Ilves osoittaa, että valmentaminen ei ole yhden ihmisen näytös – Joonas Rantanen kertoo luottamuksen rakentamisesta ja tehtävien jakamisesta valmennustiimin sisällä

Palloilupeleissä päävalmentaja loistaa valokeilassa – hyvässä ja huonossa. Päävalmentaja kävelee median eteen, päävalmentaja antaa kommentit. Päävalmentaja on nero, kun joukkue menestyy. Päävalmentaja on tunari, kun joukkue ei menesty. Päävalmentaja sanoo viimeisen sanan ja kantaa viime kädessä vastuun – usein jopa työpaikallaan.

Valmentaminen ei ole kuitenkaan yhden miehen tai naisen näytös. Älykkäimmät valmentajat ovat kautta historian keränneet tiimeihinsä henkilöitä, jotka tuovat lisäarvoa joukkueensa pelaamiseen.

Maineikkaimpia esimerkkejä jalkapallomaailmassa on Sir Alex Ferguson, yksi kaikkien aikojen pokaalirohmuista, joka uskalsi luovuttaa apulaisilleen isoakin vastuuta päivittäisessä toiminnassa pitkällä menestysjaksollaan Manchester Unitedissa.

Päävalmentajat, jotka tekevät kaiken yksin ja eivät halua jakaa vastuuta tiimilleen, alkavat olla jalkapallon huipputasolla historiaa. Veikkausliigassa tiimityöskentelyn sanansaattajaksi on profiloitumassa Ilveksen päävalmentaja Joonas Rantanen.

– Minulla on nyt isoin valmennustiimi tähänastisella urallani. Se on pitänyt huomioida työnteossa. Pelaajat ovat johdettavana, mutta vastuulla on myös valmennustiimi ja sen kaikkien jäsenten huomiointi, Rantanen sanoo.

Ketkä sitten ovat Rantasen tukipilareita Ilveksessä? Päivittäisessä toiminnassa mukana ovat päävalmentajan ohella kuusi henkilöä. Pasi Tuutti ja Joni Lehtonen ovat apuvalmentajina Rantasen lähimmät kollegat. Iikka Miettinen on Ilveksen kakkosjoukkueen päävalmentaja, mutta hän on myös mukana edustusjoukkueen valmennustiimissä.

Päivittäisessä toiminnassa valmennustiimiin kuuluvat maalivahtivalmentaja Marko Pirilä, joukkueenjohtaja Ville Niemelä ja fysiikkavalmentaja Heli Rekimies. Taustalla ovat myös fysioterapeutti Jussi Saariaho, psyykkinen valmentaja Heli Röning ja lääkäri Jonne Väisänen, jotka eivät ole työssään päätoimisia.

Kun Rantanen aloitti Ilveksen päävalmentajana vuonna 2024, hän sai valmennustiiminsä annettuna. Vaikka sananvaltaa taustatiimin valitsemisessa ei ollut, päävalmentajan oli helppo allekirjoittaa jokainen nimi ryhmässään.

– Kun tulin Ilvekseen, seurajohto ehdotti valmennustiimiä eli se tuli annettuna. Kävimme keskustelut, mitkä olisivat roolit ja tehtävät tiimin sisällä. Miika Takkula oli aloittanut uutena urheilutoimenjohtajana, ja itse tulin myös muualta. Pointtina oli säilyttää tiettyä jatkuvuutta Ilveksessä, Rantanen avaa.

Taustatiimistä Tuutti on kuopiolainen, mutta hän oli valmentanut Ilveksen junioreita vuosina 2014–2017 ja työskennellyt edustusjoukkueen apuvalmentajana jo kaudella 2023. Lehtonen on pitkän linjan Ilves-hahmo, joka työskenteli hetken aikaa päävalmentajanakin kaudella 2023, kun Toni Kallio oli saanut potkut.

Myös Niemelä ja Rekimies ovat tehneet pitkän päivätyön Ilveksen eteen. Näin uutta ja vanhaa sekoitettiin onnistuneesti. Takkula ja Rantanen toivat ulkopuolelta uusia virikkeitä, mutta taustalla pysyi tiettyä pitkän linjan ilvesläisyyttä.

Rantasen, 38, oma valmennushistoria oli ollut päävalmentajana HJK:n naisten edustusjoukkueessa (2016–2019), päävalmentajana Klubi 04:ssä (2019–2020), apuvalmentajana HJK:n miesten edustusjoukkueessa (2020–2022) ja päävalmentajana Gnistanissa (2022–2023).

Vuosina 2020–2022 Rantanen työskenteli apuvalmentajana Toni Koskelan johtamassa ryhmässä HJK:n miehissä. Hän pitää sitä kullanarvoisena kokemuksena ja oppiaikana sille, miten valmennustiimiä rakennetaan.

– Olen hyödyntänyt apuvalmentajakokemustani siitä näkökulmasta, että valmennustiimissä ihmiset kokevat merkitykselliseksi roolinsa ja panoksensa joukkueelle, Rantanen sanoo.

– Koskela ja Mikko Lignell ovat erinomaisia valmentajia, joten se oli tärkeä ajanjakso myös oppimisen näkökulmasta. Olimme tehneet työnjaon, mistä osa-alueista kukin vastaa, mutta pohdimme paljon myös yhdessä, miten pelaamme ja harjoittelemme.

Aiemmissa päävalmentajapesteissään hän oli saanut itse vaikuttaa enemmän omaan taustatiimiinsä kuin Ilveksessä. Rantanen pitää ennen kaikkea tärkeänä, että samat henkilöt pysyisivät useamman kauden tiimissä.

– Jatkuvuus on yksi kilpailukykyelementti: se, että tunnemme toisemme ja olemme muodostaneet yhteiset toimintatavat. Se on vahvuus, että samat ihmiset ovat yhdessä vähintään kaksi vuotta – miksei pidempäänkin.

Kun puhe kääntyy siihen, miten nykyisen valmennustiimin roolit muodostuivat Ilveksessä, päävalmentajan innostus kasvaa ja puheenparsi pitenee. Rantasen mukaan ensimmäinen talvi käytettiin paljolti siihen, että valmennustiimi rakensi keskinäistä yhteistyötä ja toimintaa.

– En tullut valmiin pelimallin, pelikirjan tai täysin valmiin harjoitepankin kanssa Ilvekseen. Lähdimme siitä liikkeelle, että meillä on selvä iso kuva siitä, mitä haluamme pelaamiselta ja harjoittelulta. Ne loivat raamin, Rantanen muistelee.

Rantanen kävi valmennustiiminsä kanssa näitä asioita yhdessä läpi ennen harjoituskauden alkua, jotta jokainen heistä olisi samalla sivulla toiminnasta. Valmennustiimin sisällä luotiin heti roolijako siitä, kuka vastaa mistäkin pelin vaiheesta.

Isossa kuvassa roolit jakautuivat siten, että Tuutin vastuulle tuli hyökkääminen ja Lehtosen vastuulle puolustaminen. Rekimies vastaa kaikkinensa fyysisestä suorituskyvystä ja Pirilä luonnollisesti maalivahdeista.

Rantasen mukaan ensimmäinen talvi yhdessä oli äärimmäisen tärkeä sen suhteen, miten Ilves pelasi viime kaudella ja miten pelaaminen on kehittynyt kuluvalle sesongille.

– Lähdimme liikkeelle kokeilujen kautta. Emme heti alkuun lukinneet jotain ryhmitystä, vaan menimme pelaamisen periaatteiden kautta. Siitä muodostui yhteinen toimintatapamme ja myös metodologiamme eli miten harjoittelemme, Rantanen kertoo.

– Iso jumppa, jonka silloin teimme noissa asioissa, kantaa hedelmää pitkällä tähtäimellä. Kun lähdimme tähän toiseen kauteen samoilla ihmisillä, oli hyvin selvää, miten haluamme pelata. Oli selvää, miten harjoittelemme, millä harjoitteilla saamme parhaan mahdollisen siirtovaikutuksen peleihin ja mitkä ovat roolimme valmennustiimissä.

Rantasen mukaan roolit valmennustiimissä ovat pysyneet kahden kauden aikana isossa kuvassa samanlaisina – Tuutti pähkäilee joukkueen hyökkäyspelaamista ja Lehtonen puolustuspelaamista. Erikoistilannevalmentamisen vastuuta on jaettu maalivahtivalmentaja Pirilälle.

Isossa valmennustiimissä on luonnollisesti erilaisia persoonia. Rantasen mielestä on tärkeää, että jokainen ryhmän jäsenistä tuo oman persoonansa puolesta erilaisia asioita joukkueelle. Valmennustiimiä kasatessa ensin pitää huomioida seuran resurssit ja sen jälkeen tarve eli mitä osaamista ryhmään halutaan. Sen jälkeen voi katsoa, miten persoonat osuvat kokonaisuuteen.

– Ajattelen asiaa temperamentin kautta. Meillä on erilaista temperamenttia valmennustiimin sisällä ja se on hyvä asia. On selvää rauhallisuutta ja sitten myös vastakohtaa. En tarkoita temperamentilla sitä, miten jossain konflikteissa toimitaan, vaan millaisella rytmillä ja energialla kukin meistä toimii. Meillä on siinä hyvää vaihtelua valmennustiimin sisällä, Rantanen selventää.

Valmentaminen on omalla tavallaan hurjaa työtä. Päävalmentaja elää alituisen potku-uhan ja välittömän tulospaineen alla.

Valmennustiimissä on erilaisia persoonia omilla uratavoitteillaan. Joku voi haaveilla olevansa jonain päivänä itse päävalmentaja. Palloilumaailmassa on lukematon määrä tarinankulkuja, jossa apuvalmentaja on syönyt edestään päävalmentajan ja noussut kalifiksi kalifin paikalle.

Se tekee valmennustiimin dynamiikasta hienoviritteistä ja korostaa onnistuneen taustaryhmän kasaamisen tärkeyttä. Rantanen korostaa, että hän on voinut aina luottaa sataprosenttisesti valmennustiiminsä jäseniin.

– Avoimuus on kaiken a ja o. Alusta asti on tärkeä puhua avoimesti valmennustiimiin tulevien henkilöiden kanssa siitä, mitkä ovat heidän ambitionsa. Sitten vain ollaan avoimia, että jollain on tällaisia ajatuksia omasta urasta ja tällaiset asiat hän kokee työssään merkityksellisiksi”, Rantanen sanoo.

– Tehtäväni päävalmentajana on huomioida asioita, joita kukin kokee tärkeäksi roolissaan. Sitä kautta syntyy luottamus. Ihan ehdotonta on se, että olemme samalla sivulla siitä, millaista peliä haluamme pelata: mikä on pelillinen identiteetti ja millä keinoin pääsemme siihen – toisin sanoen, miten harjoittelemme.

Rantanen korostaa, että kaikkien ei tarvitse missään nimessä olla samanlaisia persoonia, mutta tärkeää on myös yhteinen arvomaailma siitä, miten valmentajat haluavat kohdata pelaajia. Hän on erityisen tyytyväinen siihen, miten nämä asiat toteutuvat tällä hetkellä Ilveksessä.

Tiimiajattelu on tullut pysyväksi osaksi valmennustoimintaa. Arsene Wengerin aikaisen Arsenalin kaltainen toiminta, jossa yksi vahva managerihahmo haluaa pitää kaikki langat käsissään ja kontrolloida kaikkea, ei oikein toimi enää huipputasolla.

Siitä kertoo jo sekin, että suursarjoissa päävalmentajien taustalla operoivat jättimäiset tiimit täynnä eri osa-alueiden eksperttejä.

Suomessa seurojen rajalliset resurssit asettavat omat reunaehtonsa valmennustiimien koon suhteen. Veikkausliigan mestaruustaistelussa olevissa kärkiseuroissa alkaa valmennustiimin merkityksen arvo olla jo ymmärrettynä.

– Jos tavoite on pärjääminen ja pelaajien kehittäminen, siihen tarvitaan iso valmennustiimi ja koko ryhmän panos. Se on osa persoonaani, että olen kovasti yhteistyön ja yhdessä tekemisen perässä. Ajattelen, että olisi mahdotonta tehdä päävalmentajana kaikki asiat itse, Rantanen sanoo ja jatkaa:

– Jos pelaajien rekrytoiminen on tärkeää, yhtä tärkeää on valmennustiimin rekrytoiminen – että siinä on mahdollisimman paljon erilaista osaamista.

Rantanen ymmärtää, että taloudelliset resurssit suomalaisissa seuroissa ovat vääjäämättä rajalliset. Silloin ollaan kovien valintojen edessä, mihin resursseja halutaan käyttää.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö kansainvälisessä jalkapallossa on ollut erikoistilannevalmentajien merkityksen kasvaminen viime vuosina. Etenkin Valioliigassa aihe on herättänyt keskustelua, kun Arsenalin Nicolas Jover ja Aston Villan Austin MacPhee ovat nousseet alati televisiokuviin joukkueidensa tehtyä maalin jonkin erikoistilannekuvion seurauksena.

Rantanen toivoo, että erikoistilannevalmentajat rantautuvat joskus Suomeen, mutta tiedostaa samalla realiteetit.

– Se on seuraavia askeleita seuroissa, joissa on jo hyvin resursoidut valmennustiimit. Niissä varmasti käydään keskustelua, miten voimme valmennustiimiä vahvistamalla saada lisää kilpailuetua. Erikoistilanteista tehtyjen maalien määrä on kuitenkin suhteellisen iso, Rantanen sanoo.

– Se, miten realistista on lähitulevaisuudessa nähdä puhtaasti päätoimisia erikoistilannevalmentajia Veikkausliigassa – ollaan vielä varmaan aika kaukana siitä. Valmentajana ajattelen tietysti, että siihen pitäisi investoida.