Boomereiden paskamyrsky sen todisti – Iittalan pitikin uudistua
Keski-ikäisten huuto vanhan Iittalan ja tarrojen perään somessa todisti, että punaiset tarrat olivat juuri niin homeinen muinaismuisto kuin uudistuksen paheksujatkin, kirjoittaa Maria Mäkelä.
Ensisilmäys Iittalan uuteen logoon riitti kyllä ennakoimaan tulevan paskamyrskyn voiman ja sitä pyörittävät keskeiset argumentit. Miten Suomi-designin kultakauden edustajat nyt pyörivät haudoissaan, punalaputettujen tuotteiden kirpparihinnat varmasti nousevat ja typografian omituinen välistys aiheuttaa kansallista häpeää. Iittala-tarroista vitsiä venyttäneellä Vain keskiluokkajutut -meemitilillä ja graafisen suunnittelijan imagoa satirisoivan Kasper Strömmanin somekanavilla riemu repesi. Yhtäkkiä monella oli syvä suhde Timo Sarpanevan estetiikkaan. Kollektiivinen nerous nosti pintaan iittalalaisen Tuulan Pubin ikkunatekstin, jota uuden logon todettiin plagioivan. Voi kansallisaarteemme Iittalan alennustilaa!
Vilkaisu muuhun uudistuneeseen visuaaliseen ilmeeseen vahvisti, että nyt kansallinen monumentti on tuhrittu levottomalla ja juurettomalla, toimittaja Sonia Zakin sanoin ”z-sukupolven Instagram-estetiikalla”. Zaki päättää HS Vision ”markkina-analyysinsä” toteamukseen: ”Ehkä ne tarrat eivät olleetkaan niin juntteja.”
Juuri ennen brändiuudistusta mainitussa ”Instagram-estetiikassa” Iittala edusti tosiaan väljähtänyttä keskiluokkaisuutta: toimistopäivän jälkeen on ihanaa laittaa freesit tulppaanit Aalto-maljakkoon sohvapöydälle ja kaataa after work riesling Essence-lasiin. Kuten sosiologian klassikko Pierre Bourdieu opetti, keskiluokkaisuus on kuitenkin ytimeltään loputonta kurottamista kohti yläluokkaista makua. Parhaiten tätä ideaa toteuttaa nyt ”vanha rahan” estetiikkaa ja stealth wealth -pukeutumista suosiva z-sukupolvi, joka teeskentelee, että heillä olisi jotain omaisuutta, jota pitäisi piilotella minimalistisella ja hillityllä tyylillä. Vanha Iittala tarroineen ei tähän oikein istu. Siitä ei tule stealth wealthia edes tarrat poistamalla.
Kommentit