Image

Huumorin kapinallisuudesta

Huumorin kapinallisuudesta

Kirjailija Marjo Niemi on huumorin suhteen raskas kappale ihmistä.
Teksti Marjo Niemi
Kuvat Anja Reponen
Mainos

Olen viime aikoina tunnistanut itsessäni kiihkeää halua piipahdella kadun toisella puolella, josta katsottuna tragedia näyttäytyy komediana. Minulla on ollut tarve jollakin tapaa kai naureskella. Tällaisessa maailmassa!

Koska tilanne on huolestuttava, tartuin oitis Sigmund Freudiin. Hänen mukaansa huumori kieltäytyy siitä, että ihminen on pakotettu kärsimään. Huumori hetkellisesti pienentää maailman ja vaarallinen maailma näyttäytyykin leikkinä.

Heti helpotti.

Huumorihan vaatii ensin likipitäen tragedian, josta siirrytään kadun toiselle puolelle suhtautumaan asiaan toisin.

Huumorin suhteen olen raskas kappale ihmistä, jonka liikuttamiseksi huumorin täytyy olla myös raskaasti varusteltu. Kärsin ammattilukijuudestani ja huumorini syvästä mutta kapeasta railosta.

Siksi, vitsikirjojen sijaan, asetuin vain lukemaan avoimemmin, ja heti alkoi ilonpito.

Johannes Ekholmin Rakkaus niinku, Erkka Mykkäsen Something not good ja Eeva Turusen novellikokoelma Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa sisälsivät kaikki laatikon ulkopuolisia osia ja saivat siksi aikaan iloa.

Kirjat tuulettavat kirjallisuudessa usein käsiteltävää tilaa: rakkausmaastoa ihmisten välillä.

Ekholm karnevalisoi psykologisoinnin, Mykkänen soittelee paikoin samaa kepeää ukuleleä kuin Veijo Meri huumorpäissään ja Eeva Turunen kirjoittaa kuin Jane Bowles olisi teroittanut kynäänsä 45 vuotta ja palaisi nyt elämänsä kunnossa. Koska naapureitteni mukaan nauroin Eeva Turusen kirjaa lukiessani eniten, syynään sitä tarkemmin.

Novellien päähenkilöt säilyttävät tyyneytensä ja keskittyvät pakonomaisesti yksityiskohtiin, vaikka heidän olosuhteitaan voisi kuvata parhaiten romahtanut teltta. Siellä he ovat, sotkussa mutta rimpuilematta, aivan kuin kaikki olisi kerrassaan hallussa. Mikään ei pelasta neurootikkoa yksityiskohdilta, ennen kuin sitten saattaa pelastaa. Henkilöiden yksityiskohtahulluutta ei aiheuta ainoastaan läsnäolon vaikeus, vaan myös teltan keskuskepin poissaolo. Keskuskeppinä on totuttu ajattelemaan vaikkapa sellaisia asioita kuin itsetunto, vankka mielenterveys, hyvät sosiaaliset taidot, vakaumus, rakkaus, hyväksyntä, yhteys toiseen ihmiseen ja yhteisöön.

Hyvin kirjoitettuna henkilö, joka esittää kaiken olevan kunnossa, tuottaa suurta nautintoa, sillä jokainen on sellainen ihminen joskus. Kasvojen säilyttäminen istuu ihmisessä itsetuhoisen syvällä.

Ajatellaan ihmistä, joka liukastuu ja kaatuu. Ensimmäiseksi hän, vaikka jalka kainalossa, nousee ja katsoo kuka näki. Jos joku näki, hän sanoo ettei sattunut. On aivan hilkulla, että hän kieltää edes kaatuneensa.

Olen väkipakolla joutunut pitelemään avomurtumapotilasta kiinni, ettei hän jatkaisi aurinkoisen pakkaspäivän kävelyään, vaan menisi tilaamaani ambulanssiin. Vielä suurempi pakohaluprosentti on päihtyneiden ja päävammapotilaiden kanssa.

Turunen on saanut vangittua novelleihinsa täsmällisen kuvauksen ihmisen hämmennyksestä maailmassa, jota koulutettu pää kaiken aikaa kalkyloi. Henkilöt tavoittelevat yhteyttä toiseen vaikeissa olosuhteissa.

Ensimmäisen novellin Neiti N ajattelee ihmiselämän mitättömyyttä jäätikköön verrattuna. ”Mitä enemmän hän sitä ajatteli, sitä enemmän hän ajatteli.”

Tämä lause avaa samalla Turusen novellien suurimman liikevoiman, sen miten kieli ja ajatus kulkevat. Novellien päähenkilöiden päät raksuttavat yötä päivää ulkopuolisuuden tilassa, ajatukset kompensoivat henkilön telttatilannetta leirintäalueen kaavassa.

Huumori on Freudin mukaan sukua neuroosille, päihtymykselle, itseensä käpertymiselle ja hulluudelle.

Kaikki nämä soivat kirjan Neitien ja Neitiherrojen piiskaamassa urkupillistössä. Traumasta tuleekin mielihyvän lähde. Huumori on kapinaa, ihmisen keino välttää kärsimyksen pakkoa. Stand upissa tämän trauman veivauksen mielihyväksi näkee nopeimmin, mutta sama mekanismi toimii kirjallisuudessakin.

Ja kyllä ei kapina pahaa tee, varsinkaan tällaisessa maailmassa.

Julkaistu: 27.3.2018