Huuhkajat alistettiin täydellisesti – tyly totuus: ”Jacob Friisin valinnat eivät kaventaneet ammottavaa jalkapalloilullista laatueroa”
Hollanti antoi jalkapallon oppitunnin Huuhkajille MM-karsintojen viimeistä edeltävässä ottelussa ja voitti 4-0. Samalla vähäisetkin haaveet voi heittää romukoppaan ensi kesän MM-kisoista.
Palloliiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen toivoi torstaina Liettua-ottelun puoliajalla ajetussa haastattelussa, että Huuhkajat olisi vaikeasti voitettava joukkue. Sunnuntaina verkko pöllysi Jesse Jorosen takana 8. peliminuutilla. Kymmenen minuuttia myöhemmin Hollanti tuplasi johtonsa, ja ennen 20. peliminuuttia Amsterdam Arenan kentällä enää pelailtiin ja katsomossa vedettiin aaltoa. Lopulta ottelu päättyi Hollannin 4-0 -voittoon.
Jacob Friis ei ainakaan lähtenyt tekemään puhki-luetun Einstein-lainauksen mukaan samaa asiaa odottaen eri lopputulosta. Avaukseen tanskalainen ei nimennyt yhtään varsinaista hyökkääjää, vaan vastaisku-uhkaa tuomaan sekä Oliver Antmanin hyökkäyksen kärkenä aloittaneen Topi Keskisen.
Prässiä oli terävöitetty. Suomi pyrki antamaan joissain kuolleissa tilanteissa Hollannille painetta korkeallakin, ja esimerkiksi paljon parjatut wingbackit olivat prässivaiheessa tällä kertaa valmiina lähtemään pitkänkin matkan päähän omasta puolustuslinjasta vastustajaa prässätäkseen. Prässi- ja blokkimuotoa oli keikautettu tutusta 5-2-3 inasen verran puolustavampaan 5-3-2.
Valitettavasti nämäkään Friisin valinnat eivät ainakaan kaventaneet sitä ammottavaa jalkapalloilullista laatueroa, joka Suomen ja Hollannin A-maajoukkueiden välillä vallitsee.
Hollanti pystyi etenemään kontrolloidusti myös Suomen aggressiivisimman paineen alta käyttäen seinäsyöttöjä ja seiniä kolmannelle. Vaihtoehtoisesti se saattoi myös ylittää koko prässin yhdistelmällä Bart Verbrüggenin syöttötaitoa, useamman pelaajan yhteistyötä syöttölinjojen avaamisessa ja vapaisiin tiloihin liikkumisessa, sekä ylimmän linjan pelaajien kykyä toimia kohdepelaajina.
Suomen prässin ohitettuaan Hollanti pystyi manipuloimaan Suomen matalan blokin rakennetta mielin määrin. Ronald Koemanin miehistö käytti tehokkaasti Suomen jättämiä tiloja kolmen keskikenttälinjan sivuilla. Tätä toimistoa pitivät pystyssä laitapuolustajat Micky van de Ven ja Denzel Dumfries, keskikentän pohjalta välikaistalle liikkuneet Frenkie de Jong ja Ryan Gravenberch sekä ylimmästä linjasta oikea-aikaisesti hyvässä kulmassa pelattavaksi liikkuneet pelaajat.
Pallon käyttäminen välikaistalla loi ylivoiman joko laidalle tai levitti Suomen keskikenttäkolmikkoa entisestään, jolloin Hollanti pääsi murtautumaan keskeltä.
Oma pallollinen vaihe alkoi Suomella niin syvältä, että siitä matka edes sellaiselle alueelle, josta selustaan voi vaarallisesti syöttää oli epärealistisen pitkä ja täynnä oranssipaitoja. Joitain kertoja Suomi sai pidettyä palloa ja edettyä kenttää ylöspäin, mutta pallon alle ehtinyt Hollanti pystyi näissä tilanteissa pitämään Suomen helpohkosti kaukana vaarallisilta alueilta. Kun Suomi sitten sai pelattua pallon lupaavasti selustaan, kävi karusti ilmi, että se mikä on erityisominaisuus Euroopan kakkos- tai kolmoskorissa Skotlannin liigassa, ei absoluuttisella huipulla ole sitä.
”Jotta nyky-Suomi voisi voittaa nyky-Hollannin, pitäisi jälkimmäisellä olla heikko päivä.”
Voi siis sanoa, että sunnuntaina mahdollisuuksia ei ollut, vaikka Huuhkajat olisi ollut kuinka hyvä. Rohkeaa olisi kuitenkin väittää, että kentällä nähtiin paras mahdollinen tai edes hyvä versio Huuhkajista.
Laatuerolla ja henkilökohtaisilla, pienillä virheillä voidaan kuitata paljon, muttei kaikkea. Esimerkiksi 2-0 -maalissa Nikolai Alho pudottaa liian aikaisin ja pelaa Virgil van Dijkin pelin puolelle, mutta miksi van Dijkia lähin suomalaispelaaja on Juho Lähteenmäki? Kyseessä on yksittäinen esimerkki, erikoistilanteesta, mutta se on ollut Friisin joukkueelle kuvaavaa. Sen sijaan, että joukkue saisi pelitavasta selkärankaa, se heittää yksilönsä altaan syvään päähän selviytymään.
Toisen jakson alussa Suomi sai parempaa otetta peliin, kuten se on nyt monessa ottelussa saanut. Tällä kertaa tosin kilpailuelementti oli tapahtumasta siinä vaiheessa jo poistunut, mutta joka tapauksessa toisen jakson alut ovat Friisin aikakaudella olleet kauttaaltaan paljon parempia, kuin otteluiden alut.
MM-karsinnoista poistui tappion myötä myös teoreettinen panos. Suomen miesten A-maajoukkue jää sen myötä erikoiseen limboon. Nuorennusleikkaus on nyt käynnissä, ja maajoukkueeseen on tyrkyllä nuoria pelaajia, joilla on potentiaalia kohentaa seurastatustaan tulevina vuosina. Teoriassa tappiosta huolimatta tulevaisuuteen pitäisi voida suhtautua varovaisen optimistisesti.
Uuden aikakauden alku vaan on jättänyt hyvin vähän syitä olla innostunut.
