Iivo Niskanen on vielä kerran Suomen olympiatoivo – tulevaisuus hänen jälkeensä näyttää huolestuttavalta

Helmikuussa 2022 yli 1,4 miljoonaa suomalaista katsoi, kun Iivo Niskanen hiihti yhden ylivoimaisimmista ja vakuuttavimmista kilpailuistaan koskaan. Niskanen sauvoi Pekingin olympialaisten 15 kilometrin perinteisen väliaikalähtökilpailussa voittoon yli 23 sekunnilla.

Vieremäläissyntyinen kestävyyskone oli rajulla radalla musertavan ylivoimainen. Lataus purkautui maalissa, kun Niskanen tuuletti tunteikkaasti, vapautuneena. Hän saavutti tavoitteensa, jonka oli asettanut itselleen kahdeksan vuotta aiemmin Sotshin olympialaisissa. Silloin pronssimitalin karkaaminen 0,2 sekunnilla viilsi syvältä.

Savolaishiihtäjä on poikkeustapaus koko suomalaisessa urheilussa. Hän on naulannut tavoitteensa kerta toisensa jälkeen julkisesti korkeimpaan oktaaviin: olympiakultaan tai maailmanmestaruuteen. Kaikki on tähdännyt yhdessä kisassa onnistumiseen. Siihen, että tiettynä päivänä hän on maailman paras.

Sinivalkoisessa katsannossa hän on onnistunut poikkeuksellisen usein juuri silloin, kun valot ovat olleet kirkkaimmat. Kunto on valettu betonista, suorituskyky on hiottu huippuunsa ja kilpailupää on ollut rautainen. 15 kilometrin kulta MM-kotikisoista 2017, ilotulitus samalla matkalla Pekingissä ja irtiotto sekä voitto Pyeongchangin olympialaisten 50 kilometrillä ovat esimerkkejä, joissa kaikki onnistui.

Kaiken pitäisi osua kohdilleen vielä kerran 21. helmikuuta 2026. Tuolloin Val di Fiemmen olympialaduilla hiihdetään 50 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailu. Ollaan tutussa tilanteessa, sillä Niskanen on linjannut tavoitteekseen kultamitalin.

Nyt se on, jos mahdollista, vaikeampaa kuin kertaakaan aiemmin. Se lienee silti suomalaishiihdon todennäköisin kultamitali Lago di Teseron hiihtostadionilla. Tulevina vuosina suomalaisvoittojen todennäköisyydet ovat vielä paljon matalammat.