Huuhkajat siirtyy Jacob Friisin ohjauksessa kohti uutta aikakautta – "Pitkäksi venähtäneiltä torkuilta olisi hyvä herätä"

Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana tämän vuoden tammikuussa aloittanut Jacob Friis on nyt vajaan kahden kuukauden ajan kerännyt tietoa valtakunnan parhaista jalkapalloilijoista, ja päätelmien julkistamisen aika alkaa olla käsillä. Friisin Huuhkajat vol. 1 näkee päivänvalonsa karsinnat kohti MM-kisoja aloittavissa vieraspeleissä Maltaa ja Liettuaa vastaan 21. ja 24. maaliskuuta.

Samaan aikaan pelaajavalintojen kanssa paljastuu myös tanskalaisen apuna aloittavan valmennustiimin kokoonpano. Julkisuuteen ei ole juuri huhupuheita kantautunut, mutta oletettavaa on, että muutoksia tapahtuu runsaasti myös taustatuen osalta.

Joka tapauksessa Friisin aloitus tapahtuu täysin puhtaalta pöydältä, yhtään harjoitusmaaottelua tai -leiriä ei ennen kilpailullisia otteluja ole luvassa. Tämä luo kieltämättä maajoukkueen seuraamiseen erittäinkin herkullista mielenkiintoa Markku Kanervan ajan viimeisten kuukausien lamaannuksen ja apatian jälkeen. Malta ja Liettua tarjoavat lisäksi Suomen karsintalohkon puitteissa sen pehmeimmän laskun kilpailulliseen ympäristöön, Espanjan ja Puolan kohtaaminen heti kärkeen olisi voinut lopettaa tai ainakin aiheuttaa kuoppia kuherruskuukauteen heti kättelyssä.

Millaisesta korista Friis pelaajansa pystyy valitsemaan? Suomen pelaajamateriaali ei valmentajan vaihdoksen takia ole yhtäkkiä muokkaantunut paremmaksi tai huonommaksi, leveämmäksi tai kapeammaksi. Totuus on, että Friisillä on, samoin kuin Kanervalla oli, käytössään rajallinen määrä kansainvälisen tason pelaajia, joista valmentaja sitten omalla toiminnallaan yrittää muokata kentälle voittavan version.

Potentiaalisia A-maajoukkuepelaajia on kuitenkin Kansojen liigan päätöksen jälkeen ilmaantunut saataville, joskin osa jo meritoituneista Huuhkajista alkaa olla puolestaan isojakin kysymysmerkkejä valinnan suhteen.

Jonkinlainen sukupolven vaihdos Friisin on joka tapauksessa joukkueeseensa toteutettava, ja se on yksi iso positiivinen seikka ja syy, miksi sitä johtamaan palkattiin täysin Palloliiton tai suomalaisen jalkapalloilun ulkopuolelta tuleva henkilö.

Vanhempia, hyvin palvelleita konkareita kohtaan ei voi olla liian tunteellinen, vaan valinnat on tehtävä täysin nykyisen pelikunnon ja -tason mukaan. Toisaalta myöskään nuoruus ei voi olla yksistään syy pelaajavalinnalle, mikäli kansainvälinen aikuisten taso on vielä liian kova.

Tässä mennään varsinkin kannattajien kohdalla usein harhaan, käsitys todellisista vaatimuksista pelissä pärjäämiseen on joskus ohutta. Esimerkiksi Espanja tai Puola marssittavat vastaan sellaisen nipun vaikkapa keskikentän osalta, että menestyminen nuorten maaotteluissa tai Veikkausliigassa ei vielä valmista siihen karuselliin, jonka kyytiin pelin ytimessä pääsee tai joutuu.

Voi olettaa, että uusi päävalmentaja pelaajamateriaalia tutkittuaan päätyy lopputulemaan, jossa Suomi ryhmittyy alakertaansa neljän pelaajan puolustuslinjalla wing-backien sijaan. Laitojaan alhaalta ylös kansainvälisten vaatimusten mukaisesti hallitsevia laitapelaajia ei pelaajistossamme edelleenkään ole, joten valinta sen osalta on hyvin yksinkertainen.

Maalivahti ja topparipari on puolustamisen sekä pelinrakentamisen ensimmäisen vaiheen sydän ja niillä pelipaikoilla ei ole varaa antaa vastustajille yhtään eteen. Xabi Alonso on luultavasti Euroopan ainoa valmentaja, jonka mielestä Lukas Hradecky kannattaa jättää kauden isoimmista otteluista penkin puolelle, joten Jacob Friisin valinta Huuhkajien maalin suulle on ainakin vielä näiden karsintojen osalta helppo.

Myös toppareita mietittäessä valinnat eivät tuota vaikeuksia, lähinnä sen takia, että Robert Ivanoville tai Arttu Hoskoselle ei ole ainakaan vielä mitat täyttäviä vaihtoehtoja. Molemmat kuitenkin pelaavat seurajoukkueissaan kohtuullisen kovia sarjoja säännöllisesti terveinä ollessaan, joten pelituntuma kansainväliseen tempoon on hallussa. Daniel O’Shaughnessy on lähimpänä kaksikkoa, ja on hyvin todennäköisesti joukkueessa mukana.

Laitapuolustajien valintaan yhden muuttuvan osan maaliskuun karsintapeleihin tuo Jere Urosen poissaolo loukkaantumisen takia. Kreikan liigassa kohtuullisen hyvin Asteras Aktorin avaukseen itsensä pelanneen Nikolai Alhon valinta lienee selviö ja mies on maajoukkueessa osoittanut kykenevänsä täyttämään oikean puolustajan paikan parhaimmillaan varsin kelvollisesti. Lähinnä Alhon haastamista on Adam Ståhl, mutta Ruotsin harjoituskaudelta on silti pitkä matka maajoukkueen avaukseen.

Alhon vastakappaleen valinta onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. HJK:sta DC Unitediin vuosi sitten siirtynyt Matti Peltola on yksi vaihtoehto joukkueeseen etenkin monipuolisuutensa takia. Juuri alkaneen MLS-kauden aikana jo kentällä käyneen Peltolan voi istuttaa niin keskikentälle kuin vasemmaksi puolustajaksikin. Ranskan kakkostasolla säännöllisen epäsäännöllisesti peliaikaa saava Tuomas Ollila on varmasti niin ikään Friisin ajatuksissa, samoin Pyry Soiri, mutta juuri nyt kiinnostavin suomalainen laitapuolustaja pelaa Tanskan pääsarjassa täysiä minuutteja.

Ilveksestä kesällä 2022 Tanskaan siirtynyt Juho Lähteenmäki on viimeisen neljän sarjakierroksen aikana nostanut itsensä Nordsjaellandin U-19 joukkueesta miesten edustusjoukkueen avauskokoonpanoon ja pelannut niissä yhdeksää minuuttia vaille täydet minuutit ja kolme voittoa. Vasta 18-vuotias Lähteenmäki olisi Tanskan liigan luonnollisesti erittäin hyvin tuntevalta Friisiltä jopa looginen nosto ensimmäiseen maajoukkueeseensa ja osoitus ennakkoluulottomuudesta sekä hallitusta, mutta tässä tapauksessa hyvin perustellusta riskinottokyvystä.

Jokainen menestyvä tai menestymiseen tähtäävä joukkue tarvitsee laadukkaan keskikentän pohjapelaajan sekä hänen ympärilleen toistensa ominaisuuksia täydentävän kokonaisuuden. Suomen paletti tässä kokonaisuudessa on vielä kohtuullisen sekaisin. Tavallaan ainakin paperilla toimivia kolmikoita olisi tarjolla, mutta pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ainakaan vielä kohtaa toisiaan riittävän hyvin täydentävästi. Ehkä luonnollisimmat kutoset tässä kohtaa olisivat Rasmus Schüller ja Kaan Kairinen.

Schüllerin vire on kuitenkin tähän ensimmäiseen ikkunaan huolestuttavan heikko, johtuen osaltaan siitä, että sarjakausi ei ole Ruotsissa vielä alkanut ja osaltaan siitä, että Djurgårdenin omat eväät ovat ainakin vielä täysin levällään. Schüller on varmasti edelleen sijoittumisellaan ja pallonriistotaidoiltaan riittävän hyvä myös Huuhkajiin, mutta puolustettava alue ei saa olla 33-vuotiaalle pelaajalle liian iso.

Kairisen vahvuus on ehdottomasti pallollinen pelaaminen, mutta ainoana kutosena avut puolustussuuntaan jättävät mielestäni liikaa toivomisen varaa. Osana kolmikkoa kaksikko voi toimia kentällä yhtäkin aikaa, ja Augsburg-yhteys päävalmentaja Friisin kanssa saattaa hyvinkin avata Fredrik Jensenille paikan kolmikon hyökkäävimpänä pelaajana. Jensen pelaa kuitenkin säännöllisesti erittäin kovaa eurooppalaista sarjaa ja on mielestäni tässä ikkunassa edellä esimerkiksi Robin Lodia tai Glen Kamaraa, jonka ohi omissa papereissani nousee myös Siriuksen Leo Walta. Naatan Skyttä tuo vaihtoehdon, jos halutaan keskikentän kolmikkoon selkeästi erottuvampi kymppi.

Yläkolmikko ja sinne sijoittumaan tulevat valinnat kertovat paljon Jacob Friisin ajatusmaailmasta ja siitä, millaista identiteettiä Huuhkajat lähtee hänen johdollaan suomalaisen jalkapalloilun lippulaivalle luomaan. Mikäli, niin kuin oletan, Suomi pelaa 4-3-3 -muodossa, tai sen pelin mukaan muovautuneissa muodostelmissa sentterin paikalle on kolme ehdokasta.

Pelituntumaltaan ja -vireeltään kaksikko Joel Pohjanpalo–Benjamin Källman on Teemu Pukkia muutamankin askeleen tällä hetkellä edellä, joten valinta avauskokoonpanoon tapahtunee Palermon ja Cracovian hyökkääjien kesken. Keskushyökkääjän tärkein tehtävä on maalinteko, ja sen molemmat tällä hetkellä taitavat hyvin.

Maalintekoon tarvitaan kuitenkin palloja, ja jos Friis on valinnoissaan pelitavan ja siihen soveltuvien pelaajien osalta toivotun rohkea, haluaisinkin nähdä Huuhkajien laidoilla kaksi pelaajaa, jotka mielestäni toisivat kaivattua kilpailuetua muuten hieman staattisen harmahtavaan kokoonpanoon ja täydentäisivät perinteisen ysin ominaisuuksia oman joukkueen vahvuuksia tukevaksi. Hollannin liigan parhaiden laitapelaajien joukkoon tällä kaudella lähes sensaatiomaisesti noussut Oliver Antman on itsestään selvyys avauskokoonpanoon, mutta myös toiselle laidalle tulee löytyä vauhtia ja ohittamiskykyä.

Sitä tuo Lech Poznanin Daniel Håkans, joka omissa hahmotelmissani ohittaa täpärästi Aberdeenin Topi Keskisen. Kahdella hyvin liikkuvalla laitapelaajalla myös Suomen prässääminen on huomattavasti helpompaa, ja tukee sitä varsinkin Pohjanpalon pelatessa tarvittavan hyvin.

Paljon on kysymysmerkkejä vielä ilmassa. Lopulliset vastaukset Jacob Friisin ajatusmaailman kiemuroihin saadaan vasta perjantaina Maltassa ja maanantaina Liettuassa. Kuten todettua, pelaajistoon ja valintoihin vaikuttaa paljon se, miten ja millaisella pelitavalla ja identiteetillä Friis näkee Suomen menestysmahdollisuudet oman aikakautensa varrella parhaiksi.

Paljon potentiaalia on tulossa joukkueen mukaan alle 21-vuotiaiden EM-kisojen jälkeen, ja tuleva syksy saattaakin poiketa paljon keväällä nähtävästä. Nyt olisi kuitenkin tärkeintä paaluttaa tietyt periaatteet Huuhkajien pelaamiseen ja rakentaa siitä johdonmukaisesti omien mahdollisuuksien rajoissa joukkue, jonka näkemisestä katsoja innostuu ja on valmis jopa maksamaan.

Pitkäksi venähtäneiltä torkuilta olisi hyvä herätä.