Ilmasta rahaa – Helsingin kaupunginteatterin farssissa Kela-virkailija varastaa show'n

Mikko Laine (Pekka Strang) menetti työnsä jo pari vuotta sitten, mutta ei ole kertonut asiasta vaimolleen Pialle (Raili Raitala). Hän on yhä joka aamu lähtevinään töihin. Palkan sijaan Laineen tulot tulevat nyt Kelasta. Hän huijaa itselleen tukia tekaistujen vuokralaisten nimissä, vuodessa kymmenien tuhansien edestä.

Lopulta todellisuus iskee eräänä tavallisena aamuna vastoin kasvoja Kelan tarkastaja Jantusen (Emilia Sinisalo) muodossa. Jantunen realisoituu Laineen ovelle ja vaatii nähdä yhden näistä haamuvuokralaisista. Siitä alkaakin melkoinen roolileikki, johon sotketaan mukaan myös Laineen oikea vuokralainen Otto Pelli (Janne Kataja) ja Erkki-setä (Kai Lähdesmäki) ja jokainen juuri tänä päivänä Laineen valheiden vuoksi tai muusta syystä asuntoon tupsahtava yllätysvieras. Askel askeleelta pahenevat sotkut uhkaavat jo Laineen liittoa ja Pellin tulevia häitäkin.

Ilmasta rahaa perustuu Michael Cooneyn näytelmään Cash on Delivery (suomennos Reita Lounatvuori), joka sai ensi-iltansa vuonna 1996. Ikä näkyy. Huumorin kohteena ovat esimerkiksi kuurous ja naisten vaatteisiin pukeutuvat miehet. Nykyilmapiirissä näytelmä tuntuu vanhanaikaiselta. Tuoreutta ei tuo teoksen aihekaan, tukien naurettavan helppo massaväärinkäyttö.

Onneksi toisessa näytöksessä päästään harmittomampaan kreisikomediaan. Parhaassa screwball-hengessä tapahtuvat väärinymmärrykset, nopeat repliikit sekä yllättävät ja vauhdikkaat tapahtumat tekevät näytelmän toisesta puolikkaasta viihdyttävän. Ohjaaja Sari Siikander pitää tahdin hyvänä, ilman luppohetkiä.

Näyttelijät taitavat kreisikomedian liioittelun ja suuret eleet, ja sivuosiinkin riittää taitoa Heidi Heralasta Sanna Saarijärveen. Erityisesti nostaisin esiin tarkastaja Jantusta esittävän Emilia Sinisalon, joka varastaa melkeinpä jokaisen kohtauksensa.