Hyvien ihmisten saunottaja: Elsa Havas perusti Amsterdamiin saunan, johon pääsee kylpemään tekemällä muille ihmisille jotakin hyvää
Elsa Havas perusti Amsterdamiin saunan, johon pääsee kylpemään erikoisella tavalla: tekemällä toisille ihmisille jotakin hyvää. Saunasta on tullut myös paikka, joka yhdistää toisilleen tuntemattomia ihmisiä ja luo uutta yhteisöllisyyttä.
Keväällä 2021 Elsa Havas sai tehtävän, joka vaikutti mahdottomalta. Hän oli valmistunut liikuntatieteiden ja urheilupsykologian maisteriksi ja työskenteli Kreikassa pakolaisleirin projektissa, jossa tutkittiin liikunnan vaikutuksia mielenterveyteen. Tavoitteena oli saada Larissan kaupungin leirissä asuvat, Välimeren yli Eurooppaan tulleet musliminaiset liikkumaan.
”Suuri osa heistä oli kotoisin Syyriasta ja Afghanistanista. Siellä naisten paikka ei perinteisesti ole jalkapallokentällä, ja yhteiskunta rajoittaa heidän liikkumistaan”, Havas kertoo Amsterdamissa.
Hän mietti, miten luoda yhteisö, jossa osallistujilla olisi turvallinen olo ilmaista itseään kehollisesti. Havas ryhtyi kiertämään leirin parakkeja yksi kerrallaan ja tutustui naisiin. Sitten alkoivat liikuntatuokiot heidän kanssaan kotien suojassa. Pian treeneissä oli mukana jo satoja ihmisiä.
Ryhmä alkoi myös käydä läheisten vuorten takana vaelluksilla, joilla tanssittiin sekä pelattiin jalka- ja lentopalloa.
”Tanssimme afroa tai afgaanimusiikkia, tai laitoin itse soimaan vaikka Shakiraa. Leirin miehet miettivät, että mitä ihmettä täällä tapahtuu”, Havas kertoo.
Havas oli erikoistunut soveltavaan liikuntaan jo opiskellessaan liikunnanohjaajaksi Vierumäellä, ja hän oli vetänyt liikuntaharjoituksia myös vankilassa ja psykiatrisella osastolla. Kreikkalaisessa leirissä hän työskenteli kuitenkin ensi kertaa pakolaistaustaisten ihmisten kanssa. Havas huomasi, että tunsi olonsa kotoisammaksi heidän kanssaan kuin yliopistossa, jossa oli aloittanut väitöskirjan teon.
”Leirissä ihmiset ottivat minut vastaan avosylin, toivottivat mukaan joukkoon.”
Pakolaisleirin asukkaissa näkynyt voima ja vastoinkäymisistä toipumisen kyky innostivat Havasta. Se synnytti hänessä ajatuksen omasta yhteisöstä, jossa ihmiset kaikista taustoista voisivat tulla yhteen ja ilmaista itseään.
Vaikka Kreikan-kokemus oli tärkeä suunnannäyttäjä Havakselle, hänen tukikohdakseen on kuitenkin vakiintunut Amsterdam.
”Jätin tästä kaupungista aikoinaan lähtiessäni kaverini varastoon yhden rinkan, ikään kuin symboloimaan aikomustani tulla takaisin”, Havas kertoo.
Amsterdamia kuvaillessaan hän nostaa esiin entisen hollantilaisen kämppäkaverinsa sanat. Tämä kehotti Havasta antamaan kaupungille alkuun vuoden aikaa, jotta hän ymmärtäisi, kuka haluaa siellä olla.
”Hän sanoi, että voisin olla Amsterdamissa mitä vain, luoda itseni uudelleen. Voisin päättää, miten haluan ilmaista itseäni, missä bileissä käydä ja mihin yhteisöön kuulua. Täältä löytyisi kaikkea.”
Amsterdam tuntuu Havaksesta mielenkiintoiselta ympäristöltä, jossa voi toteuttaa itseään vapaasti. Hän sai asunnon Nieuw-Westin alueelta, joka sijaitsee kaupungin länsiosassa. Se ei ole perinteinen tai tunnettu kohde Amsterdamin-kävijöiden parissa, Havas kertoo.
”Alueella on ollut jopa vähän huono maine. Minulle tämä paikka on kuitenkin tosi innostava. Haluan nähdä arjessani moninaisuutta ja erilaisia ihmisiä, ja täällä sellaista on.”
Nieuw-Westiä on kutsuttu Amsterdamin sulatusuuniksi, asuuhan siellä esimerkiksi suuri marokkolaisyhteisö. Alueelle on perustettu viime vuosina kulttuurikeskuksia, kuten saunan yhteydessä toimiva Buurtwerkplaats Noorderhof ja De 1800 Roeden. On myös museoita, kuten arkkitehtuuriin keskittynyt Van Eesteren ja katutaiteen Street Art Museum.
Havas viettää aikaa esimerkiksi järvenrannan ravintola Boothuisissa, jossa pidetään kesällä myös klubi-iltoja. Nieuw-Westissä häntä puhuttelikin myös sijainti Sloterplasjärven rannalla. Se tuntui kotoisalta – Havas on kotoisin järvien täplittämästä Keski-Suomesta, Hankasalmen pikkupaikkakunnalta.
Samankaltainen ympäristö helpotti uuteen kotikaupunkiin juurtumista.
”Minulle Nieuw-West on vähän kuin yhdistelmä Itä-Helsinkiä ja Jyväskylää”, Havas sanoo hymyillen.
Suomesta hän ikävöi läheistensä lisäksi puhdasta luontoa. Kesäisin hän palaa kotikonnuilleen ja saattaa asettua perheen mökille viikoiksi sekä pitää paussia älylaitteista.
”Haluan, että tämä saunalautta on avoin kaikille. Että voit tulla, vaikka olisit pakolainen, koditon tai sinulla ei olisi muuten varaa maksaa saunasta.”
Sloterplasjärvestä on muodostunut paikka, jonka ympärillä Elsa Havaksen elämä Amsterdamissa pyörii. Alueelle muutettuaan hän alkoi talvella uida järvessä paikallisen uimaporukan kanssa ja tutustua niin seudun ihmisiin.
Havas löysi järven läheltä myös vastaanottokeskuksen ja sen asukkaiden ylläpitämän Coffee Connect -kahvilan.
”Se on yksi mielipaikoistani. Tunnen, että siellä ihmisten kanssa jutellessa aika pysähtyy ja olen läsnä.”
Havaksen mielessä pyörinyt ajatus yhteisöllisestä hankkeesta löysi konkreettisen muodon: siitä tulisi saunalautta. Sen rakennusprojekti vei kolme vuotta, ja viime joulukuussa Warm Hearts -nimeä kantava sauna kellui ensimmäistä kertaa järvessä saunojat kyydissään.
Saunalauttaa voi vuokrata yksityiskäyttöön, mutta pääideana on, että saunomaan pääsee kuka vain – kunhan on tehnyt jonkin hyvän teon.
”Haluan, että paikka on avoin kaikille ja tekee hyvää ympäristölle. Että voit tulla, vaikka olisit pakolainen, koditon tai sinulla ei olisi muuten varaa maksaa saunasta”, Havas kertoo.
Kylpijöiksi on tullut ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi siivonneet ympäristöstä roskia tai auttaneet ystävää hädässä. Eräs henkilö aloitti erityisherkille suunnatun kävelykerhon.
Warm Hearts pitää kahdesti viikossa myös päivän, jolloin lautalle saapuu ihmisiä yhteiseen saunahetkeen. Tulijat eivät tunne toisiaan etukäteen, mutta he tutustuvat, jakavat ajatuksia ja ehkäpä luovat uutta hyvää saunassa.
Idea hyvillä teoilla pyörivästä saunasta kumpusi Havaksen omista kokemuksista: ”Minulla on niin monia esimerkkejä siitä, miten pyyteettömät teot, joissa ihminen siirtää huomion itsestään muihin, saavat aikaan kollektiivista hyvää.”
Amsterdamin ensimmäisen saunalautan rakentaminen oli valtava työ niin rahoituksen kuin käytännön järjestelyjen ja lupien näkökulmasta. Hankkeeseen osallistui lopulta iso määrä ihmisiä aina Havaksen eläkkeelle jääneestä naapurista suomalaiseen kiukaanrakentajaan asti. Moni heistä auttoi ilmaiseksi tai pikku korvausta vastaan, koska piti ideasta.
Nyt Havas pyörittää saunaa yhdessä kumppaninsa, ystäväpariskunnan sekä vapaaehtoisten joukon kanssa. Mukana on Amsterdamissa asuvia ihmisiä joka puolelta maailmaa – haastattelupäivänä esimerkiksi Ranskasta, Britanniasta, Hollannista, Etelä-Afrikasta ja Syyriasta.
Myös saunomassa käy ihmisiä kaikkialta maailmasta. Etikettiin kuuluu, että ihmiset kylpevät uimapuvut päällä. Pelletillä lämpiävän saunan löylyt ovat kuumat, mutta lämpöä voi säädellä. Järjestetyissä tapahtumissa on erillisiä vuoroja naisille, ja ohjeistusta saunomiseen jaetaan.
”Täällä on käynyt esimerkiksi somaleja ja eritrealaisia, jotka eivät ole saunoneet aiemmin. Meille on tärkeää, että kaikilla on turvallinen olo, joten ohjeistamme aina tarkkaan.”
Havas on kutsunut toimintaan myös läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita. Kaikki ovat mukana taustastaan huolimatta tasavertaisesti ja voivat hyödyntää taitojaan. Joku toimii lautan kipparina, toinen soittaa musiikkia.
”Kun toiminta vakiintuu ja rahoituksen jatko selviää, voimme toivottavasti maksaa heille palkkaa”, Havas sanoo.
Hänen toivomansa yhteisö on syntynyt. Mukana olevat ihmiset ovat ystävystyneet keskenään, ja on saunalla syttynyt jo rakkaustarinoitakin, Havas kertoo.
”Myös minä voin täällä olla oma itseni. Yhteisönrakentaja tai saunamama tukka takussa, tai mikä milloinkin.”
