Kaikki Suomen syrjäseudut eivät tyhjene – Pohjoisinta Lappia riivaa asuntopula, koska sinne muuttaa rahakasta väkeä

Kuka ei haluaisi muuttaa Inariin? Täältä voi löytää kaikkea sitä, mitä ihminen arvostaa: luonnonrauhaa, monipuolista kulttuuria, harrastusmahdollisuuksia, ­unohtumattomia ihmisiä ja töitä.

Inarin väkiluku on kasvanut 2010-luvun alusta lähtien. Nyt se hipoo seitsemäätuhatta.

Noin vain Inariin ei sentään tulla, ainakaan, jos haluaa asua talossa.

Vuokra-asuntoja ei ole Inarissa julkisesti tarjolla usein ainuttakaan, mutta moni ilmoittautuu halukkaaksi sellaisen ottamaan.

– Inari kärsii myönteisestä ongelmasta, sanoo tuore kunnanjohtaja, kauppatieteiden tohtori Tommi Kasurinen.

Haasteeseen vastatakseen Kasurinen kiertää sekä rakennuttajien että rahoittajien luona viestiäkseen, että Inari kasvaa: asuntoja ei tarvita vain nuorille matkailukeskustyöntekijöille tai sivukylistä taajamiin muuttaville ikäihmisille vaan kaikille.

Ensio Mäntykangas, 67, on ollut inarilainen vuodesta 1990 ja vuosien ajan vailla kunnon asuntoa. Edellinen oli vuokratalossa Ivalon kylällä, mutta huonokuntoinen talo purettiin joitakin vuosia sitten.

Talvensa Mäntykangas viettää etelässä, sillä ­”kuusen juurella ei voi asua”. Haastatteluhetkellä hän viettää aikaa Gran Canarialla ja aikoo lähteä seuraavana päivänä Málagaan.

Jo monta kesää Mäntykangas on asunut traktorin kärryssä Sotajoen varressa Metsähallitukselta vuokratulla maatilkulla, jossa hän on polttanut tervaa.

– Kyllä minä viihdyn yksin keskellä metsää, mutta mieluummin asuisin jossakin oikeassa asumuksessa.

Mäntykangas on hakenut asuntoa kunnan vuokra-­asuntoyhtiöltä vuosien ajan ja uusinut hakemuksensa säännöllisesti. Mitään ei ole kuulunut – paitsi syksyllä, jolloin asuntotoimistolta tuli puhelinsoitto juuri sen jälkeen, kun Mäntykangas oli jo varannut lennot Espanjaan.

Mäntykangas toivoo, että kunta rakentaisi lisää asuntoja ja että ne päätyisivät varmasti kuntalaisten, eivät esimerkiksi kausityöntekijöiden käyttöön.

Kauppatieteiden tohtori Tommi Kasurinen on entinen Kesko-päällikkö ja Inarin tuore kunnanjohtaja. Hänellä on käsissään sama ongelma kuin usealla muullakin kunnanjohtajalla ennen häntä: miten ratkaista Inarin kuntaa riivaava asuntopula?

Kunnan tulee lain mukaan kehittää ­asunto-olosuhteita alueellaan ja parantaa erityisesti asunnottomien ja puutteellisesti asuvien asumisoloja.

Kunnanjohtaja Kasurisen mukaan Inari vastaa vaatimuksiin omistamillaan vuokra-asunnoilla, ­kaavoittamalla monipuolisesti ja houkuttelemalla rahoittajia ja rakennusliikkeitä pohjoiseen.

Kunnan omistamalla Inarin Vuokra-asunnot Oy:llä on asukaslukuun nähden paljon asuntoja, 520 kappaletta. Niihin jonottaa noin 120 henkilöä.

Julkisen rahan käytössä ei voi ottaa suuria riskejä, sanoo yhtiön toimitusjohtaja Sampo Kirjarinta. Siksi asuntokannan kokoa ei näillä näkymin kasvateta. Ei nimittäin ole riittävän varmaa, että Inari ­k­asvaa tulevaisuudessakin.

Asuntoja on remontoitu viime vuosina yhden tai puolentoista asunnon kuukausitahtia. Remontoiminen nostaa vuokria, mutta Kirjarinta pitää niitä ­edelleen kohtuullisina valtakunnalliseen tasoon ­nähden. Esimerkiksi hiljattain remontoitujen, 17,8 neliön yksiöiden neliöhinta on 13,25 euroa. Yksiöissä ei ole uunia, vaan pelkkä keittolevy, mutta Kirja­rinnan mukaan se riittää.

– Niillekin asunnoille on kysyjäkuntansa. Eivät ne ole koskaan tyhjillään.

Vuokra-asunnot myönnetään hakijoille samoin periaattein kuin Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus Aran rahoittamat korkotukiasunnot eli sosiaalisin perustein. Yhtiöllä ei ole tulostavoitetta, vaan sen on tarkoitus toimia omavaraisesti.

Kaikkia kunnan asuntoja ei enää kannata peruskorjata, vaan niistä luovutaan ajan saatossa. Tilalle voidaan Kirjarinnan mukaan ehkä hankkia lisää asuntoja kunnan kiinteistöpoliittisessa ohjelmassa kirjatun asuntojen maksimimäärän puitteissa.

Sari Mikkola muutti muutama vuosi sitten yhteen Inarin Vuokra-asunnot Oy:n poistolistalla olleista asunnoista. Ei kulunut kauan, kun perhe alkoi oireilla. Kun kiinteistö oli myyty, sen alakerrasta paljastui vesivahinko.

Mikkolan mielestä kunnan yhtiöllä olisi vuokra-­asuntojen hoitamisessa parantamisen varaa.

Kirjarinta ei kommentoi Mikkolan entisen asuintalon kuntoa, koska se ei enää ole hänen edustamansa yhtiön omistuksessa, mutta sanoo, että asuntojen kunto tarkistetaan joka muuton yhteydessä. Kunnan asuntojen sisäilmasta valitetaan harvemmin kuin kerran kuussa.

– Ja sisäilmaongelma on subjektiivinen kokemus.

Sari Mikkola sai kunnalta uuden asunnon, mutta hänen kokemansa mukaan Inarissa asuminen on ­turvatonta ja kallista. Nykyään hän asuu Rovaniemellä.

– Jos tulee elämänmuutoksia, ei Inarissa ole paikkaa mihin mennä, varsinkaan ­kohtuulliseen hintaan.

Sari Mikkola kysyy, rakennetaanko Inarista keidasta ­rikkaille.

– Tulee vaikutelma, että tietty porukka hoitaa peruspalvelut ja että raharikkaat kulkevat omia ­polkujaan.

Kunnanjohtaja Kasurinen ymmärtää kuntalaisten turhautumisen ja hämmennyksen: kysyntää riittää, miksi tarjontaa ei tule?

Markkinat eivät Inarissa toimi kuten suuressa maailmassa. Väkeä on kaiken kaikkiaan vähän. Pankit eivät usko sokeasti Inarin vetovoiman pysyvyyteen. Matkailu on suhdanneherkkä pääelinkeino – olkoonkin, että Saariselän alue näyttää ­luovivan kriisien yli haaksirikkoutumatta.

Ivalojoen rantaan rakennetaan uusia rivitaloja. Uudet asunnot ovat pohjois-Lapissa kalliita, koska rakentaminen on siellä kallista. Inari ei ole markkinoiden näkökulmasta yhtä houkutteleva kuin yksittäisten kansalaisten näkökulmasta.

Aran ylijohtajan Hannu Rossilahden mukaan ­Inarin kaltaiselle seudulle voi saada kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja vain siten, että yleishyödylliset yhteisöt hakevat korkotukilainoja. Sellaiset rakennuttajat ovat kuntien vuokra-asuntoyhtiöitä lukuun ottamatta pitkälti kaikonneet Lapista.

Rakennusliike Pesonen on saanut korkotukilainaa poikkeusperustein. Se on rakentanut Inariin joitakin rivitaloja muutamien vuosien ajan.

– Rakennamme sinne, missä riittää kysyntää. ­Inarin kunta on ollut erittäin aloitteellinen asian suhteen, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Mika Pesonen.

Pesosella on Inarissa myös vapaarahoitteisia asuntoja, joista esimerkiksi Ivalon keskustan lähellä ­sijaitsevan rivitaloyksiön neliövuokra kipuaa lähes 19 euroon: 25 neliön yksiöstä pyydetään 470 euroa kuukausivuokraa.

– Inariin rakentaminen käy hyvin kalliiksi, Pesonen sanoo.

Pohjoisessa luonnonolot lisäävät kustannuksia, mutta ennen kaikkea rakennusmateriaalien siirtäminen ja työvoima maksavat. Korkeat korot tekevät investoinneista riskaabeleja.

Niin ollen uudet asunnot ovat tyyriitä, ja niistä perittävä vuokra voi tuntua kovalta. Seitsemän kuukautta kestävä talvi lisää asumisen kalleutta ilman Venäjän hyökkäyssodan tuottamaa energian hintojen nousuakin.

Tähän vaatimattomaan raittikylään haluaisi moni muuttaa. Inarin kunnan kuntakeskus Ivalo sijaitsee vaarojen keskellä Nelostien ­varrella.

Inarin ei ole määrä muuttua rikkaiden huvipuistoksi. Niin Kasurinen vakuuttaa. Hänen mielestään vain monipuolinen väestöpohja pitää ­kunnan elinvoimaisena ja tarjoaa edellytykset toimiville asuntomarkkinoille, joilla on tarjolla sekä vapaarahoitteisia että korkotukiasuntoja.

– Me tarvitsemme nuoria, me tarvitsemme vanhoja. Tarvitsemme työelämässä olevia ja työvoimassa olemattomia.

Asuntopula riivaa koko kunnan toimintaa. Kasurisen mukaan tilanne hankaloittaa esimerkiksi hoito- ja matkailualan ammattilaisten rekrytointia. Erityisesti työuransa alussa olevat nuoret aikuiset ja pikkulapsiperheet ovat hankalassa asemassa.

Sari Mikkolasta oudolta tuntuu sekin, että monet yksityiset asunnot menevät Inarissa air b’n’b -toimintaan. Lyhytvuokrattavia huoneistoja tarjotaan ­Inarissa kymmenittäin. Maailmalla joissakin kaupungeissa lyhytvuokrausta rajoitetaan, jotta asuntoja riittäisi muillekin kuin turisteille. Kysymys pohdituttaa myös Inarissa, mutta Kasurinen ei usko, että täällä asiaa voi ratkaista ­kielloilla.

Kun kevät koittaa, Ensio Mäntykangas palaa pohjoiseen, vaikka hänen tilanteensa siellä näyttäytyy entistä hankalampana. Hän lopetti tervanpolton, joten traktorin peräkärryä ei voi enää säilyttää Metsähallituksen palstalla. Uudesta säilytyspaikastaan erään Saariselällä sijaitsevan tunturin rinteestä se on hävinnyt irtaimistoineen eli sänkyineen, pöytineen ja lämmittimineen.

Mäntykangas aikoo heti Inarin hallinnolliseen ­keskukseen Ivalon kylälle saavuttuaan mennä poliisilaitokselle kysymään, joko virkavalta on etsinyt kärryn.

– Jos ei, kerron nukkuvani odotushuoneen sohvalla niin kauan, että kärry löytyy.

Yhtä paljon kuin kärryn ilmaantumista Mänty­kangas toivoo oikeaa kotia.