Hyundai Pony 2d 1.5 GL vm. 1991 – Kun Hyundai alkoi löytää tietään 90-luvun alussa Suomeen, tämä pieni ja punainen tuli ensimmäisten joukossa
Ensimmäisen aallon Hyundai Pony päätyi Kaisa Sivoselle sattuman kautta. Siihen tarvittiin peräänajo, avulias veli Suomen itäkulmalta ja kestävyyttä vaatinut rautaperseajo.
Kaisa Sivonen päätyi nykyisin Suomessa suhteellisen harvinaisen, 1990-lukulaisen Hyundai Ponyn haltijaksi monen mutkan kautta.
– Tämä Pony päätyi minulle sattuman oikusta. Edellinen käyttöpelini, vuosimallin 1997 Volkswagen Golf, rutattiin peräänajajan toimesta Helsingin Suurmetsäntiellä viime syksynä niin tehokkaasti, että auto meni lunastukseen. Erityisesti jäi harmittamaan se, että auton mystiset käyntiongelmat oli saatu kuriin juuri ennen ruttausta. Golf kaatuvine takapenkkeineen ja mukavine pyllygrilleineen oli oikein näppärä kulkupeli.
Kun Sivosen autonasentajaveli Suomen itäkulmalla kuuli pikkusiskonsa joutuneen autopulaan, otti hän yhteyttä ystäväänsä, jolle oli luovuttanut juttumme Ponyn väliaikaishoitoon vuonna 2023.
– No, kuinka ollakaan, ystävä oli valmis auttamaan kaverin siskoa hädässä, ja koska Pony ei ollut aktiivikäytössä hänen perheellään, luovutti hän Pienen Punaisen minulle ajoon. Omistajuus on edelleen hänellä, ja minä olen vain iloinen käyttäjä Ponylle.
– Kävin hakemassa auton niin sanotulla rautaperseajolla Joensuusta. Ensin junalla Tikkurilasta Joensuuhun, sitten rautatieasemalta omistajan kyydillä teollisuusalueelle, ja siellä ihan kylmiltään ohjaustehostamattoman pikkutättärän rattiin. Sitten napattiin talvirenkaat kyytiin ja lopuksi pienen maailmanparannusjuttelun jälkeen suuntasin autolla halki Suomen kohti Järvenpäätä.
Käytännöllisyys
”Ponyn nokalla matkaa valaisevat pikku kynttilätuikut eivät Suomen talven pimeydessä anna ihan sitä parastaan. Olenkin päivittänyt polttimot astetta kirkkaampiin.”
Historia
Huippuvuonna 1991 Ponyja rekisteröitiin Suomessa 574 kappaletta. Tällä yksilöllä saattaa jonakin päivänä olla loppusijoituspaikkana automuseo Pohjois-Karjalassa.
Autot ovat tulleet Sivoselle jo nuorena tutuksi.
– Jo pienenä tyttönä olin varsinainen riesa 15 vuotta vanhemman, autonasentajauraansa aloittelevan isoveljeni autotallissa. Muistan hipelöineeni tallissa kaikkia hienoja, mystisiä työkaluja syvän kunnioituksen vallassa ja nuuhkineeni innoissani bensan ja öljyn kaikkialla leijuvaa eteeristä huntua.
– Ja kun veli sitten hankki 1980-luvun puolivälin aikoihin ensimmäisen Rambler Classic vm.-62:n, olin valmis tekemään mitä vain päästäkseni ajelulle sen kyydissä. Minulla ja kolme vuotta vanhemmalla siskollani oli sopivan pienet kädet ja riittävästi halua päästä "rimpsalle" veljen kyydissä, joten meistä tuli oivaa kiillotustyövoimaa Rampsun nokalla komeilevalle kromisäleikölle. Vastineeksi pääsimme jännittäville reissuille kylille kauas kotoa. Myöhemmin muistelen päässeeni mukaan myös Joensuun FHRA:n paikallisjärjestön järjestämään autonäyttelyyn.
Ylläpito
”Oikean sivuoven sisällä ei ollut lainkaan nostomekanismia, vain nurin kaatunut puupönkä, jonka varassa ikkuna oli ollut ylhäällä. Eikä nostomekanismia kuulemma löydy mistään päin maailmaa.”
1,5 l
Vapaasti hengittävän, Mitsubishilta lainatun rivinelosen iskutilavuus on tarkalleen 1 468 cm3. 4G15-koodin luottopata tuottaa kaasutinversiona 72 hevosvoimaa, mutta ruiskuversio oli pontevampi.
Hyundai on merkkinä hiljalleen löytämässä tiensä myös Sivosen sydämeen.
– Ponyn ajelussa hauskinta on turvaistuimissaan kiemurtelevien pienten tenavien pitkät katseet. Niitä tulee nykyautojen sivuikkunoista liikennevaloissa ja kauppojen parkkipaikoilla. En usko, että Ponyn ulkomuoto on niinkään wau-elämys, vaan se, että jokin auto voi olla niin pieni, niin kantikas ja muistuttaa suositun animaatioelokuvan puhuvia autoja. Ymmärrän, että kaikki nykyautot muistuttavat ulkomuodoltaan pakostakin toisiaan, koska tuulitunnelitestit puhuvat armotonta kieltään. Vähäinen kulutus niin polttoaineella kuin sähköllä liikkuessa on se, mikä sanelee autojen muotoilun.
– Mutta hei kamoon! Kyllä ennen sentään tehtiin persoonallisen näköisiä menopelejä, ja ne erottuivat toisistaan. Ja nyt siis tarkoitan autoja ennen 2000-lukua.
Arvostus
”Varsinaista rahallista arvonnousua Ponylle tuskin on kuviteltavissa, mutta erikoisuusarvo varmaan nousee sitäkin enemmän.”
Hyundaille tärkeä Pony
Kolmannen sukupolven Hyundai Ponyt ovat tosiasiassa Excel-malleja (X1/X2), joita myytiin Euroopassa jo tunnetuksi tulleella Pony-mallinimellä vielä vuodet 1985-1994. Ponyn ja Excelin välinen ero oli kuitenkin perustava: alkuperäinen 1970-luvun Pony oli takavetoinen, Excel taas etuvetoinen. Jatkuvuuden varmistamiseksi autojen muotoilu noudatti loogisesti samoja linjoja, ja niiden takana oli sama mestari, Italdesignin Giorgetto Giugiaro.
Pony oli Hyundain ensimmäinen ja siksi korealaistehtaalle erittäin tärkeä henkilöautomalli, joka saapui markkinoille 1975. Auto ensiesiteltiin Torinon autonäyttelyssä edellisen vuoden lokakuussa. Ensimmäisen sukupolven mallit olivat kompakteja, pituudeltaan alle 4-metrisiä perusautoja, jotka lainasivat piirteitään Ford Cortinalta ja Morris Marinalta. Suomeen Hyundaita alettiin tuoda virallisesti ensin lamavuosina 1991-1996, toisen kerran pysyvästi vuodesta 2001 alkaen.
Liikennetaidot
”Olen turvavälien suuri ystävä. Riittävä etäisyys edellä ajavaan antaa itselle ja monelle takanani ajavalle hätähousulle pidemmän reagointiajan.”
Hyundai Pony 2d 1.5 GL vm. 1991
- Moottori R4, ed. poikit.
- Iskutilavuus 1 468 cm3
- Teho 52 kW (72 hv) / 5 100 r/min
- Vääntö 122 Nm / 3 250 r/min
- Voimansiirto Etuveto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto
- 0-100 km/h 11,9 s
- Huippunopeus 160 km/h
- Kulutus 7,5 l/100 km
- CO2-päästöt 174 g/km
- Mitat Pituus 4 100 mm, leveys 1 610 mm, korkeus 1 370 mm
- Akseliväli 2 380 mm
- Tavaratila 415 l
- Tankki 45 l
- Omamassa 950 kg
- Hinta 2 000–5 000 €
