"Ei meillä ole täällä yhtään jugendpukuista opasta!" – Kuka vaeltaa Hvitträskissä?
Kolmen arkkitehdin yhteinen ateljeekoti Hvitträsk on nykyään kiehtova museo, mutta myös outojen tapahtumien tyyssija. Kuka on silloin tällöin näyttäytyvä salaperäinen nainen? Entä mistä tiloihin yllättäen leijuu pullan, sikarin ja laventelin tuoksua?
Oli kesäinen 1970-luvun aamu, kun nuori perhe saapui Kirkkonummelle katsomaan museona toimivaa Hvitträskiä. Kauniissa metsämaisemassa, Vitträsk-järven rannalla sijaitseva rakennuskokonaisuus oli alun perin arkkitehtikolmikko Eliel Saarisen, (1873–1950), Herman Geselliuksen (1874–1916) ja Armas Lindgrenin (1874–1929) ateljeekoti.
Muita vieraita ei vielä ollut paikalla, joten isä, äiti ja noin viisivuotias tyttö saivat kierrellä talossa huoneesta toiseen.
Tyttöä kuitenkin häiritsi mukana kulkeva nainen.
– Miksi tuo täti on mukana? hän kysyi vanhemmiltaan.
Äiti ja isä katsoivat ympärilleen eivätkä nähneet ketään.
Lastenkamarissa tyttö kysyi uudelleen oudosta tädistä. Jälleen hänelle vakuutettiin, ettei muita ollut paikalla. Kolmannella kerralla tyttö alkoi itkeä.
– Mä en halua, että tuo täti on koko ajan mukana!
Vanhemmat keskeyttivät kierroksensa ja palasivat kassalle kysymään, kummitteleeko talossa. Museon opas Pepita Ehrnrooth-Jokinen vastasi hieman vältellen.
– No joo, onhan täällä ollut kaikennäköistä…
Samassa äiti juoksi ulos ja oksensi – niin paljon lapsen kokemus häntä järkytti.
Vähän tämän jälkeen muuan nainen saapui Hvitträskiin ja katseli paikkoja hänkin omin päin. Lastenkamarissa hän näki jugendpukuisen naisen, jota arveli talon hengen mukaisesti pukeutuneeksi oppaaksi. Vieras nyökkäsi tervehdykseksi, mutta ”opas” vain tuijotti. Naisen mielestä tämä oli epäkohteliasta, ja hän antoi palautetta kassalle.
– Ei meillä ole täällä yhtään jugendpukuista oppaita. Meidän henkilökunnallamme on ihan nämä tavalliset vaatteet, hänelle ihmeteltiin.
Muutaman viikon kuluttua nainen soitti Hvitträskiin. Hän kertoi, että nyt saman jugendpukuisen naisen kuva oli ollut Jaana-lehdessä.
Artikkeli kertoi Eliel Saarisen ensimmäisestä vaimosta Mathildasta.
Hvitträskissä on vahva, hyvä energia
Pepita Ehrnrooth-Jokista karmii aina, kun hän kertoo näitä tarinoita. Hän sanoo olevansa ”jalat maassa” -tyyppi, joka ei vähästä hätkähdä eikä usko huuhaaseen. Hvitträsk ja sen oudot ilmiöt ovat hänelle kuitenkin niin tuttuja, että hän lupautuu puhumaan niistä. Varsinkin, kun talosta liikkuu perättömiäkin juttuja.
