Image

Ihmiset tatuoivat nyt ruokaa iholleen



Ihmiset tatuoivat nyt ruokaa iholleen

”Kun minut lopulta balsamoidaan, haluan että kropastani voi lukea, mitä kaikkea olen arvostanut ja rakastanut elämässäni”, hän sanoo.
Teksti Iina Thieloun
Kuvat Kaisu Jouppi

Granaattiomena, persikka, kirsikka, viikuna. Parsa, avokado, retiisi, chili. Macaron, kuppikakku, jäätelö, tuorepasta. Ruokarakkauksia? Kyllä. Ruokaa rakastavien tatuointeja? Sitä myös. Ruokakulttuurin kehitys ja intohimo ruokaan näkyvät nyt ihollakin.

Ruokabloggaaja Hanna Pilli-Sihvola on tatuoinut kyynärvarteensa näyttävän punajuuren. Rosollista, borssikeitosta ja koulun kuivista punajuuripihveistä alkanut vihasuhde kääntyi aikuisiän kynnyksellä syväksi rakkaudeksi, kun Pilli-Sihvola sai eteensä vastanostettuja, suolapedillä paahdettuja punajuuria voin kera.

”Eka kerta koskaan, kun tirautin onnenkyyneleet makuelämyksen takia. Luultavasti juuri ne punajuuret saivat minut hakemaan kokkikouluun, perustamaan ruokablogin ja kasvamaan tällaiseksi hulluksi foodieksi mitä tänä päivänä olen”, Pilli-Sihvola kirjoittaa Hannan soppa -blogissaan.

Ruokayrittäjä Veronica Fossan kyynärvarressa komeilee haarukka, kokki Akseli Herlevin kyynärvarsissa lusikka ja syömäpuikot. Aterimien lisäksi iholle päätyy usein keittiövälineitä, mutteripannuja, lihamyllyjä, jopa monitoimikoneita. Kokki Chris Drake on tatuoinut toiseen kyynärvarteensa kokkiveitsen, toiseen vispilän.

”Käsiäni koristavat työvälineet ovat oleellisia keittiötaitojen ja erilaisten tekniikoiden oppimisessa, mutta oleellisin työkalu on intohimo. Kuvani symboloivat sisäistä paloa, jota ei voi opettaa.”

Ruokakulttuurin mukana nousee viinikulttuuri. Viiniasiantuntija Ilkka Sirén kantaa mukanaan rintakehän kokoista Châteauneuf-du-Pape-vaakunaa, ravintoloitsija Jarkko Myllymäen yläselässä kasvaa muhkea viiniköynnös. Sommelier Taneli Lehtosen riesling-intohimo on piirretty kyynärvarteen goottilaisin kirjaimin.

”Riesling sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Arvostan lajikkeen monipuolisuutta, puhdaspiirteisyyttä ja kykyä ilmaista maaperän persoonallisuutta. Tatuoinnissani on samanlaista klassisuutta kuin Saksan ja Alsacen viineissä.”

Rapsakkaa rieslingiä on helppo rakastaa ikuisesti, mutta meneekö oman heilan nimen tatuoiminen ihoon nykypäivänä liioitteluksi? Lehtosen ihossa on tilaa kaikille pyhille asioille, niin vaimolle kuin viini- ja ruokarakkauksille.

”Kun minut lopulta balsamoidaan, haluan että kropastani voi lukea, mitä kaikkea olen arvostanut ja rakastanut elämässäni”, hän sanoo. ■

Julkaistu: 1.11.2014