Apu

Hyvän erilaiset tekijät - Brother Christmasin voi nähdä jatkumona netissä vallitsevalle ilmapiirille



Hyvän erilaiset tekijät - Brother Christmasin voi nähdä jatkumona netissä vallitsevalle ilmapiirille

Brother Christmasin eli Ari Koposen keräystoiminnasta ei löytynyt tilintarkastuksessa väärinkäytöksiä, mutta poliisi aloittaa esitutkinnan järjestön toimista. Yksittäiset toimijat ovat nousseet haastamaan vakiintuneita järjestöjä. Voiko niihin luottaa?
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Jussi Nukari / Lehtikuva

Ari Koposen kädenpuristus on luja, mutta katse harhailee hieman joulupukin partanaamarin yläpuolella. Hermostuneisuuden voi ymmärtää. Miehen pyörittämä Brother Christmas -hyväntekeväisyysjärjestö on ollut otsikoissa helmikuusta lähtien, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin järjestön toiminnassa ja rahankäytössä ilmenneistä epäselvyyksistä.

Erityistilintarkastuksen tehnyt RSM Finland -tilintarkastusyhtiö ilmoitti viime viikon torstain (12.4.) tiedotustilaisuudessa, ettei se ole löytänyt Brother Christmasin toiminnasta väärinkäytöksiä, mutta kylläkin runsaasti kirjanpidollista korjattavaa.

Samana päivänä tuli tieto, että Itä-Uudenmaan poliisilaitos aloittaa esitutkinnan tuusulalaisen Koposen hyväntekeväisyysjärjestöstä. Tutkinnan rikosnimikkeinä ovat epäilty kavallus, kirjanpitorikos ja rahankeräysrikos.

– On hyvä, että tilintarkastus on ehdottanut korjauksia ja poliisi tutkii asiaa. Tulosten pohjalta voidaan korjata ne jutut, jotka korjaamista vaativat, Ari Koponen sanoo.

"Pienetkin summat on voitava selittää"

Helsingin Sanomien jutun pääsisältö oli tiivistettynä se, että yksityishenkilön somekampajasta miljoonabisnekseksi paisuneen Brother Christmas -järjestön rahankäyttöä ei ole valvottu asianmukaisesti eikä kaikilta osin ole varmaa tietoa, minne ja miten lahjoitusvarat on kohdennettu.

Toisaalta jutussa tunnustettiin Koposen ansiot. Brother Christmas on auttanut ihmisiä sadoillatuhansilla euroilla, ja osa hankkeista on hoidettu avoimesti ja läpinäkyvyyden periaatteita noudattaen.

Vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan Koposen yhdistys sai tuloja 962 000 euroa. Varsinaisen toiminnan kulut olivat yli 920 000 euroa.

Ari Koponen on nostanut Helsingin Sanomia vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta, koska pitää jutun tietoja valheellisina ja katsoo oman ja yhdistyksen imagon vaativan puhdistamista. Vastineiden, jatkojuttujen ja nettikeskustelujen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa tilintarkastusyhtiö ei voinut antaa Brother Christmasille puhtaita papereita mutta ei liioin osoittaa toiminnassa tapahtuneen väärinkäytöksiä. Ydinkysymykseksi jää, olivatko puutteet huolimattomuutta vai tahallisia?

– Me olemme tilintarkastusyhtiö, emme oikeusviranomainen. Eli kysymykseen emme ota kantaa, mutta on selvää, että kirjanpitoa ei ole saatettu yhdistyksen koon ja volyymin vaatimalle tasolle, kommentoi tiedostustilaisuudessa RSM Finlandia edustanut Tytti Saarinen.

Saarisen mukaan taloudellisista väärinkäytöksistä ei ole näyttöä, mutta täytyy olla ulkopuolisia tahoja, jotka hyväksyvät esimerkiksi matka- ja kululaskut.

– Kirjanpitoa pitää järkeistää niin, että pienetkin summat ja lahjakortit voidaan selittää: mitä on maksettu, kenelle, milloin ja miksi.

"Vauhtia saattoi olla liikaa"

Tarkastuksessa ei löytynyt tilisiirtoja Brother Christmas -yhdistyksen lähipiirille eli yhdistyksen nokkamiehelle Koposelle tai hallituksen jäsenille. Toisaalta poliisi ei aloita Suomessa edes esitutkintaa aivan kevein perustein.

Ari Koponen haluaa ymmärrettävästi korostaa, ettei hänellä ole mitään tutkintaa ja tilintarkastusta vastaan.

– Viime syksynä yhdistyksen toiminta lähti pystysuoraan nousuun, ja vauhtia saattoi olla liikaa, Koponen sanoo.

Brother Christmasin toiminnassa on jatkuvasti korostettu läpinäkyvyyttä, avun kohdentumista tarkoin määritellyille tarvitsijoille sekä välikäsien ja ylipäätään hallintokulujen puutetta.

Onko nyt syytä tarkistaa tilannetta ja puheita hallinnosta vain rahoja nielevänä mörkönä?

– On tullut selväksi, ettei yksi ihminen voi hoitaa määräänsä enempää hommia. Kun toiminta kasvaa tälle tasolle, toimintaa pitää joko leikata tai palkata henkilökuntaa hoitamaan hallintoa ja juoksevia kuluja. Isoimmissa järjestöissä on isot hallintokulut juuri tällaisten asioiden takia, Koponen vastaa.

Koponen on ilmoittautunut jättäytyvänsä pois Brother Christmasin hallituksesta. Myös muut jäsenet aiotaan vaihtaa. Aiemmin hallitus koostui Koposen lisäksi tämän vaimosta ja ystävästä.

Kyseessä ilmeisesti ainakin osaksi tietämättömyys

Sosiaalisen median aikakaudella korostuu, kuinka aatteellisen yhdistyksen toiminta voi paisua nopeasti, hallitus voidaan rakentaa täysin vapaasti ja toiminnan valvonta on muutenkin lähes olematonta.

Yhdistysten ei tarvitse toimittaa tilinpäätöksiä Patentti- ja rekisterihallitukselle tai kertoa toiminnastaan julkisuuteen. Rahankeruulupa voidaan kyllä evätä esimerkiksi sillä perusteella, että mukana olevat henkilöt eivät ole luotettavia tai yhdistyksen toiminta ei ole vakiintunutta.

Valvonnan vaikeus näkyy selvimmin siinä, että näissä yksityisyrityksissä hyväntekijä voi yksin kontrolloida, mitä hän kertoo lahjoittajille. Rahojen käytön seuranta ja valvonta voi olla käytännössä heikkoa ja jälkikäteen vaikeaa, mikäli lahjoitusten saajilta ei pyydetä kuitteja eikä esimerkiksi pankkisiirroista ole viitenumerolla varustettuja tositteita.

Myös Brother Christmasin tapauksessa on käynyt näin, mutta ilmeisesti kyse on ainakin osaksi ollut tietämättömyydestä, kokemattomuudesta ja toiminnan äkillisestä kasvusta.

Brother Christmas on ajan kuva

Suomalaiset lahjoittivat hyväntekeväisyyteen Taloustutkimuksen mukaan arviolta 300 miljoonaa euroa vuonna 2017. Lahjoitussummasta kymmenen suurimman järjestön osuus oli 139 miljoonaa.

Suuria järjestöjä ovat muun muassa Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen UNICEF, Pelastakaa Lapset ja Plan Suomi.

Brother Christmas on yksittäistapaus, mutta sellaisena merkittävä ja monella tapaa tämän ajan kuva: yksityishenkilön netissä pystyyn polkaisema toimija, joka mainostaa itseään notkeana, ilman hallintokuluja toimivana ja avun tarkkaan määriteltyyn kohteeseen lahjoittavana tahona.

Kuvaan kuuluvat vetoavat tarinat, kuvat ja kiitolliset viestit avun saajilta. Monia ihmisiä miellyttää ajatus, että on voinut auttaa suoraan juuri tiettyä ja läheiseksi koettua tahoa, esimerkiksi köyhän perheen lasta pääsemään harrastusleirille tai yksinhuoltajaäitiä hankkimaan talvirenkaat.

Isojen avustusjärjestöjen kohteet ovat usein kaukaisempia ja liittyvät pitkän aikavälin ongelmiin, joita ei voi ratkaista kertalahjoituksilla. Jokaista avun kotimaistakaan saajaa ei ole mahdollista yksilöidä, eikä Suomessa ole aiemmin totuttu elämöimään sen kummemmin avun antamisella kuin saamisella.

Järjestöt ovat myös suuren kokoluokan toimijoita, jotka tarvitsevat palkattua henkilökuntaa pitääkseen pyörät pyörimässä ja sekä kansalliset että kansainväliset projektit ja rahavirrat asianmukaisessa järjestyksessä.

Jatkumoa internetissä vallitsevalle ilmapiirille

Yksi perinteisimmistä hyväntekeväisyyssektorin toimijoista Suomessa on Punainen Risti. Sen tunnusluvut puhuvat omaa kieltään kokoluokasta ja jatkuvuudesta: jäseniä on 80 000, säännöllisiä lahjoittajia 130 000, verenluovuttajia 118 000 ja vapaaehtoistyöntekijöitä yli 30 000.

Vuonna 2017 varainhankinnan kokonaistuotto oli 21,3 miljoonaa euroa.

Suomen Punaisen Ristin varainhankinnan johtaja John Ekelund korostaa ammattitaitoisen ja korkeatasoisen hallinnon roolia avun perillemenossa ja valvonnassa.

– Punaisen Ristin toiminta rakentuu sille, että avunsaajat, lahjoittajat ja yhteistyötahot luottavat järjestön toimivan kaikissa tilanteissa tehokkaasti ja oikein. Hyvä hallinto on tärkeää erityisesti tilanteissa, joissa toimitaan maailmalla hauraissa valtioissa ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi. Lahjoittajien varat ohjataan aina mahdollisimman tehokkaasti avunsaajille, Ekelund sanoo.

Brother Christmasin kaltaisten yhdistysten toimintatavat ja retoriikan voi nähdä myös tiettynä jatkumona etenkin internetissä vallitsevalle ilmapiirille. Pieni, mutta äänekäs osa suomalaisista on vuosia rummuttanut sen puolesta, että oman maan kansalaisia tulisi auttaa ennen kuin muukalaisia kaukaisissa maissa.

Samat tahot suhtautuvat epäluuloisesti tai vihamielisesti kaikkeen kansainvälisyyteen ja sitä edustaviin järjestöihin. Käsitykset esimerkiksi kehitysavun muodoista, käytännön toiminnasta ja perillemenosta ovat usein peräisin vuosikymmenten takaa, sikäli kun asiaan on lainkaan perehdytty faktapohjalta.

– Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat SPR:n toimintaan, ja haluamme tietenkin jatkuvasti olla luottamuksen arvoisia. Kaikki tapaukset, joissa lahjoittajien luottamusta on mahdollisesti käytetty väärin, ovat haitallisia ja saattavat vähentää halukkuutta tukea järjestöjen, yliopistojen, kansallisgallerian tai muiden keräysluvalla varoja hankkivien tahojen toimintaa. SPR:n kohdalla emme ole huomanneet näillä tapauksilla merkittävää vaikutusta lahjoitushalukkuuteen, Ekelund muotoilee.

Ari Koponen näkee Brother Christmasin toiminnan vaihtoehtoisena väylänä Suomen hyväntekeväisyyskuvioissa.

– Ihmiset haluavat itse päättää, mihin he lahjoittavat, jos ylipäätään lahjoittavat. Olen kyllä pyrkinyt tekemään myös yhteistyötä muiden avustajatahojen kanssa, koska silloin saadaan enemmän aikaan.

Keitä, miten ja millä ehdoilla suomalaiset ovat valmiita auttamaan?

Mikäli poliisitutkinta osoittaa, ettei Brother Christmasin toiminnassa ole tapahtunut laittomuuksia, asian käsittely jatkuu lähinnä nettipalstoilla ja mahdollisesti Ari Koposen ja hänen haastamiensa tiedotusvälineiden kesken.

Pohjimmiltaan kyse on, keitä, miten ja millä ehdoilla suomalaiset ovat tulevaisuudessa valmiita auttamaan. Kaikissa tutkimuksissa luotettavuus on ollut ykkösarvoja silloin, kun yksilöt ja yritykset tekevät päätöksiä hyväntekeväisyyteen osallistumisesta. Mutta onko kyse jo siitäkin, että koko luotettavuuden käsite alkaa riippua toimijoiden ja vastaajien viiteryhmästä?

Se olisi huono uutinen paitsi hyväntekeväisyystoiminnalle myös koko yhteiskunnalle.

Julkaistu: 20.4.2018