Hyvästi Euroviisut, muistellaan pahalla – Israel saa Suomesta laulavan aseen sotaansa

Rakkaat Euroviisut, hyvästelen sinut tämän kirjoitukseni myötä. En aio ensi keväänä katsella sitä, kuinka Suomi bailaa Wienissä ravihevosen silmälaput päässään katse suunnattuna kohti omaa napaa. Ei, ei! Tässä on nyt neljä seinää, joiden sisäpuolella olette päättäneet unohtaa ulkomaailman.

Israel on tehnyt tulitauon jälkeenkin iskuja, joissa on kuollut lukuisia lapsia, mutta sovitaanko jookos, ettei puhuta siitä täällä, vaan lauletaan käsikädessä paha maailma unholaan.

Euroviisut, sinä synnyit, jotta sodan repimä Eurooppa yhdistyisi. Nyt EBU antaa sodan repiä sinut kappaleiksi, enkä minä aio osallistua hautajaisiisi. Haluan muistaa sinut sellaisena kuin olit parhaina päivinäsi – silloin, kun ihmisyydellä oli vielä merkitystä.

Kauneimpana muistan sen, kun järjestäjäsi EBU löysi lopulta selkärankansa ja sulki Venäjän ulos kilpailusta, koska se oli hyökännyt Ukrainaan. Ylekin kallistui joojoomiehenä silloin monien muiden jäsenmaiden perässä samaan suuntaan. Ja kun Ukraina vielä voitti kilpailun, olo oli ihana. Silloin lauloimme kaikki yhdessä Kalush Orchestran Stefaniaa, ja maailma oli hetken hyvä.

Kiitos kisoista pois jättäytyneet Islanti, Espanja, Irlanti, Hollanti ja Slovenia, että arvostatte ihmisyyttä enemmän kuin sitä, kuinka paljon Israel kilisyttää Euroviisujen rahalipasta. Häpeän, etten voi kiittää Yleä. Israel saa Suomesta nyt uuden, laulavan aseen sotaansa. Yle päätti, että mitä tässä nyt boikotoimaan, ollaan hiljaa ja otetaan massit Israelilta.

Ruotsin suuntaan nyökkään pienesti. Ainakin se on tässä asiassa yhtä huono kuin Suomi.

Euroviisut, jään kaipaamaan sinua. Meinasin jo lipsauttaa, ettei muistella pahalla, mutta en minä tätä unohda.