Image

Ida Sofia Hirvosen kolumni: Z-sukupolvi kävi diskossa

Ida Sofia Hirvosen kolumni: Z-sukupolvi kävi diskossa
Miljoonat teinit esittelevät lihaksiaan Boney M:n tahtiin TikTok-videoissa, kertoo Iida Sofia Hirvonen.
Julkaistu: 3.6.2021

Viime kesänä kuuntelin ihailemani Tommi Liimatan radiokuunnelmasarjaa Suuri serkkuteoria. Sarjassa Liimatta perkaa henkilökohtaisia pakkomielteitään. Yksi jakso käsittelee yksityiskohtaisesti diskomusiikkia ja saksalaistuottaja Frank Farianin elämänvaiheita. Liimatta muistelee, kuinka Boney M:n Take the Heat Off Men kansikuva herätti hänessä lapsena kuumia väristyksiä, ja valaisee sitä, kuinka Rasputinia ei saanut esittää Neuvostoliitossa. Jaksoa oli nautinnollista kuunnella, mutta Boney M tuntui satunnaisimmalta mahdolliselta ”setä muistelee vinyylihyllyllä” -aihevalinnalta.

Puoli vuotta myöhemmin TikTok-fiidiini tulvii yhä uusia videoita, joissa nuoret ihmiset tanssivat Boney M:ää makuuhuoneissaan, koulun käytävillä ja lumihangessa. Rasputinista – diskojumputuksesta, joka tuo mieleen lähinnä lähiökaraoken ja muistot kaupungin keppijumpasta 90-luvulla – on tullut yksi vuoden 2021 isoimmista globaaleista TikTok-hiteistä. Helmikuun lopulla kappaletta oli käytetty jo 2,5 miljoonassa videossa. Kuinka näin pääsi käymään? Ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä Tommi Liimatan kanssa tai sen, että 70-luvun disko olisi z-sukupolvelle mikään ”oikea” villitys.

Rasputinin meemiytyminen osoittaa sen, että TikTok-hittejä on vaikea ennakoida saati tehdä. Biisin iällä ei ole merkitystä: viraalihitin kohdalla tuttuudesta ja samastuttavuudesta on enemmän hyötyä kuin uutuusarvosta. Sama biisi voi kiertää TikTokissa kuukausia, sillä sisältöä tehdään toistamalla, lainaamalla ja tekemällä olemassaolevista ideoista uusia yhdistelmiä. Alkuvuodesta 2021 alustalla ovat soineet muun muassa Run DMC:n Tricky, Megan Thee Stallionin Boody ja mashup-versio Britney Spearsin Toxicista.

Hitit syntyvät sattumanvaraisten lumipalloefektien seurauksena: Rasputinin taustalla on kymmenen vuotta vanha Youtube-video, jossa anonyymi porukka pelaa tanssipeliä ja tanssii biisin tahtiin. 2010-luvun lopulla tuo video meni viraaliksi uudestaan ja tanssi levisi TikTokiin. Biisistä löytyvät toki TikTok-hitin ainekset: tarttuva jousikoukku, tanssittavuus, sukupuoliroolien performoimiseen sekä niillä leikittelemiseen sopivat lauluosuudet ja tarina, jonka avulla tanssija voi näyttää seuraajille, että treenaa: kun säkeistössä tulee kohta ”He was big and strong”, tanssijat esittelevät lihaksiaan.

Kriitikko Simon Reynolds kirjoitti vuonna 2011, että popkulttuuria vaivaa retromania, pakkomielle omaan menneisyyteen. Pophistoria on muuttunut kaivoksi, josta artistit kantavat vanhaa estetiikkaa keitoksiinsa sen sijaan, että he loisivat omat tyylinsä ja arvonsa. 2010-luvun taitteessa esimerkiksi Arctic Monkeysin kaltaiset kitaraindiebändit jäljittelivät 80-luvun post-punkia, joka oli arvoiltaan uudistavaa, rockin ja punkin aggressiivisuutta hylkivää musiikkia. Reynoldsin lähtökohdat ja ihanteet olivat modernistisia. Hän kaipasi musiikkia, joka kuvaisi ajanmukaisia tunteita tai edes käsittelisi menneisyyden haamuja tälle ajalle ominaisilla tavoilla.

TikTok-kierrätystä ei riitä selittämään kuitenkaan nostalgia vaan pikemminkin kulttuurituotteiden merkitysromahdus tilanteessa, jossa kuvasto ja musiikki eri vuosikymmeniltä on jatkuvasti saatavilla ja se voi lähteä kiertämään ennennäkemätöntä vauhtia pitkin internetiä. Jean Baudrillard analysoi 80-luvulla, että mediavälitteinen elämä on muuttumassa hypertodellisuudeksi, jossa merkitykset tyhjenevät ja kiertävät ilman viittauspintaa alkuperäiseen yhteyteensä. Tiktok on merkityskone, jota ei kiinnosta biisin historia vaan se, millaisilla tavoilla sitä voidaan käyttää. Tiktok ei välitä nostalgiasta, koska Tiktokissa ei ole menneisyyttä. Rasputinin diskosoundi on ehkä retro, mutta Tiktokissa 70-lukulaisuus on vain yksi ainesosa, jonka avulla meemi voi erottua joukosta. Meemitansseissa ei ole mitään ”juttua”, paitsi se, että tätä juttua tekevät muutkin.

Tässä merkitystsunamissa on lopulta vain johdonmukaista, että skeittaaja, jonka video teki Fleetwood Macin Dreamsista TikTok-hitin, möi alkuperäisen videonsa NFT:nä. NFT:t ovat ”digitaalisia taideteoksia”, joita myydään kryptomarkkinoilla, jossa uniikin teoksen tekijänoikeudet voivat saada miltei minkä arvon tahansa. NFT-kauppaa käyvät lähinnä kryptovaluutalla ja treidaamisella rikastuneet nörtit, jotka haluavat sijoittaa rahansa kuvataiteeseen. Kuvataiteen lisäksi nft:nä on myyty levyjä, meemejä ja seksivideoita. 15 sekuntia kestävän skeittivideon aloitushinta oli 500 000 dollaria. Mitä jokin maksaa, mielivaltainen merkityspeli sekin.

Iida Sofia Hirvonen on vapaa toimittaja, joka huomauttaa, että kaikilla ilmiöillä on kääntöpuolensa: ei TikTokissakaan vain tanssita vaan jaetaan myös tietoiskuja esimerkiksi muodin historiasta.

Kommentoi »