Tuija Siltamäki vaalitumpeloinnista: ”Jos ei osaa kirjoittaa numeroita oikeaan lappuun, on hyvä, ettei saa päättää terveyspalveluista”
Tuplavaaleissa hylättiin yli 120 000 ääntä, mutta ratkaisukeskeinen journalisti Tuija Siltamäki esittää neljä myönteistä puolta tuplavaaleista.
Äänestäjien tumpelointi kunta- ja aluevaaleissa on herättänyt poliitikoissa, toimittajissa, tutkijoissa ja muissa syvällisissä ihmisissä syvää huolta demokratian tilasta.
Epäselvien, asiattomien ja olemattomien merkintöjen takia tuplavaaleissa hylättiin yli 120 000 ääntä. Yleisin (46 000) syy hylkäykseen oli se, ettei lapusta saanut selville, kenelle ääni oli tarkoitettu. Tyhjää äänesti 16 000 kansalaista, asiattomia tai tarpeettomia merkintöjä raapustettiin 17 000 lappuun.
Ongelmien juurisyyksi on lukuisissa analyyseissä paikannettu se, että samaan aikaan kaksissa vaaleissa äänestäminen ja kahden lapun käyttäminen oli äänestäjille liian vaikeaa. Aluevaalilappuihin laitettiin kuntavaaliehdokkaiden numeroita ja päinvastoin. Ja kun vielä äänestysaktiivisuus jäi kiusallisen matalaksi – aluevaaleissa 51,7 prosenttiin ja kuntavaaleissa 54,3 prosenttiin – on itseruoskinta ja syyllisten etsintä jatkunut aika lailla tauotta vaali-illasta asti.
Ratkaisuksi on esitetty tyypillisiä tylsiä aikuisten keinoja, kuten systeemin selkeyttämistä, sähköistä äänestystä ja äänestysiän laskemista, mutta ilahduttavaa kyllä myös aluevaalien lakkauttamista.
Yhdestä asiasta niin poliitikot kuin toimittajat ovat olleet liikuttavan yksimielisiä: äänestäjiä tästä ei pidä syyttää.
Miksei?
Alue- ja kuntavaalien äänestyslaput olivat eriväriset, ja niissä luki varsin selvästi, kumpaan vaaliin kumpikin on. Kopeissa oli listat molempien vaalien ehdokkaista ja heidän numeroistaan.
Äänestyspaikoilla voisi epäilemättä olla enemmän ohjausta ja henkilökohtaisia avustajia, sehän parantaisi tilapäisesti työllisyyttäkin, eikä kukaan tiedä, mistä hyvinvointialueiden nukkehallitukset päättävät, mutta itse lapuista ja listoista voisi tehdä selkeämmät vain lisäämällä niihin tavuviivat.
”Tuplavaalit oli kaikki ikäluokat ja sukupuolet läpäisevä testi, joka mittasi suomalaisten numeroiden ja kirjainten tuntemusta sekä kykyä noudattaa ohjeita.”
Koska median mukaan medialta kaivataan nykyään entistä enemmän toivoa ja hyviä uutisia ja koska olen ratkaisukeskeinen journalisti, olen positiivisen ajattelun työpajassani kehittänyt lukuisia myönteisiä tapoja suhtautua vaalitulokseen.
Ensinnäkin, tuplavaaleja voisi vaalien sijaan tarkastella kansallisena kunto- ja kyvykkyystestinä, eräänlaisena mielen cooperina tai aikuisten ylioppilaskokeena. Tuplavaalit oli kaikki ikäluokat ja sukupuolet läpäisevä testi, joka mittasi suomalaisten numeroiden ja kirjainten tuntemusta sekä kykyä noudattaa ohjeita. Se ei nyt mennyt läpi, mutta ei se mitään, uusinta on neljän vuoden päästä.
Toiseksi, vuoden 2025 kunta- ja aluevaalien epäonnistumisesta saadaan arvokasta dataa sähköisen äänestyksen kehittämishaaveisiin. Jos nykyinen paperisysteemi on kansalaisille liian hankala, millainen helvetinkone tarvitaan estämään suomalaista klikkaamasta väärää ehdokasta verkkopalvelussa? Entä mikä takaa sen, että äänestämisen digiloikka onnistuisi yhtään sen paremmin kuin muutkaan digiloikat? Esimerkiksi terveydenhuollon monimutkainen Apotti-järjestelmä on tähän mennessä maksanut noin 800 miljoonaa euroa ja aiheuttaa päivittäin valtavasti vaivaa ja ajan- ja rahantuhlausta.
Kolmanneksi, näitä vaaleja voi käyttää pohjana kaikenlaisten jännien sukupolvinäkemysten ja -teoretisointien kreailulle. Reippaana aloitan: Jos suuret ikäluokat käyttivät yhteiskunnallisen momentuminsa vallan kahmimiseen ja itselleen mahdollisimman edullisten eläke- ja muiden järjestelmien rakentamiseen, näyttävät nykynuoret aikuiset luovuttavan vallan pois vapaaehtoisesti. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustoon ei valittu yhtään alle 26-vuotiasta ihmistä.
Neljänneksi vaalit tarjoavat tilaisuuden arvokeskusteluun, jolle vallitsee yhteiskunnassamme krooninen kysyntä. Voimme nyt kaikki parin kanssa pohtia, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Esimerkiksi politiikan tutkija Johanna Vuorelma luonnehti Helsingin Sanomille, että äänestäminen on tällä hetkellä "ehkä vähän vaivalloista", verrattuna siihen, mitä kaikkia muita asioita voi hoitaa netissä. Siitä herää kysymys, saako kansalaisia vaatia enää missään olosuhteissa poistumaan kotoaan. Haluammeko yhteiskunnan, jossa sängystä tarvitsee nousta vain siksi hetkeksi, joka kuluu oven avaamiseen ruokalähetille?
Ehkä vaaleihin voisi yrittää suhtautua niin, että se, mitä demokraattisessa osallistumisessa ja kansalaisten osallisuudessa hävittiin, voitettiin päätöksenteon laadussa.
Jos ei osaa kirjoittaa ymmärrettäviä numeroita oikeaan lappuun, on ehkä ihan hyvä, ettei saa myöskään päättää muiden ihmisten terveyspalveluista.
