Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis lataa: "Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja tilaa perseenrei’ille"

Tanskalainen Jacob Friis ei aloita miesten A-maajoukkueen uutena päävalmentajana millään TET-jaksolla. Heti uuden aikakauden ensimmäinen peliminuutti tuo eteen isot panokset, MM-karsintapisteet. Otteluohjelman alku toki muotoutui Huuhkajille suosiolliseksi joukkueen matkatessa Maltan ja Liettuan vieraaksi. Toisaalta, kuutta pistettä pienempi potti olisi enemmän tai vähemmän epäonnistuminen. Hävittävää on enemmän kuin voitettavaa.

Ensimmäisen Huuhkaja-joukkueensa ja valmennustiiminsä keskiviikkona julkaissut Friis antoi Aitiolle 45 minuutin erikoishaastattelun heti lehdistötilaisuuden jälkeen.

Julkistetun A-maajoukkueen nimilista vastaa hyvin yksiselitteisesti yhteen kuumimmista perunoista; kesäkuun EM-lopputurnaukseen valmistautuva Mika Lehkosuon alle 21-vuotiaiden maajoukkue saa suurimmat tähtensä omaan käyttöönsä eikä nuorennusleikkausta ole luvassa Huuhkajiin ainakaan alkuun. Kysyn Friisiltä alkajaisiksi, onko tämä tietoinen, seuraaviksi kuukausiksi valittu strategia.

– Valitsin pelaajat, jotka näin parhaina eri rooleihin ja jotka halusin. Se on tärkein asia, ja olen siinä mielessä tilanteesta todella iloinen. On otettava huomioon eri mekanismeja. Meillä on ryhmä pelaajia, jotka esiintyvät juuri nyt seurajoukkueissaan todella hyvin. Myös 21-vuotiaiden EM-kisat ovat tulossa, ja se on hyvä juttu myös A-maajoukkueen tulevaisuudelle.

– Haluan itselleni aina pelaajat, joiden ajattelen esiintyvän riittävän hyvin voittaakseen pelejä. Olemme arvioineet jokaisen tapauksen yksilöllisesti. Sanotaan vaikka, että jos on kaksi pelaajaa, jotka ovat yhden A-maajoukkuepaikan suhteen 50-50, mutta toinen olisi kuitenkin valmis pelaamaan A-maajoukkuetasolla 90 minuuttia ja toinen istuisi sen ajan penkillä. Silloin on sekä jälkimmäisen pelaajan että koko suomalaisen jalkapallon kannalta parempi, että tämä pelaaja pelaa 90 minuuttia kansainvälistä jalkapalloa 21-vuotiaissa. A-maajoukkueessa on jo pelaajia, jotka ovat riittävän hyviä.

Voiko tämän siis tulkita niin, että esimerkiksi jo Huuhkajissa paikoin oikein mallikkaasti esiintyneet Leo Walta, Topi Keskinen ja Tomas Galvez eivät ole Friisin arvion mukaan vielä riittävän hyvällä tasolla A-maajoukkuevalintaan?

– Nyt saamme kokonaistilanteesta parhaan irti, koska A-maajoukkueessa on riittävästi pelaajia, jotka ovat sille tasolle valmiita. Olen tietenkin tietoinen, että mainitsemasi pelaajat ovat jo pelanneet siellä, mutta silloin oli myös enemmän loukkaantumisia. Esimerkiksi, kun Walta pääsi pelaamaan, oli Kairinen sivussa. Nämä syyt ovat vaikuttaneet siihen, miksi nuo pelaajat ovat jo päässeet A-maajoukkueeseen. Nyt terveystilanne on tosi hyvä, ja se tekee tilanteesta nuoremmille pelaajille vaikeamman kilpailla.

– On U21-pelaajia, jotka ovat hyvin lähellä A-maajoukkuetasoa. Mutta heidän on oltava vielä hieman parempia. Silloin kun tilanne on se, että U21-pelaaja on tismalleen yhtä hyvä tai parempi kuin vanhempi haastajansa, niin hän pelaa A-maajoukkueessa.

Sukupolvenvaihdoksen suhteen Friis korostaa malttia. Se ei päävalmentajan mukaan ole sormia napsauttamalla tehtävä yhden yön asia.

– Tiedämme, ettei Suomen A-maajoukkueen keski-ikä ole Euroopan matalimpien joukossa, mutta asia on silti otettava askel askeleelta. Ei voi vain sanoa, että haluamme sukupolvenvaihdoksen ja vaihdamme kaikki pelaajat tuosta noin. Ei, meidän pitää myös esiintyä hyvin. Vaikka pelaaja on 30-vuotias, voi hän olla vielä tosi, tosi hyvä ja tuoda paljon arvoa.

Kokonaiskuvan käytössä olevasta pelaajamateriaalistaan ja joukkueen lähimenneisyydestä Friis on muodostanut vaiheittain.

– Aluksi sain kaikki maajoukkueen pelit Henri Lehdolta taktisesta kuvakulmasta kuvattuna, ja niissä näkyy tietenkin koko joukkueen yhteistoiminta laajasta kuvasta. Tässä kuitenkin piti olla varovainen, koska sellainen on helposti kontekstin ulkopuolella. Suomen maajoukkueessa on tehty aiemmin hyvää työtä, mutta ehkä eri periaattein, mitä minä teen. Se on jalkapallon kauneutta, on eri tapoja tehdä asioita eikä ole oikeaa tai väärää.

– Sen jälkeen aloin katsoa pelaajia seuratasolla ja seurata heidän otteluitaan. Lisäksi olemme palaveeranneet jäljelle jääneiden staffin jäsenten kanssa ja olen saanut myös heiltä paljon lisää tietoa pelaajista. Kuuntelen mieluusti heitä, koska tämä on palapeli ja tiimityötä.

– Lähtökohtaisesti haluaisimme mukaan pelaajia, jotka pelaavat 90 minuuttia joka viikko, mutta valitettavasti meillä ei ole tätä luksusta.

Kuten todettua, harjoitusotteluita ei ole luvassa, vaan tulosta on tultava heti. Millaisella periaatteella Friis aikoo lähteä kokoonpanovalintojensa suhteen uuteen pestiin? Onko pyrkimyksenä vakiinnuttaa mahdollisimman nopeasti luottoyksitoistikko vai nähdä mahdollisimman monta eri pelaajaa kentällä?

– Haluan voittaa pelejä, se on tärkeintä. Laittaa yhteen voittavan joukkueen päivästä yksi alkaen. Tämä tarkoittaa priorisointia. Maaliskuussa käytössämme on 180 peliminuuttia, enkä aio käyttää niitä kokeiluihin. Käytän jokaisen minuutin saadakseni oikeanlaisen pelin kuvan.

– Meitä vastaan pitää olla vaikea pelata, vaikea luoda maalipaikkoja. Se on perusta ja sitä kautta saamme pelin kuvan, jonka haluamme. Se tuo yliotteen vastustajasta ja silloin myös hyökkäämisestä tulee luonnollisempaa. Mutta jos päästää liikaa paikkoja, tulee ongelmia eikä pelinkuva ole hallussamme. Minulla on tiettyjä avainprioriteetteja, jotka vaikuttavat 11 pelaajan valitsemiseen. Toki se, että käytössä on viisi vaihtoa ottelussa, tuo tuoreita jalkoja ja antaa samalla mahdollisuuden nähdä pelaajia. Tulen varmasti käyttämään viittä vaihtoa.

Siirrymme pelitavan käsittelyyn. Kovin yksityiskohtaisesti Friis ei asioita avaa, mutta isosta kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen. Kerron tutkineeni Friisin päävalmentaman tanskalaisseura Viborgin hyökkäyspelaamista, joka oli hyvin suoraviivaista. Kenttää juostiin kovaa, pääasiassa laitojen kautta, ja sieltä sateli keskityksiä. Hyvin erilaiset periaatteet kuin viime syksyn Huuhkajilla.

– En lähde kommentoimaan Suomen A-maajoukkueen aiempaa pelaamista, haluan keskittyä omaan työhöni. Ja Viborgia voin kommentoida.

– Ensinnäkin, positiiviset tilanteenvaihdot. Se lähtee siitä, mitä jo sanoin, että on oltava vaikea joukkue pelata vastaan. Kun joukkueen rakenne on hyvä, eikä se päästä paljon maalipaikkoja, voittaa se myös paljon palloja. Ja sitten kun on olemassa nopeutta, tilanteenvaihdoista tulee luonnollinen osa peliä.

Hyökkäyskolmanneksen toiminnan tärkeintä tavoitetta ei tarvitse Friisiltä kauaa lypsää.

– Hyökkäyspäässä on spesifit alueet, jonne haluamme päästä ja joilta haluamme toimittaa palloa boksiin. Kaikessa on kyse lopulta pallon saamisesta boksiin – fiksulla tavalla, niin että jokainen tietää, miten. Olen luottavainen että tiettyjen hyökkäyspelin automaatioiden tuominen maajoukkueeseen on mahdollista eikä se vaadi sataa harjoituskertaa.

On itsestäänselvyys, että Huuhkajien oman maalin puolustamisen on parannuttava viime aikoina nähdystä. Ilman puolustamisen ryhtiliikettä suunta tuskin kääntyy. Mitä Friis pitää puolustuspelaamisen tärkeimpinä periaatteina?

– Jalkapallossa ongelmien syinä on harvoin yksi asia, vaan moni. Jos joukkue päästää paljon maaleja, voivat sen erikoistilanteet vuotaa, vaikka avoimessa pelissä rakenteet olisivatkin kunnossa. Tai jos avoimessa pelissä päästetään maaleja, voi esimerkiksi prässääminen olla huonoa. Ei ole helppo sanoa, että juuri tämä tai tämä on se syy.

– Kuitenkin työstämme varmasti paljon boksin puolustamiseen liittyviä periaatteita. Sekä taktisia prioriteetteja että pelaajien omaan käyttäytymiseen liittyviä asioita.

Friisin puheessa korostuukin jokaisen pelaajan omaan rooliin liittyvä vastuu ja sen mukainen käyttäytyminen.

– Kyse on minulle ennen kaikkea oman puolustamiseen liittyvän roolin täyttämisestä, olit sitten puolustuslinjan pelaaja tai vaikka kasi. Mitä tarkoittaa puolustaa omaa boksia kasina? Läheskään aina kyse ei ole puolustuslinjan pelaajista, vaan voi olla puutteita rakenteissa tai ylempien pelaajien mindsetissä: esimerkiksi huijataan puolustamisesta, kun vain odotetaan positiivista tilanteenvaihtoa. Silloin pelaajan pitäisi miettiä puolustamista!

Yleisellä tasolla Friis puhuu periaatteista, aivan kuten edellinenkin valmennustiimi.

– Niihin voimme ja haluamme vaikuttaa. Uskon, että ne tuovat pelaajille jotain, mihin nojata. He tarvitsevat sitä. Mihin nojata, jos haluaa pärjätä joukkueena? Esimerkiksi, kuinka täytämme boksia, mitä haluamme tehdä edetäksemme hyökkäyskolmannekselle, kuinka huolehdimme kenttätasapainosta?

Friisin tavaramerkkinä on aiemmin nähty 4-3-3-peliryhmitys. Selkeä neljän alakerta, yksi keskikentän kutospelaaja ja tämän yläpuolella kaksi laajalla säteellä liikkuvaa kasia, kiinteä keskikaistan ysi ja nopeat laitahyökkääjät. Käytyäni tämän läpi kysyn, aikooko Friis jatkaa samaan malliin.

– No joo… Olet selvästi läksysi tehnyt. Tiedät, kuinka jotkut valmentamani joukkueet ovat pelanneet ja tiedät varmasti myös Suomen maajoukkuepelaajien profiilit. Nämä asiat kun laittaa yhteen, niin ei tässä olla neliönmuotoista palikkaa työntämässä pyöreään reikään. Eli kysymykseesi, kyllä se voi mahdollista olla, toteaa Friis leveä virne kasvoillaan.

Uusi päävalmentaja vaikuttaisi siis laskevan, että tarjolla oleva pelaajamateriaali on sorvattavissa hänelle tyypilliseen pelitapaan.

– Olen melko luottavainen, että pelaajamateriaali sopii siihen ja että heillä on taidot olemassa. Tietenkin mietimme, ketkä pelaajat pärjäävät pienissä muutoksissa kuten kolmella vai kahdella topparilla pelaaminen.

– En halua laittaa pelaajia pelaamaan jalkapalloa, johon he eivät pysty. Se olisi tyhmää ja silloin epäonnistuisimme varmasti. Olisi myös vaarallista nähdä, että on olemassa vain yksi tapa pelata jalkapalloa, mikäli käytössä oleva pelaajamateriaali ei sopisi siihen.

Friisin laivan komentosillan valtaa taustatiimi, joka on sekoitus uutta ja vanhaa. Jo aiemmin mukana olleista jatkavat muun muassa valmentaja Tim Sparv, videoanalyytikko Henri Lehto ja fyysinen valmentaja Joni Ruuskanen. Uusina niminä mukaan liittyy kesällä valmentaja Lars Stensgaard ja välittömästi erikoistilannevalmentaja Sergio Almenara. Myös maalivahtivalmentaja vaihtuu.

Mistä syistä valmennustiimissä on päädytty uuden ja vanhan keitokseen.

– Kulttuurin kunnioittaminen on tärkeää, kun tulee uuteen paikkaan. Täytyy saada tunne kulttuurista ja sen ihmisistä. Halusin tämä vuoksi jo ympäristön tuntevia ihmisiä mukaan ja samalla kunnioittaa heidän työtään. He ovat työskennelleet hyvin aiemminkin, sillä vaikka joukkue häviäisi otteluita, ei se tarkoita että koko staffi olisi työskennellyt huonosti kulissien takana.

– Maajoukkueympäristössä aikaa on vähän ja valmentaja haluaa saada positiivisen muutoksen aikaa mahdollisimman nopeasti. Sen vuoksi minulle oli luonnollista tuoda mukaan jäseniä, joiden tiedän voivani auttaa tämän prosessin nopeuttamisessa. Siksi halusin mukaan Lassen.

Niin, Lasse. Lars Stensgaard, Friisin tuleva oikea käsi. Mies, jota kukaan ei kuulemma tunne Tanskassa oikealla etunimellään, vaan kaikki kutsuvat Lasseksi. Friisin puheesta saa vaikutelman luotettavasta aseenkantajasta. Batman ja Robin?

– Lasse oli minun apuvalmentajani Aalborgissa ja meillä oli siellä tosi hyvä jakso yhdessä. Tunnen hänet hyvin sekä ihmisenä että valmentajana. Hän on tosi taitava koutsi ja olemme saaneet samanlaisen valmentajakoulutuksen Tanskassa. Visiomme harjoittelusta ja pelaamisesta on samansuuntainen, mutta täydennämme myös toisiamme. Jo ollessani Lasseen yhteydessä, tiesin, että hänen mukaan tulonsa olisi win-win, sekä minulle että Palloliitolle.

Miksi Stensgaardia ei saatu mukaan heti maaliskuussa?

– Hän on tehnyt niin hyvää työtä Tanskan nuorisomaajoukkueessa, että irrottaminen ennen sopimuksen loppumista ei ollut mahdollista. Kunnioitan asiaa, ja olen valmis odottamaan, koska tiedän saavani oikean miehen laivaan.

Toinen odottamisen arvoinen oikea mies löytyy maalivalmennusosastolta. Friisin mukaan sinne halutun henkilön sopimusneuvottelut ovat loppusuoralla, mutta eivät vielä valmiit. Siksi nimestä ei voi puhua, ja Ville Wallén tuuraa roolissa maaliskuun otteluissa.

– Meillä on siihen tulossa kaveri vähän Lassen kaltaisesta tilanteesta. Olemme löytäneet oikeanlaisen henkilön ja valmiita odottamaan hänet saadaksemme. Se on tällaista seuroissa, kun on sopimusten kanssa selviteltävää. Toivon, että asia ratkeaa ja uutisoidaan jo hyvinkin pian.

Espanjalainen Sergio Almenara aloittaa kokonaan uudessa Huuhkajat-staffin toimenkuvassa, erikoistilannevalmentajana. Friis kertoo, että toimenkuva oli hänen ideansa ja prioriteettilistalla korkealla.

– Nostin yhtenä ensimmäisistä asioista [Palloliiton urheilutoimenjohtaja] Aki Hyryläisen kanssa keskustellessani tarpeen erikoistilannevalmentajalle. Sainkin Akin nopeasti ideaan mukaan ja lopulta kandidaattien listalta Sergio täytti vaatimukset oikeanlaisesta persoonasta, jolla oli jo ennestään vankka kokemus erikoistilanteista.

– Se aika on ohi, että sanotaan maalivahtivalmentajalle tai jollekin apuvalmentajalle, että “voitko pliis hoitaa erikoistilanteet?” Niiden valmentaminen on enemmän kuin tätä!

Vaikka Suomen jalkapallomaajoukkue ei ole varsinaisesti profiloitunut ylimielisiä supertähtiä vilisevänä paikkana, kiinnostaa seuraava silti, koska se kertoo paljon valmentajuudesta ja arvoista.

Mitä asioita Jacob Friis ei sulata missään tilanteessa pelaajiltaan? Puhumme niin sanotuista non-negotiables -periaatteista, ei neuvoteltavissa olevista asioista.

– Kyse on yksinkertaisesti tiimityöstä. Toivon olevani kommunikaationi suhteen hyvin selkeä antamissani rooleissa. Jos et pysty täyttämään sinulle annettua spesifiä roolia, sitä mitä vaadin, on se valtava miinus. On iso ero, tekeekö pelaaja virheitä vai onko hän yrittämättä. Jälkimmäinen ei ole minulle neuvoteltavissa oleva asia.

– Kunnia ja ylpeys, etenkin maajoukkuepaidassa. Tämä on yksi ydinarvoistani. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja tilaa perseenrei’ille, vaan tarvitsemme hyviä tyyppejä, jotka ovat valmiita auttamaan toisiaan.

Friis kaivaa taskustaan tanskalaisen sanonnan, jonka hän kertoo kuvaavansa hyvin arvojaan ja johtamistaan.

– Tarvitsemme tyyppejä täyttämään jääkaappia. Tuomaan sinne maitoa ja mehua. Emme tarvitse tyyppejä, jotka vain avaavat sen oven, ottavat sieltä tavaraa, juovat pullon suusta ja jättävät koko paskan auki. Tämä koskee sekä pelaajia että staffia.

Tästä herää väistämättä jatkokysymys. Onko olemassa sellaisia pelillisiä tilanteita, jossa Friisin alaisuudessa pelaava pelaaja lintsaisi vaikkapa puolustusvelvotteistaan ja pääsisi silti asiasta kuin koira veräjästä, koska olisi niin arvokas pallollisessa pelissä?

– Luulenpa tietäväni, mitä pelipaikkaa tarkoitat. Ei, tämä ei ole mahdollista. Se ei ole neuvoteltavissa. Mutta nyt on uusi alku, uusi mahdollisuus ja uudet valmentajan silmät. Katson pelaajia ja voin sanoa että vau! mutta samalla toivon, että he voivat täyttää roolinsa.

– Toivon, että yksikään pelaaja ei ole liian iso Suomen maajoukkueeseen, ettei voisi täyttää oman roolinsa vaatimuksia. Se, että täyttää ne, on kaikkien eduksi. Tällaista toimintaa arvioidaan ihan samoin silmin, riippumatta, kenestä pelaajasta on kyse. Se on lopulta yksinkertaista, varsinkin jos sinulla on valmentajana tietyt periaatteet. Silloin on helppo sanoa, että “et saa nyt pelata, koska et täytä tätä ja tätä, ja tarvitsen sinulta enemmän tätä".

Vaikka Friis tuleekin pestiin kivikovasta Bundesliiga-maailmasta, ei hän ole ollut siellä päävalmentaja. Maajoukkuekokemus löytyy nuorten joukkueista ja Tanskan seurajoukkueissaankaan hän ei ollut samanlaisen valokeilan alla kuin nyt.

Suomalainen jalkapallokansa odottaa kärsimättömänä kurssin kääntäjää ankean ajanjakson jälkeen. Maajoukkueen päävalmentajan suoriutumista arvioidessa ovat harmaan sävyt usein hakusessa.

Onko Jacob Friis uransa kovimpien paineiden edessä?

– Silloin kun peli on käynnissä ja haluat vain saada siihen haluamasi pelin kuvan, en usko, että tilanteessa on eroa seuramaailmaan. Mutta luulen, että otteluiden jälkeisessä ajassa on, kun on usein pitkä aika seuraavaan peliin. Sen kanssa pitää vain pärjätä valmentajana, varsinkin jos kokee tehneensä virheitä.

– Tämä on maajoukkueympäristön henki, mutta se on kaikille sama. Kaikki joukkueet, jotka kohtaamme, heillä on ihan sama aika yhdessä olemiseen. Ja valmentajilla samanlainen tilanne.

Kokeeko Friis, että tuloksia on tultava seurajoukkuemaailmaa nopeammin?

– On selvää, ettei samaa määrää mahdollisuuksia ole. Ei ole 32 yritystä kauden aikana, kuten seurassa. On se nopeampaa.

– Mutta en ajattele, että se tekee paineista isompia tai pienempiä. Yrität vain keskittyä siihen, mitä voit tehdä.