintymään tanssijana. Hän on jo kauan kuulunut yhdeksän naisen tanssi­ryhmään, joka esittää perinteistä jaavalaista tanssia Indonesiassa ja ulkomailla. Koreografian on tehnyt hänen isänsä, sulttaani.

Mitä elämystä prinsessa Mangkubumi suosittelisi kaikille matkailijoille rakkaassa Jogjassaan?

”Temppeleitä”, hän vastaa. Suurten ja tunnettujen ohella kaupungissa on monia pieniä. Esimerkiksi Bokon temppeli on suosittu auringonlaskun katseluun.

Auringonnoususta nauttimiseen seudulla on puolestaan yksi temppeli ylitse muiden.

Yogyakartan päänähtävyyksiin kuuluvan Kraton-­palatsin henkilökunnassa on myös varttuneita hovineitoja. Heidän viralliseen asuunsa kuuluu veitsi.

Ehtiäkseen ajoissa kokemaan auringonnousun Borobudurin temppelillä on lähdettävä ajamaan Jogjasta kello neljältä aamulla.

Väsymyksestä huolimatta matka pimeiden kylien halki on tunnelmallinen. Perillä Borobudurissa puoli kuuden aikaan saa liittyä kokonaiseen ihmisjoukkoon: joka aamu paikalla on kymmeniä matkailijoita, jotka maksavat vähän ekstraa saadakseen kokea juuri tämän hetken.

Kävelemme hiljaisina hämärää tietä, ja siinä se sitten häämöttää edessämme. Borobudur on maailman tärkeimpiä hengellisiä nähtävyyksiä ja maailman suurin buddhalainen temppeli. Se on 34 metrin korkeuteen kohoava, pyramidinmuotoinen, tummanharmaa rakennus.

Temppelin sisällä ei ole mitään. Ulkopuolelta sitä koristaa 72 kivistä stupaa, pyöreän kellotornin kaltaista rakennusta, sekä 2 672 kaiverrettua paneelia ja satoja Buddhan patsaita.

Se on valtavan vaikuttava. Paras tapa kokea Borobudur on tulla tänne juuri aamuvarhain ja istua temppelin yläkerroksessa katsomassa, kuinka aurinko hiljalleen nousee usvaisen maiseman takaa.

Temppeli sai alkunsa 700-luvulla, peittyi myöhemmin tulivuorenpurkauksen tuhkaan ja unohtui välillä vuosisadoiksi. Sitä on kunnostettu viimeksi 1970–80-luvuilla, ja nykyään se on Indonesian merkittävin yksittäinen nähtävyys.

Borobudurin suuri, vaikuttava temppeli stupatorneineen on rakennettu kuvastamaan vanhaa buddha­laista käsitystä maailman­kaikkeudesta. Temppeli on koko Aasian kauneimpia nähtävyyksiä.

Päiväsaikaan Borobudur on täpötäynnä koululaisten ja turistien ryhmiä. Mutta aamun hiljaisuudessa temppelin terasseja kiertäessä voi ymmärtää, miksi se on rakennettu. Se on ollut oppimisen, rauhoittuneen keskittymisen paikka.

Jokaisella koristeella suuressa temppelissä on tarkoitus, ja paneelit kertovat Buddhan vaiheista ja opetuksista. Temppelin kerrokset on rakennettu niin, ettei niitä voi nähdä alhaalta heti kaikkia. On edettävä tutkimaan niitä yksi kerrallaan – se kuvastaa ihmisen kehitystä elämässä.

Ylimpänä on suuri stupa. Sanotaan, että kävijän on hyvä tehdä sen ympäri meditaatiokierros. On käveltävä yksin, puhumatta kenenkään kanssa, ja kierrettävä suuri stupa myötäpäivään joko yksi, kolme tai viisi kertaa.

Aina lähtöpaikalle tullessa on pysähdyttävä hetkeksi, ja ­sitten jatkettava kävelyä. Kun kierrosten lopussa palaa lähtöpaikkaan, siinä tulee pysähtyä ja kääntyä hiljaa stupaa kohti. Sillä hetkellä saa lausua äänettömän toivomuksen.

Voi olla aika varma siitä, että hyvin moni kävijä toivoo: ­saisinpa joskus palata juuri tänne.

Näin mennään Indonesian Yogyakartaan

Yogyakartan kentälle on lentoyhteyksiä Kuala Lumpurista, Singaporesta ja eri puolilta Indonesiaa. Suomesta on usein paras lentää Jakartaan tai Balille (meno–paluu alkaen noin 450 euroa), joista voi jatkaa Jogjaan (meno–paluu alkaen noin 50 e). Junamatka Jakartasta Yogyakartaan kestää noin 8 tuntia. Yogyakartasta on myös bussiyhteyksiä eri puolille Jaavan saarta.

Liiku Yogyakartassa näin

Matka keskustassa pyörä­riksan kyydissä maksaa noin euron, taksissa pari euroa. Pyörän voi vuokrata päiväksi parilla eurolla. Paikallisbussin kyyti maksaa 20 senttiä, esimerkiksi Prambananin temppelille. Borobuduriin pääsee taksilla tai pitkänmatkan bussilla. Kätevintä Jogjan ja lähiseudun kiertelyyn voi olla palkata päiväksi kuski autoineen: hinta alkaen 35–40 euroa.

Lisätietoa Indonesiasta

Maan matkailutietoa on koottu sivustolle indonesia.travel

Julkaistu: 25.3.2019