Kolmas aamu hotellin aamiaisella alkaa jo tylsistyttää – Kaipaamme vaihtelua elämään
Yksinkertainen elämä mielletään helpoksi, mutta se ei ole sitä. Yksinkertaisuus vaatii luopumista ja asettumista, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Kysyin kerran gourmetkokilta, mitä hän kokkaa kotona, kun töissään hän tekee päivästä toiseen luksusruokia. Vastaus kuului: maksalaatikkoa ja lihapullia. Olen joskus viettänyt useita öitä hotellissa ja nauttinut siellä erinomaisia aamiaisia, mutta jo kolmantena aamuna olen päivitellyt, että taasko tätä samaa. Kotona kuitenkin syön kaurapuuroa ja juon kahvia tyytyväisenä viikosta toiseen.
Korona-aika palautti ihmiset yksinkertaisuuteen tai ainakin siihen, että oli uutta tehdä etätöitä vaikkapa mökillä. Kuulimme ylistyssanoja, miten hienoa on hakea perunat omasta maasta ja elää vaatimattomasti. Vesi ja puut piti kantaa sisälle, mutta sekin oli uutta ja virkistävää. Elämä oli yksinkertaista, tavallista, mutkatonta ja vaatimatonta. Toki monien mökit ovat jopa parempia kuin kaupunkiasunnot.
Yksinkertainen elämä mielletään helpoksi, mutta se ei ole sitä. Yksinkertaisuus vaatii luopumista ja asettumista. Se on kiireetöntä ja aikataulutonta. Toisaalta sanaa yksinkertainen tai naiivi käytetään myös kuvaamaan hieman heikkolahjaista ihmistä.
Ajan rytmittäminen on elämänhallintaa. Ihminen tarvitsee määräaikoja ja välitavoitteita.
Yksinkertainen elämä on virkistävää silloin, kun se toimii vaihteluna. Välillä syöty luksusruoka tai arvostava kohtelu kuitenkin ryydittää itsetuntoa. Ihmisen on aina hyvä olla, jos hän on sinut itsensä ja elämäntyylinsä kanssa.
Jokainen rytmittää elämäänsä joko viikkojen, juhlapyhien tai vuodenaikojen mukaan. Eletään joko sunnuntaista sunnuntaihin tai loman jälkeisestä työhön paluusta pyhäinpäivään ja jouluun.
Ajan rytmittäminen on elämänhallintaa. Ihminen tarvitsee määräaikoja ja välitavoitteita. Yhtä pötköä ei voi kukaan elää. Itselle tärkeät asiat ja myös aikataulut kuitenkin muuttuvat elämän eri vaiheissa. Monet asiat kirkastuvat joskus jopa traumaattisten kokemusten kautta.
Yksinkertainen elämä voi olla onnellista tai tylsää. Jos perusasiat ovat selvät, voi olla onnellisemmillaan, kun ne toteutuvat muuten riisutussa elämässä. Joku taas kaipaa ympärilleen tavaroita turvallisuutensa tueksi, toinen haluaa menoa ja meininkiä.
Me kaikki osaamme nauttia yksinkertaisista hyvän olon hetkistä. Keität kahvit, istut ja nautit. Olet läsnä. Ei menoa eikä huolta.
Ihmisille suositellaan usein paluuta yksinkertaisuuteen. Annetaan vinkkejä, mistä pitäisi luopua. Monimutkaistunut digimaailma voi ahdistaa. Facebookissa olisi seurattava kaikkien tuttujen elämää, syötyjä ruokia ja käytyjä paikkoja.
Amerikkalainen yli 2 000 vastaajan kyselytutkimus selvitti, että yksinkertainen elämä on ihmisten mielestä tärkeää. Tutkimustulosta voi pitää seesteisenä ja ehkä jopa kypsänä ajatteluna – tai sitten ei. Tulosten analyysi ei asiaa valaissut. Monet ikätoverini ovat kuitenkin palanneet yhteydenpidossa puheluihin ja tapaamisiin, kun monimutkainen tietokonemaailma on alkanut tuskastuttaa.
Me kaikki osaamme nauttia yksinkertaisista hyvän olon hetkistä. Keität kahvit, istut ja nautit. Olet läsnä. Ei menoa eikä huolta. Kun ulkona sataa, teet tulen hellaan tai takkaan, puet villasukat jalkaan, otat kirjan käteesi ja asetut nojatuoliin. Mutta viisi päivää samaa ei enää oikein innosta!
Eikä kahviakaan voi juoda loputtomiin. Elämässä tarvitaan vaihtelevuutta, ei vain yksinkertaisuutta.
Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen
