Apu

Huuhkajien Paulus Arajuuri: ”Päätin nuorena, etten itke jalkapallon takia, mutta EM-paikka voisi tehdä poikkeuksen”


Teemu Pukin kaltaiset maalintekijät ovat tähtiä, mutta ilman luotettavia ja suurelle yleisölle näkymättömämpiä peruspakkeja ei pärjää yksikään joukkue. Huuhkajissa sellainen on muun muassa Paulus Arajuuri, joka on vakiinnuttanut paikkansa maajoukkueen topparina pidemmän kaavan kautta.
Kuvat All Over Press

Suomen miesten maajoukkue lähtee EM-karsintaotteluihin Bosnia-Hertsegovinaa ja Armeniaa vastaan luottavaisissa tunnelmissa, mutta Paulus Arajuuri, 31, muistaa myös toisenlaiset ajat. Raamikas (193 cm/92 kg) toppari debytoi Huuhkajissa vuonna 2010, jolloin valmentajana oli Stuart Baxter ja kaikki vähemmän iloisesti sekaisin.

Maajoukkueen vakiokalustoon Arajuuri on kuulunut nyt nelisen vuotta. Suurin ero alkualkoihin tiivistyy tuttuihin asioihin:

– On tehty pitkäjänteisesti hommia, palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja itseluottamus on noussut, kun tulosta on tullut. ”Riven” (päävalmentaja Markku Kanerva) luoma ilmapiiri on osa sitä: ei ole epäonnistumisen pelkoa, ja vaikka ollaan tosissaan, ei pelätä yrittää vähän hullujakaan juttuja.

Huuhkajien puolustuslinja on elänyt jonkin verran, mutta Arajuuri pysyy. Useimmiten vierellä on Joona Toivio; pari on tavallaan 2010-luvun maajoukkuepainos Sami Hyypiästä ja Hannu Tihisestä. Se, että topparit tuntevat toistensa, maalivahti Lukas Hradeckyn ja muiden pelaajien tavat, auttaa ”etenkin silloin, kun tulee kiire”.

Arajuuri ei ole saanut mitään ilmaiseksi maajoukkueen ulkopuolellakaan. Nuorempana hän haki vauhtia Kakkosen FC Espoosta ja Ykkösen Klubi04:sta, ennen kuin löi läpi IFK Mariehamnissa Veikkausliigakaudella 2008. Euroopassa seuroja ovat olleet Kalmar FF, Lech Poznan ja Bröndby IF, jossa Arajuuri pelasi Teemu Pukin seurakaverina.

Tuorein työnantaja on Kyproksen liigan Pafos FC, josta on koottu uuden venäläisomistajan rahoilla aiempaan nähden nimekäs ryhmä. Arajuuri liittyi joukkueeseen kesän lopulla ja on pelannut neljä ottelua. Hänen mukaansa pelin tempo ja taso eivät ainakaan häviä esimerkiksi Tanskan liigalle.

Tutuiksi ovat tulleet paitsi peli, myös omistajien tavat ja kyproksenkreikkalaisten kannattajien fanaattisuus.

- Omistajat ovat kovia futisfaneja, jotka tulevat pukukoppiin asti. Pafos taas on jalkapallokaupunki, jota menestys on pitkään karttanut, ja otteluissa tunnelma on mieletön: katsomo kiihtyy nollasta sataan sekunneissa. Osa faneista ei tosin pidä siitä, että heidän pitäisi rekisteröityä päästääkseen stadionille, joten he huutavat television ääressä kotona ja ravintoloissa, Arajuuri virnistää.

”Jalkapallo on maailman tärkein turha asia”

Kohtelias, mutta välitön ja hyväntuulinen puolustajakolossi riemastutti Ratinassa ollutta ja myös klipin löytänyttä someyleisöä syyskuun Kreikka-ottelussa, kun hän tuuletti riemukkaasti puhtaalla liukutaklauksella tekemäänsä katkoa pahassa hyökkäystilanteessa.

– No joo, siitä on saanut kuulla… mutta hienoahan se on, että pelissä tulee sellaisia tunteenpurkauksia, joita ei itsekään tunnista.

Näyttelijäsuuruus Aila Arajuuren lapsenlapsi lupasi jo nuorena itselleen, ettei koskaan itke jalkapallon takia.

Ei nyt mennä asioiden edelle, mutta pitääkö päätös, jos miehet ottavat historiallisen arvokisapaikan?

– Sen voi muuttaa niin, etten itke surusta futiksen takia – jos kisoihin päästään, iloitku voi kyllä päästä! Mutta olen aina ajatellut, että tämä on raaka maailma ja ihmiset kamppailevat paljon pahempienkin ongelmien kanssa. Jalkapallo on tärkeää, mutta kuitenkin vain jalkapalloa.

Julkaistu: 9.10.2019