Huuhkajat nousi heikosta alusta huolimatta voittoon – ”Ripaus rimpuilua”
Suomi kaatoi MM-karsinnoissa Liettuan kotikentällään 2-1. Kauhujen kirjasta olleen ensimmäisen jakson jälkeen Suomi tuli toiselle jaksolle paremmalla ilmeellä, ja käänsi ottelun kymmenessä minuutissa.
Voitosta huolimatta Huuhkajien peliä rasittavat samat tutut riippakivet: maalipaikkoja ei synny toisteisesti, ja blokissa puolustaessaan Suomi ei pysty puolustamaan keskikenttälinjan laidoille jääviä alueita lainkaan.
Hyvää rakennetta pallollisena ja pallottomana. Intensiteettiä pallollisena ja pallottomana. Rohkeutta pallon kanssa. Näitä oli lupa Huuhkajat-leiristä kantautuneiden viestien mukaan odottaa torstai-illan Liettua-kotiottelussa.
”Perheottelun alkuun Palloliitto oli tuonut esiintymään viulunsoittajan, koska mikään ei villitse nuorisoa niin kuin jousisoittimet.”
Sähköistä ilmapiiriä jatkoi ottelun ensimmäinen jakso, joka oli suorastaan unettava. Muutenkin heikkoa tempoa katkoi erotuomari Stephanie Frappartin pilkuntarkka linja, eikä ottelussa tuntunut tapahtuvat oikein mitään silloinkaan, kun se oli käynnissä.
Otteluun Suomi lähti Jacob Friisin selkäranka-formaatiolla 4-3-3. Erityisen rohkea ei pallollinen ottelusuunnitelma ollut. Koko neljän alakerta sijoittui konservatiivisesti matalalle, hyökkäyksiä oli käynnistämässä lisäksi keskikentän pohjapaikalla pelannut Kaan Kairinen.
Laitapakit sijoittuvat välikaistoille, eivät täyteen leveyteen. Tarkoituksena oli todennäköisesti houkutella Liettuan pelaajia irti puolustusmuodosta prässäämään Suomen pakkeja. Jos Liettuan wingback olisi esimerkiksi syöksynyt prässäämään Suomen laitapakkia, olisi Suomi saanut avattua kantapäät sivurajalla odottaville laitureille, tai vaihtoehtoisesti kasipaikalta leveyteen liikkuneille Leo Waltalle ja Adam Marhieville.
Tästä nähtiin esimerkki 15. peliminuutilla, kun Ville Kosken houkuttelevan hidas syöttö irrotti Liettuan wingbackin riistämään, ja palloon ensimmäisenä ehtinyt Nikolai Alho vippasi pallon näppärästi laidalle vapaaksi jääneelle Benjamin Källmanille. Källmanin murtautuminen katkaistiin boksin rajalle rikkeellä, josta seuranneesta vapaapotkusta Suomi pelasi Waltalle laukaisupaikan 17 metristä.
Riittävän toisteisesti tätä ei ensimmäisellä jaksolla tapahtunut, vaan Källmanin kaatamiseen päättynyt tilanne oli jollei ainoa niin ainoita.
Toisen jakson alkuun Suomi sai erikoistilanteiden myötä painettua Liettuan matalaan blokkiin. Pallon kanssa valkoisissa pelannut kotijoukkue noudatti taukohaastattelussa valmentaja Jyri Niemisen toivetta, ja valitsi etenemishetkensä paremmin.
Kärsivällisyyden lisääntyminen auttoi saamaan lisää pelaajia mukaan hyökkäyksiin. Myös laitapakkien sijoittumista oli viilattu hyökkäävämpään suuntaan. Källmanin flipperimaalin jälkeen nähtiinkin friisiläinen Huuhkaja-maali: laitamurtautuminen kolmen pelaajan yhteistyöllä, Juho Lähteenmäen keskitys, josta seuranneen heikon purun Oliver Antman pelasi Marhieville, jonka laukaus upposi takakulmaan.
Puolustuspeli on tällä hetkellä se, josta Huuhkajat tunnistaisi, vaikka katsoja näkisi pelaajista pelkät varjokuvat. Kapea, kolmen pelaajan muodostama ensimmäinen prässilinja, sen alla kolmen keskikenttälinja ja neljän puolustuslinja. Prässejä käynnistettiin kiitettävästi erilaisissa tilanteissa ja ylimmän linjan eri pelaajien toimesta. Liettuan ratkaisu oli paineen kasvaessa syöttää pidempi syöttö, joten prässi, vaikka jaksoittain kohtalaisen hyvin toimikin, ei tuottanut juuri muuta kuin keskialueen sivurajaheittoja ja samalla alueella napsittuja epätarkkoja liettualaissyöttöjä. Poikkeuksena ensimmäisen jakson lopussa tullut Antmanin riisto, jonka seurauksena Walta pääsi ampumaan hyvästä paikasta kohti alakulmaa.
”Suomen ongelmat alkavat, kun se ei pysty käynnistämään prässiä vaan joutuu vetäytymään blokkiin.”
Prässissä selkeät vastuualueet esimerkiksi laitakaistalla olevien vastustajien suhteen hämärtyvät ja paineistaminen muuttuu pakitteluksi. Kruununa Liettuan 0-1 -maali, joka voisi olla jonkinlainen aloittelijan opas Huuhkajia vastaan maalaamisesta: löydä Suomen pakin (tai wingbackin) eteen vääjäämättä jäävä tyhjä tila, etene siitä hyvään keskityspaikkaan, toimita pallo taka-alueelle ja viimeistele varmasti.
Hankalan torstain ottelusta teki se, että Liettua löysi ensimmäisellä jaksolla ennen puoltaväliä keinot Suomen paineen purkamiseksi. Pitkä tai puolipitkä puolenvaihto painottoman puolen wingbackille, ja Suomen antama paine raukeaa. Myös oman puolustuspelinsä ja tuomarilinjaan sopeutumisen suhteen Liettualla oli varsinkin ensimmäisellä jaksolla enemmän maalaisjärkeä. Suomen tarjoamaan syöttiin se ei juuri napannut, vaan piti muotonsa kasassa ja Huuhkajat sen ulkopuolella.
Lopulta toisen jakson hyvä puolituntinen riitti Suomelle 2-1 -kotivoittoon. Ottelun alla studiossa Erkko Meren Suomen toiseksi parhaaksi jalkapalloasiantuntijaksi listaama Toni Koskela totesi, että tässä vaiheessa Friisin päävalmentajakautta Liettuan pitäisi kaatua muuten kuin ”rimpuilun kautta”.
Jälkimmäisen nelivitosen ilme oli kiitettävä, ja nousu tappioasemasta aina hyvä suoritus. Kyllä esityksessä silti vähintään ripaus rimpuilua oli.
