Hyvät futisvanhemmat! Antakaa lapsenne valmentajalle työrauha – vain siten lapsestanne voi tulla uusi Oliver Antman
Eero Laurila valmensi Oliver Antmania vuoden. Jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että korsolaisen menestys ei johdu vain valtavista harjoitusmääristä. Vuosi Antmanin valmentajana sisälsi valtavan opetuksen – aivan kaikkien kannalta.
Sain kesällä 2007 mielenkiintoisen työtarjouksen. Oliver Antmanin isä Robert tarjosi valmennuspestiä Korson Palloseuran 2000-syntyneissä pojissa. Joukkueeseen kuului muita vuotta nuorempi Oliver.
Kasvoin Lauttasaaressa ja valmensin tätä ennen kuutisen vuotta Eirassa. Hyppäsin uuteen, todelliseen duunarikulttuuriin. Harjoittelimme lähes tauotta ympäri vuoden. Tapahtumia saattoi kertyä kuutisenkin viikossa. Jouluna pidimme pari päivää vapaata ja jatkoimme tapanina.
Oliver ei tahdissa hyytynyt. Hän lähti joukkueharjoitusten jälkeen vielä innolla hiomaan taitoja Pertti Kemppisen Tanoke-treeneihin. Kyydit hoiti joko isä Robert tai äiti Susanna.
Kemppinen tunnettiin jo tuolloin lasten valmennuksen guruna. Itse vasta opiskelin pallopeleihin erikoistuneella linjalla liikunnanopettajaksi. Kysyin Kemppisen tiimiin kuuluneelta Gert Remmeliltä, mitä ihmettä oikein opetan kuusivuotiaille.
”Potkuja ja tiikeripuskuja”, Remmel sanoi ilman hetkenkään epäröintiä.
Ohje oli omalla tavallaan nerokas. Remmel on virolainen. Kävin viime viikonloppuna Sakussa Spring Cupissa 11-vuotiaiden kanssa ja ymmärsin, että virolaisessa pelaajakasvatuksessa korostuu edelleen liikunnallisuus ja kyky potkaista palloa. Pelaaminen on suoraviivaista ja tähtää maalintekoon. Jokainen vapaapotku on vaarallinen.
Opettelimme siis potkuja ja tiikeripuskuja. Korsolaiset pelaajat tykkäsivät. Harjoittelimme talvisin paljon koulun saleissa ja kesäisin pomppuisilla nurmi- ja hiekkakentillä.
”Jos kotona kyseenalaistetaan valmentajan toiminta, ei nuori pelaaja kovin pitkään usko valmentajan oppeihin.”
Muistelen tätä aikaa edelleen lämmöllä. Korson Palloseura on edelleen yksi harvoja seuroja, joissa sain heti ensimmäisissä harjoituksissa aivan täydellisen varustepaketin.
Valmentajaa siis arvostettiin. Vuoden pätkän jälkeen siirryin vakituisella pestillä Helsingin IFK:hon valmennuspäälliköksi. Muistan edelleen läksiäiset kakkukahveineen Korsossa. Paikalle saapui jokainen pelaaja vanhempineen. Lyhyehköstä keikasta jäi lämmin tunne.
Ehkä suurin oppi tarinassa on, että valmentajaa ei Korsossa perusteetta kyseenalaistettu. Jopa nuori koutsi sai täydellisen työrauhan. Tämä tietynlainen kunnioituksen kulttuuri on varmasti tarttunut Oliver Antmaniinkin. Hän ei noussut huipulle vain huimilla harjoitusmäärillä. Kaiken takana on yksinkertainen salaisuus: valmentajien, pelin ja jalkapallokulttuurin hiljainen arvostus.
Vanhempien on erittäin helppo kaivaa maata valmentajan alta. Jos kotona kyseenalaistetaan valmentajan toiminta, ei nuori pelaaja kovin pitkään usko valmentajan oppeihin.
”Jopa hyvin korkea-arvoiseen asemaan nousseet suomalaiset jalkapalloihmiset ehtivät jo tuomita koko Kemppisen klaanin Remmeleineen.”
Entinen ammattipelaaja Robin van Persie puhui aiheesta vuonna 2020 High Performance -podcastissa. Parin minuutin pätkä on jo legendaarinen. Hänen poikansa Shaqueel istui 14-vuotiaana Feyenoordin penkillä koko ottelun Ajaxia vastaan. Paluumatkalla kotiin nykyisin Feyenoordin edustusjoukkueen sopimuspelaajiin kuuluva Shaqueel avautui pettyneenä autossa.
”Kuulostat luuserilta. Syytät kaikkia muita, mutta en kuule yhtään sinuun liittyvää asiaa. Voittajat ottavat kontrollin ja miettivät, miten voivat kehittyä. Tätä sinun pitäisi ajatella. Sinun pitäisi kysyä itseltäsi kysymys, oletko voittaja vai oletko luuseri”, isä van Persie sanoi.
Oliver Antman on jo voittaja. Hän venähti pituutta hyvin myöhään ja näytti epäilijöille. Jopa hyvin korkea-arvoiseen asemaan nousseet suomalaiset jalkapalloihmiset ehtivät jo tuomita koko Kemppisen klaanin remmeleineen.
Antmanin arvo on tällä hetkellä Transfermarktin mukaan neljä miljoonaa euroa. Todellisuudessa Hollannin pääsarjan Go Ahead Eagles tuskin kauppaa korsolaista tuolla summalla. Antman on pelannut Huuhkajissa 20 ottelua tehoilla 7+2 ja Hollannin pääsarjassa 27 ottelua tehoilla 6+14. Tämä on jo eurooppalaisella mittapuulla kovaa kamaa.
Kaiken takana on nöyryys, arvostus ja puhdas rakkaus jalkapalloon. Muutama vuosi sitten kävin juniorijoukkueeni kanssa pelaamassa kutsuturnauksessa Kööpenhaminassa. Kysyin pikaisella aikataululla, pääseekö Oliver moikkaamaan suomalaisia junioreita. Hän saapui totta kai paikalle, katsoi ottelun innolla, tuli pelin jälkeen ottamaan kuvia junnujen kanssa ja käymään läpi pelin tapahtumat.
Tämä jätti jälleen lämpimät tunnelmat. Antman voi lähteä Korsosta, mutta korsolaiset opit eivät lähde kulumallakaan Antmanista.
