Apu

Huuhaata vastaan – Lääketieteen opiskelijoiden yhdistys taklaa verkossa virheellistä tietoa


Lääketieteen opiskelijoiden yhdistys Vastalääke ry etsii tutkittua tietoa ja kampittaa sillä vääriä terveysväittämiä ja uskomushoitoja. Samalla tulevat lääkärit opettelevat toimimaan todellisuudessa, jossa väite kuin väite käy tiedosta.
Kuvat Suvi Elo

Alussa oli turhautunut professori. Vääriä terveysväittämiä ja uskomushoitoja vastaan lähes yksin taistellut Turun yliopiston, Åbo Akademin ja TYKS:n yhteisen valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja ja professori Juhani Knuuti heitti illanvietossa lääketieteen opiskelijoille haasteen.

Kun ammatissa toimivat lääkärit saattavat ajatella, että taistelu huuhaata vastaan on jo hävitty, voisivatko opiskelijat ottaa asiakseen tutkitun tiedon puolustamisen?

Opiskelijat verkossa väärää tietoa vastaan

Idea otti nuorissa tulta, ja vuosi sitten Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat perustivat yhdistyksen nimeltä Vastalääke. Yhdistys julkaisee nimeään kantavaa nettijulkaisua, jossa lääketieteen kandidaatit tarttuvat myytinmurtajien perusteellisuudella terveysväitteisiin. He etsivät asiaan liittyvät tieteelliset tutkimukset ja katsovat, mitä ne kertovat.

Perustelut he julkaisevat nettisivullaan kaikelle kansalle tiedoksi.

– Meitä on kritisoitu, että miksi lähdemme keilaamaan esimerkiksi luontaistuotteita: mitä meillä on niitä vastaan, sanoo julkaisun päätoimittaja, lääketieteen kandidaatti Elias Mokkala.

Päätoimittajan mielestä tässä päästään potilaan etuun ja valintojen maailmaan.

– Olisi eettisesti reilua, että ihminen voisi käyttää rahansa siihen, mikä tutkitusti aiheuttaa terveyshyötyä, tai valitsee sellaisen lääkkeen, joka on oikeasti lääke. On väärin, että markkinoidaan tuotteita, joilla ei ole tehoa, ja ihmiset hyväuskoisena laittavat siihen rahansa.

Yhdistyksen puheenjohtaja, lääketieteen kandidaatti Tatu Han sanoo, että yksittäisen lääkärin on hankala lähteä ristiretkelle huuhaata vastaan.

– Moni on omassa elämässään törmännyt uskomuslääkintään ja sen aiheuttamiin harmeihin ja seurauksiin. He ovat tuoneet esille, että he haluaisivat tehdä asialle jotakin, mutta eivät yksilönä uskalla, Han sanoo.

Tatu Han ja Oskari Välimäki etsivät tutkittua tietoa terveysväittämiin ja julkaisevat perustelut vastalaake.fi-sivustolla kaiken kansan tiedoksi.

Kilpailu auktoriteeteista todellista

Tulevien lääkäreiden kannalta kyse on muustakin kuin maailman parantamisesta artikkeli kerrallaan. He valmistuvat lääkäreiksi yhteiskuntaan, jossa potilaat eivät enää välttämättä usko lääkärin sanaan. Opiskeluvuosiensa aikana he ovat sisäistäneet ajattelutavan, jossa heidän oma merkityksensä liittyy oleellisesti ihmisten auttamiseen, mutta miten autat, jos potilas pitää lääkärin kantaa vain yhtenä mielipiteenä muiden joukossa?

Mokkala miettii omia kokemuksiaan terveyskeskuslääkärin työstä. Hän kertoo tapauksesta, jossa hän keskusteli sepelvaltimotautipotilaan kanssa statiinilääkityksestä. Potilas ei oikein olisi halunnut käyttää lääkettä, vaan oli enemmänkin sitä vastaan. Se hämmensi Mokkalaa.

– Miksi et haluaisi käyttää lääkettä, kun sen tarkoituksena on estää sairauden paheneminen tai jopa sydäninfarkti? Tuon esille faktoja, mutta potilas ei vain usko minun sanaani, emmekä löydä yhteistä kieltä. Se on vaikea juttu.

– Kun mietin lääkärin etiikkaa ja sitä, miksi olen tässä hommassa, minähän olen potilaan puolella. Haluan vastaanotolleni tuleville ihmisille vain hyvää. Olen paikalla siksi, että he haluavat minulta apua. Se on se perusasetelma. Siksi turhauttaa, että se menee sellaiseksi vastakkainasetteluksi.

"Oikeassa ei ole välttämättä kovaäänisin"

Vastalääkeyhdistyksen kandit pohtivat, että tilanteella on paljon tekemistä sen kanssa, että tiedon käsite on hämärtynyt. Kaikki tieto näyttää saman arvoiselta, vaikka ei sitä olisikaan. Se ei välttämättä ole oikeassa, kellä on voimakkain ääni.

– Maallikolla saattaa olla asiantuntijaa enemmän aikaa luoda oma somepersoona sosiaalisessa mediassa, saada paljon seuraajia ja sitä kautta vaikutusvaltaa. Samaan aikaan asiantuntija tekee työtään labrassa, lääketieteen kandidaatti Kristiina Makkonen kuvailee.

Kandien mukaan auktoriteettiasemassa olevat asiantuntijat sopivat ylipäätään huonosti meidän aikaamme. Yksilöllisyys ja erilaisten valintojen loputtomat mahdollisuudet ovat murentaneet lääkärin asemaa.

– Harva ihminen kyseenalaistaa ydinfyysikkoa, arkkitehtia tai rakennusinsinööriä, koska tavallinen tallaaja ei lähtökohtaisesti ole tekemisissä tällaisten tieteenalojen kanssa, Han sanoo.

Elias Mokkala, Kristiina Makkonen, Oskari Välimäki ja Tatu Han toivovat, että ihmiset kaiken someälämölön keskellä kykenisivät valitsemaan tutkitusti terveyshyötyä tuottavia hoitoja.

Epätäydellisyyden sietokykyä tarvitaan

Ongelmana on myös epätäydellisyyden sieto, jota tarvitaan lääketieteessäkin ja sen tuottaman tiedon kanssa elettäessä. Lääketieteen kandidaatti Oskari Välimäki huomauttaa, että kovin harvat asiat ovat mustavalkoisia.

– Emme voi väittää kaikesta hoidosta, että se toimii sataprosenttisesti kaikilla. Saattaa olla, että 95 prosentilla väestöstä se on todettu jossakin määrin toimivaksi. Viidellä prosentilla se ei toimi tai on sillä rajoilla, Välimäki sanoo.

Välimäki jatkaa, että lääketiede perustuu nimenomaan tilastoihin. Viiterajat pätevät ehkä 95 prosentilla, mutta joillakin yksilöillä rajat voivat olla luonnostaan erilaiset: esimerkiksi yhdellä on luontaisesti alemmat rajat hemoglobiinin suhteen, toisella taas korkeammat.

Tieto tarvitsee siis edelleen tulkitsijansa. Kandit myöntävät, että varsinkin rokotekeskustelussa pinna on joskus palaa.

– Rokotevastaisuus on iskostunut kannattajiinsa syvälle, se on fanaattista. Kun yrittää siihen jotakin sanoa, mikään ei mene perille, Makkonen sanoo ja jatkaa, että ihmiset, jotka rokottavat itsensä ja lapsensa, huolehtivat samalla koko yhteisönsä terveydestä.

Tatu Han sanoo, että jokainen rokotuksesta saatu vakava haitta on liikaa.

– Se on silti se hinta, jonka me yhteiskuntana joudumme maksamaan, jotta enemmän ihmisiä säilyisi hengissä, vaikka yksilö harvinaisessa tapauksessa saisi vakavan haitan, Han muistuttaa.

Välimäki miettii, että lääkärin ammatissa itsehillinnän jaloa taitoa pääsee kyllä harjoittamaan.

– Siinä vaiheessa, kun tällainen keskustelu vaikka potilaan kanssa värittyy tunteella, tavoitetta on enää vaikea saavuttaa.

Suomessa luottamus verrattain vahvaa

Kaiken someälämölön seassa on tieteen kannalta positiivisiakin uutisia. Suomalaisten usko tieteeseen on ollut viime aikoina jopa nousussa.

Brittiläisen tutkimusrahaston Wellcome Trustin tiedebarometrissä kysyttiin luottamusta tieteeseen ja terveydenhuoltoon eri maissa. Suomessa luottamus on maailmanlaajuisesti vertailtuna vahvaa.

– Vaikka somessa kuka tahansa voi olla äänessä, oikea yhteiskunnallinen tilanne ei ole sellainen, millaisena se saattaa näyttäytyä, Han sanoo.

Lääkäreiden näkökulmasta työskentelyolosuhteet ovat silti muuttuneet oleellisesti. Kandit miettivät, millaisia lääkäreitä heistä on tulossa.

– Lääkäristä tulee valmentaja, eräänlainen personal trainer, joka ei ole enää niinkään auktoriteetti, vaan ihminen, joka osaa vakuuttaa ja tsempata terveellisiin elämänvalintoihin, Makkonen sanoo.

Han määrittelee tulevaisuuden lääkärin mukana kulkijaksi.

– Pitäisi palata jossakin määrin aikaisempaan perhelääkärisysteemiin siten, että terveyskeskuksessa ei odottaisi joka kerralla eri lääkäri, vaan se sama, jolla olet käynyt 10–15 viime vuotta. Luottamusta on silloin ehditty rakentaa suuntaan ja toiseen, Han sanoo.

Mokkala haluaa korostaa yhteyttä ihmisiin ja yleiseen keskusteluun.

– Tulevaisuuden lääkäri on siten avoin ja lähestyttävä, että ihmiset voivat hakeutua vaikka minun juttusilleni, jos heillä on terveyshuolia. Eivätkä vain potilaat, vaan myös ystävät, maallikot, kuka vaan. Haluan olla sellainen lääkäri, että voin keskustella näistä asioista kenen kanssa tahansa.

Vastalaake.fi -sivustolle voi kuka tahansa ehdottaa aiheita ja esittää kysymyksiä, joihin lääketieteen kandidaatit etsivät vastauksia. Vastalääke ei ota kantaa kenenkään henkilökohtaiseen hoitoon.

Näin Vastalääke vastaa

1. Parantaako pakurikääpä?

Kristiina Makkonen ja Rebecca Suomi selvittivät, että vaikka pakurikäävästä mainostetaan olevan apua vaivaan kuin vaivaan, tutkimusnäyttöä puuttuu.

Pakurin väitetään esimerkiksi parantavan ihmisen vastustuskykyä, lievittävän tulehdusta ja suolisto-oireita, jopa parantavan syöpää. Väite yleistyi, kun venäläisen kirjailijan Alexandr Solženitsynin puolielämäkerrallisessa romaanissa Syöpäosasto (1968) pakurilla hoidettiin syöpää.

Kirjoittajien mukaan pakurin vaikutukset ihmisillä jäävät vain arvailun varaan. Varmasti ei voida sanoa edes sitä, onko pakurilla lainkaan vaikutusta ihmisiin. Sen vuoksi pakuria ei voi suositella minkään vaivan tai sairauden hoitoon.

2. Saako kurkumalla terveyshyötyjä?

Jussi-Pekka Pouru ja Oskari Välimäki tutkivat, mitä tutkittu tieto kertoo kurkuman terveysvaikutuksista. Kurkumiinin vaikutusta on tutkittu muun muassa Alzheimerin taudin, niveltulehduksen, kivunlievityksen ja kakkostyypin diabeteksen yhteydessä.

Kirjoittavat toteavat, että vain pieni osa syödystä kurkumiinista pääsee muuttumattomana verenkiertoon. Toisaalta maksa muuttaa kurkumiinin tehottomiksi yhdisteiksi. Kurkumiini on myös PAINS-yhdiste (pan-assay interference compounds), joka huijaa kemiallisia analyyseja ja tuottaa paikkansapitämättömiä positiivisia tuloksia.

Kirjoittajat summaavat, että käytettävissä olevan tutkimustiedon perusteella kurkumiinia on mahdotonta suositella vaihtoehdoksi todistetusti toimivalle hoidolle.

3. Altistaako alumiini autismille?

Heta Lukjanow ja Joni Tilli selvittivät, aiheuttaako rokotteissakin käytettävä alumiini autismia. Tutkimukset kuitenkin osoittavat alumiinin turvalliseksi, eikä sen yhteyttä esimerkiksi autismiin ole löydetty.

Jos alumiinia päätyy elimistöön ravinnossa ja rokotteissa, se poistuu munuaisten erittämänä virtsaan. Rokotteissa alumiinin on havaittu voimistavan rokotevastetta eli immunisaatiota ja pidentävän suojatehon kestoa.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on arvioinut, että turvallinen viikkoannos alumiinia on milligramma painokiloa kohti. Ruuansulatuskanavan kautta saadusta alumiinista elimistöön imeytyy tutkimusten mukaan vain noin prosentin verran. Rokotteista saatavan alumiinin määrä on häviävän pieni verrattuna ravinnosta saatuun alumiiniin, eikä se siten ole vaaraksi terveydelle.

Julkaistu: 4.11.2019