Apu

Ilkka Kanervan monipolvinen ura: Olin Eduskuntatalossa jo vuoden 1970 vaalien jälkeen joka viikko

Ilkka Kanervan monipolvinen ura: Olin Eduskuntatalossa jo vuoden 1970 vaalien jälkeen joka viikko

Eduskunta on aina ollut kokoomuksen Ilkka Kanervan työpaikka. Se on hänestä yhtä aikaa sulatusuuni ja yhteisö, jossa inhimillisyys ei kysy puolueväriä.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Ilkka Kanerva kävelee Eduskuntatalon valtiosaliin touhukkaasti ja noituu.

Hän on etsinyt vieraitaan vartin aivan muualta, kävellyt edestakaisin käytäviä, mutta hoitanut samalla puhelimitse työasian Varsinais-Suomen maakuntajohtajan kanssa.

Jos talon kuppila on Kanervalle toinen Turun tori, Valtiosali on paikka, josta löytyy perspektiiviä.

Hän istahtaa siellä sohvalle, kun asioita pitää laittaa järjestykseen omassa päässä.

– Tässä salissa on sata yksityiskohtaa. Tuon toisen päädyn oviaukon yläpuolella on viisi ruusuketta, mutta toisessa päässä vain neljä. Miksi?

Kun Eduskuntatalo rakennettiin, Suomessa oli yhdeksän maakuntaa.

Perään tulee toinen tietokilpailukysymys.

– Miksi juuri näiden presidenttien rintapatsaat ovat täällä? Kanerva kysäisee.

Valtiosalissa on niiden presidenttien rintapatsaat, jotka ovat toimineet eduskunnan puhemiehinä.

– Ei näitä voi hoksata, ellei ole elänyt täällä, Kanerva sanoo.

Ihan niin kauan Kanervakaan ei ole eduskunnassa pyörinyt, mutta pidempään kuin kukaan muu kansanedustaja: nyt 42 vuotta, kaksi kuukautta ja rapiat päälle.

Kun 27-vuotias Kanerva asteli talon pitkät portaat ylös 27. syyskuuta 1975 ensimmäistä kertaa kansanedustajana, hän tunsi jo talon.

Kanerva oli kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja. Koska hän oli Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen, hän sai puolueen korkeakoulupoliittisten asioiden sihteerin osapäiväviran päästäkseen aitiopaikalle, kun eduskunnassa väännettiin korkeakoulujen hallinnonuudistuksesta. 

– Olin täällä jo vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen joka viikko. Minulla oli eduskuntaryhmässä puhe- ja läsnäolo-oikeus ennen kuin olin kansanedus­taja.

Silti rappujen nousu ensimmäistä kertaa valtakirja taskussa tuntui erityiseltä, vaikka Kanerva tunsikin jo keskeiset talon vaikuttajat.

– Ylivirastomestari Pentti Lainela oli minulle isällinen tyyppi, joka hyvin herrasmiesmäisesti ja valoisalla tavalla ohjeisti, missä on vaatekaappi ja mistä löydän postini. 

Kun Kanerva aloitti eduskunnassa, hän sai työhuoneen, jonka jakoi viisi kansanedustajamiestä. He jakoivat myös puhelimen ja kirjoituskoneen.

Mitkä kolme tapahtumaa Kanerva nostaa kärkeen koko eduskuntauraltaan?

Kanerva aloittaa jo vuosien 1972–1973 myllerryksestä, poikkeuslaista.

– Elin niitä öitä ja junttauksia täällä talossa ja saunoissa ympäri Helsinkiä. Se oli hermoja raastavaa aikaa, ja ihmisille tapahtui dramaattisia asioita, Kanerva kuvailee.

Kakkoseksi Kanerva nostaa eduskunnassa käydyn jarrutuspuhemaratonin ennen Suomen EU-jäsenyyttä.

Kolmas oli tapahtunut jo aiemmin, kun Suomi siirtyi Urho Kekkosesta Mauno Koiviston aikaan.

– Koiviston valinta osoittautui siunaukseksi. Muutos oli Suomelle hyvä ja vahvisti eduskunnan ja hallituksen roolia.

Moi! Hyvää päivää! Kanerva huikkaa vähän väliä Valtiosalissa kulkeville. Ohi menee sekä tuttuja että vieraita.

Eduskuntatyö on muuttunut Kanervan aikana eniten siinä, että tehtävän hoitamisesta on tullut ammattimaista.

Muutama kymmenen vuotta takaperin kansanedustaja saattoi istua vaikkapa kaupunginjohtajana. 

– On 200 tapaa hoitaa päätointaan, mutta 12:n tai jopa 14 tunnin työpäivä on minulle aivan normaali.  En pidä sitä minään ongelmana.

Pystyäkseen tekemään yhteistyötä ja vaikuttaakseen eduskunnassa asioihin Kanerva pitää välttämättömänä, että hän tuntee läheiset kollegansa syvällisesti, samoin heidän ajattelutapansa.  

Kanerva laskee, että tähän hänen lähipiiriinsä kuuluu 20–30 poliitikkoa. He eivät ole Kanervalle ”kansanedustajia” vaan ”poliitikkoja”. Kanervalle sanoissa on iso ero: jälkimmäiset ovat tekijöitä.

– Jos täällä ajattelee olevansa yksin kaikkivoipa, se on tuomittu epäonnistumaan, Ilkka Kanerva vakuuttaa.

On tiedettävä paljon ja lisättävä koko ajan osaamistaan ja ymmärtämystään. Kanervan mielestä politiikassa ei pärjää vain Suomen asioihin keskittyvänä ”kotimarkkinaihmisenä”. 

– On keskeistä ymmärtää, mihin maailma on menossa ja mitkä voima- ja valtavirrat vaikuttavat. On pystyttävä hengittämään kansainvälistä happea ja vaikutettava siihen vastavuoroisesti. 

Kanerva sanoo ymmärtäneensä itse tämän pikkuhiljaa uransa aikana.

– Kun tulin eduskuntaan, tiesin kaikesta kaiken – muka. Eduskunta ei ole aloittelijoita varten, hän tietää nyt.

Työskentely istuntosalissa on muuttunut valtavasti. Kanervan tullessa taloon edustajat lukivat jonkun muun valmiiksi kirjoittamaa puhetta.

– Seuraava puheenvuoro ei mitenkään liittynyt siihen, mitä edellinen oli sanonut. Nyt salissa käydään debattia.

Kanerva olisi valmis kokeilemaan, että salissa puhuttaisiin joskus jostakin aihepiiristä ilman mitään papereita, omien ajatusten varassa.

On eduskunnan kirjoittamattomien sääntöjen mukaista, että oman eduskuntaryhmän edustajia puolustetaan ja suojellaan. Kanervan mielestä istuntosalissa pitäisi pystyä kehumaan muidenkin näkökantoja, jos ne ovat hyviä. 

– Poliittinen viisaus ei ole koskaan pakkautunut vain yhteen puolueeseen.

Osataan eduskunnassa kollegoita toisaalta kehuakin.

– Eikä se tarvitse edes sanoja, kyllä sen toisen elekielestä osaa lukea, Kanerva sanoo.

Samaan aikaan talosta löytyy aivan jotakin muuta: kymmeniä harrastusporukoita.

– Ne osaltaan lähentävät ihmisten sosiaalisia suhteita ja luovat keskinäistä luottamusta ja ymmärtämystä. Tämä kannanottoilu ei kuvaa sitä sosiaalisen pääoman määrää, joka talossa on, Kanerva lisää.

Miksi te partioitte? Kanerva kysyy Valtiosaliin kerääntyneiltä valokuvaajilta. He odottelevat sinisten tiedotustilaisuuden alkamista. 

Eduskunnan työpäivissä on joitakin vakio-osia, mutta paljon muutakin. Jos päivän ohjelma vaatii vaatteenvaihtoa kesken päivän, Kanervan työhuoneesta löytyy neljä viisi pukua ja Helsingin-asunnolta lisää.

Aamupäiviin osuu omien valiokuntien kokouksia, täysistunto iltapäivään. 

Kanervaa juoksuttavat puolustusvaliokunnan puheenjohtajuus sekä Etyjin ja rauhanvälityksen tehtävät varsinkin ulkomailla.

Tänä aamuna hän on kuunnellut myyntipuheita hävittäjistä vuorostaan Gripenin edustajilta. Toki koko valiokunta oli saanut kutsun.

Takana on juuri vierailu Kazakstanissa, jossa hän vieraili Etyjin rauhanvälityksen erityisedustajana.

Päivääkään ei mene, ettei Kanerva olisi yhteydessä kotimaakuntaansa Varsinais-Suomeen.

– Koen oloni huomattavasti vakaammaksi, kun olen hyvin perillä sitä, mitä kotirintamalle kuuluu.

Kuka kulloinkin on kansanedustajan pomo, riippuu Kanervan mukaan asiasta. Vastuu jää siitä itselle.

– Jos kyse on Suomen turvallisuuspolitiikasta, en kysy Turusta tai puolueelta, mitä mieltä voin olla.  Koetan puhua omieni kanssa oman kokemustaustani kautta, Kanerva sanoo

Asioista hän neuvottelee mieluiten ”silmänvalkuaisen tasolla”. Se tarkoittaa silmätysten puhumista. 

Hävitty neuvottelu toki harmittaa, mutta sekin on tätä elämää. Kanerva tulkitsee, että hän on laittanut asiat huonosti tarjottimelle, jos ei saa muita mukaan. 

– Eri mieltä oleminen ei ole ongelma. Sitä monet pelkäävät. Jos jokin, erimielisyyshän vie eteenpäin!

Eduskunta on työyhteisö, jossa kuitenkin kilpaillaan. Kanerva ei pidä kollegoitaan enää kilpailijoina. Siltä he tuntuivat uran alussa.

– Luottamus toiseen on politiikassa hyvin tärkeää ja yksi kansanedustajan työn ydinoivalluksia. Älä koskaan petä sitä! neuvo kuuluu.

Kansanedustajien talosta saamia tietopalveluja pidetään loistavina.  Kun Kanerva tarvitsee tietoa, hän kääntyy useimmiten ”ammattireiskojen” kuten valiokuntaneuvosten puoleen.

– Varmaan joka päivä kiusaan kysymyksillä jotakuta ulkoministeriön virkailijaa. En delegoi näitä asioita, koska minun itseni täytyy ymmärtää asia. 

Tässä työpaikassa eletään median keskellä. Kanerva on oppinut pitämään mediaa politiikassa välttämättömänä elementtinä, suorastaan sparraajana – silloin kun se ei maistu jahtaamiselta.

– Suhtaudun lehdistöön vähän kuin ihmisiin, jotka voivat olla tänään hyvällä tai huonolla tuulella. Ihmisethän jutut tekevät omien tuntemustensa ja näkemystensä kautta.

Saako kuvata? viereen tupsahtanut vierailija kysyy Kanervalta kännykkänsä takaa ja ottaa kuvan.

– Terve, mistä päin tulet? Kanerva kysyy.

– Jämsästä.

– No JÄMSÄ! Hyvä! 

– Jämsän kristillisestä kansanopistosta.

– Kaikkea hyvää teille!

Vain kerran, vuonna 2002, Kanerva oli lähdössä tästä työpaikasta.  

Harri Holkerilla oli tapana lyödä kämmenellä reiteensä, kun hän sanoi jotakin painokkaasti. Hän sanoi: ”Ike, jukuliste, sä tulet minun paikalleni tänne Suomen Pankkiin”, Kanerva kertoo.

Silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti toisin. 

– Siitä no hard feelings. Minulle ei käynyt mitenkään huonosti.

Ei vielä silloin. Kanervan uran paras ja pahin päivä on kirjattu hänen ulkoministeriytensä alku- ja päätöspäiviin: 19.4.2007–3.4.2008.

Ulkoministeri Kanerva kaatui lähettämiinsä seksuaalisväritteisiin tekstiviesteihin ja joutui eroamaan. Silloin Kanervasta tuntui, että hänen elämäntyönsä oli valunut viemäriin.

– Se ei ole parhaita kielikuviani – eikä oikea – mutta kyllä se minulle merkitsi kanveesiin tyrmäämistä.

Kanerva pääsi sairauslomalta jaloilleen myös siksi, että eduskunnasta alkoi tulla ”sua tarvitaan täällä” -kirjeitä. 

– Kirjeitä tuli myös keskustan ja sosiaalidemokraattien suunnasta. Se kertoo siitä, ettei ihmisyys kulje puoluerajoja pitkin.

Kun poliitikolla menee eduskunnassa huonosti, Ilkka Kanervan tuntemuksen mukaan moni kiusallinen asia kuittautuu helposti kiireellä. Jotkut viestittävät katseella tai taputtavat olkapäähän.

Syvällisemmät pysähtyvät ja ”haluavat antaa elämänvirtaa”.

– He ovat kauniita ja arvokkaita ihmisiä. Kyllä sillä on merkitystä. Ei ole niin kovaa kaveria, ettei ystäviä silloin tarvitsisi.

Tammikuun lopulla Kanerva täyttää 70 vuotta. Tällä kertaa hän ei aio suuremmin juhlia. 

Heti helmikuun alussa, päivää ennen valtiopäivien 2018 avaamista, eduskunta äänestää uudesta puhemiehestä.

Eduskuntaryhmät ovat sopineet puhemiehen paikan kuuluvan kokoomukselle, koska perussuomalaiset eivät ole enää toiseksi suurin ryhmä jakauduttuaan kahtia.

Eduskunnassa vaalitaan senioriteettiä, joka pitää kokeneiden edustajien puolta. On pidetty todennäköisenä, että puhemieheksi valitaan Ilkka Kanerva.

– Onhan se tietysti talon tärkein tehtävä. Se tulee, jos on tullakseen. Ei kannata ruveta elämään sen mukaan, Kanerva sanoo.

Ei ole vaikea arvata, että se toisi vahvaa elämänvirtaa.

Lue myös: Mitä eduskunnan kulissien takana tapahtuu? Apu vietti päivän Eduskuntatalossa - tässä kattava reportaasi

Satojen tarinoiden talo - Apu esittelee uuden, upean Eduskuntatalon

Teksti Eija Kallioniemi, kuvat Timo Pyykkö

Julkaistu: 10.12.2017