Datakeskus ei ole lottovoitto, vaan merkki rappiosta – Ennen Suomi myi Nokiaa, nyt kärkymme murusia Googlen pöydästä
Tuottaja Sammeli Heikkinen on Ilonpilaaja, joka kertoo miksi taas kerran riemuitaan aivan turhaan.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Kun joku ylikansallisista jättiläisistä etsii sijoituspaikkaa taas yhdelle datakeskukselle, Suomi tyrkyttää itseään kaikin keinoin. Miljardi-investointeja, työpaikkoja!
Joskus vuosituhannen vaihteen alkuhämärissä Suomi vielä tunnettiin teknologian suurvaltana. Pienenä maana, jonka näppärät insinöörit ja tuotekehittäjät rakensivat kännyköitä, jotka kelpasivat jopa ajan viileimpään leffaan, Matrixiin.
Nykyään Suomi yrittää myydä itseään halvalla sähköllä, matalilla veroilla, reipashenkisellä kaavoittamisella ja kylmällä ilmastolla.
Meillä ei ole edes banaaneja, vaikka eräänlainen tasavalta kai edelleen olemme.
Sähkö on Suomessa Euroopan halvinta, ilmasto viileä ja jäähdytysvettä on helposti saatavilla monessa paikassa. Energiaa ahmiva datakeskus tarvitsee juuri sähköä ja viilennystä.
Sattuipa mukavasti.
Muuten Suomi ei vain ole paras paikka datakeskukselle, sillä suurin osa datan käyttäjistä on ihan muualla, Euroopan, Aasian ja Amerikan väestö- ja yritystihentymissä.
Mutta on vielä yksi valtti: Suomella on myydä tilaa. Hakkuuaukeaa ja talousmetsää, kuivattua suota ja joutomaata.
”Meillä ei ole edes banaaneja.”
Viime vuoden lopulla Google ilmoitti ostavansa neliökilometreittäin maata Kajaanista ja Muhokselta. Google ei ole kertonut oikeastaan juuri mitään siitä, mitä se aikoo tehdä. Ilmeisesti kuitenkin datakeskuksen mahdollisesti molempiin paikkoihin.
Googlea kiiruhtivat välittömästi kiittämään ja kehumaan kuntien johtajat ja tietenkin myös pääministeri.
”Hallituksen uudistusten tavoitteena on parantaa Suomen vetovoimaa entisestään sijoitusten näkökulmasta, ja tämä ilmoitus osoittaa, että olemme menossa oikeaan suuntaan”, Petteri Orpo lausui kansanomaiseen ja lämpimään tapaansa Kajaanin ja Muhoksen sivuille julkaistussa tiedotteessa.
Suunta on tietenkin oikea, jos ja kun on se ja sama, millaisia sijoitukset Suomeen ovat, kuka ne tekee ja minkä vuoksi niitä tehdään.
Energian ja tilan myyminen ei ole erityisen pitkän jalostusasteen toimintaa. Siksi siitä ei irtoa kummoista katetta.
Datakeskus on tietokoneiden koti, halli täynnä prosessoreita ja jäähdytystekniikkaa. Tämä tavara valmistetaan enimmäkseen aivan muualla kuin Suomessa. Taloussanomat kertoi keväällä, että esimerkiksi Kemiin tehtävään keskukseen tietokonekaapit tuodaan rahtikonteissa valmiiksi koottuna.
Datakeskus kyllä maksaa valtavasti, mutta rahat valuvat Nvidialle ja muille ylikansallisille jättiläisille.
Rakentamisvaiheen jälkeen keskus pyörii pienellä henkilökunnalla. Datakeskus ei myöskään tuota mitään, toisin kuin vaikka elektroniikkatehdas. Tai tuottaa se tietenkin laskentatehoa.
Sitä tarvitaan jatkuvasti lisää niin sanotun tekoälyn tärkeisiin käyttökohteisiin, kuten jo mainitun Googlen AI-yhteenvetoihin, joissa varastetaan sisältöä pienemmiltä firmoilta, hauskoihin meemikuviin ja AI-pornoon. Tekoälyboteista tunnetuin, ChatGPT, saa nykyään noin 2,5 miljardia kyselyä tai pyyntöä joka ainoa päivä.
”Muistetaan lisäarvopohjainen realismi.”
Tekoälyä ja perinteistä dataa tarvitaan myös kaikkeen muuhun kuin tavallisen kansan tavallisen joutaviin kyselyihin. Taloussanomat kertoi, että Kokemäellä suunnitellaan datakeskusta, jonka tehot käytetään kryptojen louhintaan, Kajaaniin tuleva keskus taas kävisi ultranopeaa pörssikauppaa.
Kokemäen kryptokeskuksen tehoksi on kaavailtu 500 megawattia. Se on holtittoman paljon. Jos keskus kävisi tuolla teholla suurimman osan ajasta, se imisi sähköä yhtä paljon kuin sadat tuhannet suomalaiset kotitaloudet.
Maailmassa, jossa energiantuotanto on yksi suurimmista ongelmista – ilmastokriisi on vielä ratkaisematta, jos sattui unohtumaan – suunnattomien energiamäärien syöttäminen epämääräiseen pörssi- ja kryptokeinotteluun kuulostaa ehdottomasti fiksulta ratkaisulta.
Mutta toisaalta, investointi on investointi, eikä raha haise. Muistetaan lisäarvopohjainen realismi. Vaikka suurin osa siitä lisäarvosta meneekin ulkomaisille sirunvalmistajille ja dataa erilaisin epäilyttävin tavoin hyödyntäville suuryrityksille, niin jospa jokunen muru pöydältä meillekin varisee.
Ja eihän sitä tiedä, ehkä datakeskusten hukkalämmössä voi kasvattaa niitä banaanejakin.
