Koulussa traumatisoitunut kirjailija Iida Rauma: "Paras vastalääke mustalle pedagogiikalle on oppilaiden kuunteleminen ja arvostus"
Kirjailija Iida Rauman romaanissa Hävitys peruskoulu on alistava ja totalitaarinen laitos, jossa oppilailla ei ole oikeuksia. Tämä on Rauman puhe koulunsa päättäneille.
Minä en osallistunut peruskoulun päättäjäisiin. En laulanut Suvivirttä, hyvästellyt liikutuksesta itkua tihrustavia luokkalaisiani tai saanut punaista ruusua. Todistukseni saapui luultavasti postissa.
Olin kyllä suunnitellut osallistuvani ja jopa odottanut juhlia. Velvollisuuteni oli laulaa oppilaiden musiikkiesityksessä. Kädessäni olisi mikrofoni. Liikuntasali olisi täynnä oppilaita, opettajia ja vanhempia. Minä seisoisin salin edessä kytkettynä äänentoistoon. Esityksen jälkeen voisin alkaa puhua, ja jos olisin ytimekäs, ne eivät ehtisi säheltää volyymeja alas ennen kuin olisin sanonut sanottavani. Puhe oli kehkeytynyt mielessäni viikkoja.
Pari päivää ennen päättäjäisiä minulta lähti ääni. En ollut sairas, mutta aina kun yritin puhua, kurkkuuni sattui ja ääneni särkyi kontrolloimattomasti. Vietin kevätjuhla-aamun riidellen vanhempieni kanssa, joille päätökseni olla osallistumatta tuli yllätyksenä. Murjotin huoneessani ja pitämätön puhe kalvoi kipeää kurkkuani. Tuntui, että olin menettänyt ääneni silkasta pelkuruudesta.
