Hurja näytös! Liverpool dominoi, Manchester Cityn painajainen syveni entisestään – "Kuin eri planeetalta"
Ilmassa on voimakasta vallanvaihdon hajua. Liverpool venytti sarjajohtonsa yhdeksään ja eronsa Manchester Cityyn 11 pisteeseen – dominoimalla pelin kaikkia osa-alueita. Tällä hetkellä joukkueelle ei näy pysäyttäjiä, kirjoittaa Aition Tuukka Kotimäki.
Ilmassa on voimakasta vallanvaihdon hajua. Liverpool venytti sarjajohtonsa yhdeksään ja eronsa Cityyn 11 pisteeseen – dominoimalla pelin kaikkia osa-alueita. Tällä hetkellä joukkueelle ei näy pysäyttäjiä.
Jo ennakkoasetelmat olivat selvät. Liverpool ei ollut lähtenyt kertaakaan näin suurena ennakkosuosikkina sen suurinta mörköään, Manchester Cityä vastaan vieraiden Pep Guardiola -aikakaudella. Olihan Anfieldin uusi isäntä Arne Slot johdattanut joukkonsa 17 voittoon kauden 19 kilpailullisessa ottelussa, kun taas City rämpii koko Guardiolan uran pahimmassa suossa. Viimeksi se on voittanut lokakuun loppupuolella.
Asetelmasta huolimatta Slot, eikä kovin moni jalkapallon seuraajakaan, voinut lähteä kärkikamppailuun varmaa kotivoittoa julistaen. Guardiola ja City jos ketkä ovat osoittaneet vuosien varrella, että potilaan kuolleeksi julistaminen ei vain tule kyseeseen – oli piste-ero mikä hyvänsä.
Ehkä City herää koomasta Anfieldilla – mestarivalmentajansa uusimmalla hatusta vedetyllä, kaikki yllättävällä kanillaan? moni pohti.
Ei herännyt. Ei edes toista silmäänsä ujosti raottaen. Sen kooma syveni, kun taas Liverpoolin mahtisyksy otti entisestään tuulta alleen. Anfield Road näki tällä viikolla voitot Real Madridista ja Manchester Citystä. Kahdesta hyvin yleisesti Euroopan parhaina pidetystä seurajoukkueesta. Siinä on kausikortti taskussaan kotiin poistuneilla lapsilla huomenna koulussa kerrottavaa.
Ottelua voi pilkkoa taktisestikin eri osiin, ja siihenkin pääsemme. On kuitenkin aloitettava perusasioista: mentaliteetista, henkisestä puolesta. Liverpool teki sunnuntai-illassa kaikkea sitä, joka Cityn pelissä loisti poissaolollaan. Ero on sarjataulukossa 11 pistettä. Todellisuudessa se näytti tänään sitäkin suuremmalta.
Jos joku mietti vielä ennen ottelua, ettei kenties Manchester Cityn kaltaista rutinoitunutta, kaiken voittanutta pallomyllyä muutaman viikon heikko ajanjakso vielä hetkauta, voi tuon ounastelun unohtaa viimeistään nyt. City näytti pelokkaalta ja alistuneelta jo ottelun avausminuuteilla. Liverpool tuli heti alkuun laittaen aivan kaiken pöydälle ajatuksenaan varmasti lyödä lyötyä heti kättelyssä. Ja niin se tekikin.
Joukkueiden peli-ilmeiden kontrasti oli dramaattinen.
”Salah pelaa juuri nyt, 32-vuotiaana, uransa parasta jalkapalloa.”
Kun Liverpool-pelaajat menettivät pallon, oli useamman punapaidan kyltymätön vastaprässi välittömästi City-pallollisen ja tätä tukeneiden pelaajien kimpussa – usein pallonriiston tai vähintään arvokkaan rikkeen seurauksena. Ne harvat kerrat, kun City onnistui ohittamaan Liverpoolin prässänneen ylänelikon, juoksi kyseinen osasto kotiin päin kuin kyseinen spurtti olisi ollut jokaisen pelaajan uransa viimeinen. Kun keskikentällä pyöri 50-50-irtopallo, tuli Liverpool-pelaaja siihen kovaa ja aggressiivisesti. Useimmiten voittajana.
Kuten todettua, oli Cityn pelaajien toiminta varsinkin avausjaksolla kaikkea edellä mainittua käänteisesti. Sen voidaan sanoen prässänneen johdonmukaisesti – jos sillä tarkoitetaan sitä, että jokainen pelaaja oli joka kerta noin sekunnin verran myöhässä omasta suorasta vastustajastaan. Liverpool sai kääntyä pallon kanssa ilman painetta ja juosta vastustajansa jo ennakkoon risuaidaksi tiedetyn keskikentän läpi kerta toisensa jälkeen.
Liverpoolin avausmaali oli Cityn alibinomaisesta puolustuspelaamisesta osuvin esimerkki; ensin Rico Lewis hölkkäili reilun metrin päähän sarjan parhaasta pitkien syöttöjen jakelijasta, Trent Alexander-Arnoldista, joka otti tilanteesta kaiken irti pelaten Mohamed Salahille 60-metrisen pallon selustaan. Tilanteen kruunasi kaiken nähneen Kyle Walkerin höntsäily laitapuolustajan jaksaessa skannata yhden kerran suoraa vastustajaansa Cody Gakpoa lopettaen toiminnan sen jälkeen hollantilaisen tuikatessa pallon tyhjiin Walkerin selän takaa.
Laiskaa? Välinpitämätöntä? Alistunutta? Lamaantunutta? Syytä en tiedä, mutta kaiken näyttävä peli kertoi rumaa kieltään.
Tietenkään joukkueen ulospäin näkyvä henkinen tila ei ole irrallinen asia taktisista nyansseista. Molemmat vaikuttavat toisiinsa. Liverpool vei tanssipartneriaan myös jälkimmäisellä osastolla mielin määrin.
Etenkin avausjaksolla Slot-pallon tavaramerkki, iso pallo Salahille joko suoraan selustaan tai suojaukseen yksi vastaan yksi -tilanteeseen, oli ahkerassa käytössä. Nathan Aké -ressukka haluaa unohtaa iltansa pian. Ei siksi, että vasempana puolustajana pelannut hollantilainen olisi ollut katastrofaalinen, mutta todella yksi hän jälleen yhden ottelun hahmoksi nousseen egyptiläisen kanssa jäi. Liverpool edesauttoi tilannetta liikuttamalla Dominik Szoboszlaita oikeaan ylätaskuun, jolloin vasen toppari Manuel Akanji joutui puolustamaan tätä eteenpäin; näin laita saatiin täysin eristettyä Salahin yksi vastaan yksi -karkeloille.
Salah pelaa juuri nyt, 32-vuotiaana, uransa parasta jalkapalloa. Egyptiläisen urakehitys on ollut mahtavaa seurattavaa. Euroopassa läpi lyödessään mies tunnettiin suoraviivaisena, melko vahvat laput silmillään juoksevana kärkipelaajana – joka ei edes ollut kovin hyvä viimeistelijä. Nyt hänen työkalupakkinsa on valtava; linjan taakse juoksemista, linjojen välissä pelaamista, monipuolista viimeistelemistä ja ennen kaikkea mestarillista maalipaikkojen luomista. Epäilyt Salahin hiipumisesta uuden valmentajan alaisuudessa ovat osoittautuneet täysin turhiksi.
Suoraviivaisten Salah-pallojen lisäksi Liverpool dominoi pallollista vaihetta myös lyhyemmillä syötöillä. Cityn siipirikkoinen keskikenttä ei saanut avausjaksolla oikein missään vaiheessa Liverpoolin avaamis- ja rakenteluvaihetta kuriin punaisten keskikenttäkolmikon liikkuessa joustavasti laajalla säteellä rotatoiden. Vielä, kun Alexander-Arnold tuli välillä keskikaistalle luomaan ylivoimia, oli Cityn 4-3-3-puolustusmuoto helppo puhkoa.
Tämän lisäksi Liverpoolin yläoksan pelaajat pitivät Cityn topparit kiinni viimeisessä linjassa estäen heidän irtoamisensa ylemmäs puolustamaan. Näin ollen keskikentällä nähtiin toistuva tilanne, jossa Liverpoolin pallorallia yritti puolustaa ja Cityn puolustuslinjaa suojella yksi-kaksi pelaajaa kolmikosta Ilkay Gündogan-Bernardo Silva-Phil Foden. Tilanteen surkuhupaisuutta ei tarvinne sen enempää avata Valioliigaa enemmän seuranneille.
Liverpool olisi voinut johtaa tauolla useammalla maalilla ja lopulta illan suurin yllätys pelitapahtumiin nähden olikin varsin maltillinen 2–0-lopputulos. Ensimmäiseen 25 minuuttiin Liverpool laukoi seitsemän kertaa luoden maaliodottamaa lähes 1,5 maalin verran. Ottelun lopussa odottamat olivat sen hyväksi 3,53-0,80. Se hyökkäsi laajalla rintamalla: Salahin kautta, toiseen aaltoon nousseiden Alexander-Arnoldin ja keskikenttäpelaajien laukausten voimin, vastahyökkäyksistä etenkin toisella jaksolla ja lukuisista erinomaisista erikoistilannepaikoista. Murskaavaa, kaikilta kaistoilta ja pelitilannetyypeistä.
Cityn hyökkäysuhka jäi avausjaksolla täysin olemattomaksi. Toisella jaksolla se sai edes hieman otetta pallollisesta pelistä, joskin todellista uhkaa silloinkin kovin vähän. Syyt asioille oli helppo löytää.
Avausjaksolla Cityn selustauhkaa ei yksinkertaisesti ollut. Vasemman laidan Matheus Nunes teki muutaman pystyjuoksun, mutta nekään eivät intensiteetiltään ja päättäväisyydeltään päätä huimanneet. Oikealla laidalla ei ollut selustaan menossa ketään pienissä väleissä operoimisesta tykkäävän Rico Lewisin pelatessa siellä. Laita- ja välikaistojen selustajuoksujen totaalinen puuttuminen teki Erling Haalandista suorastaan naurettavan helpon puolustettavan Liverpoolin voidessa tuplata norjalaismonsterin ilman haittavaikutuksia. Näimmekin useita tilanteita, joissa Phil Foden kyllä sai pallon linjojen välissä – huomatakseen, ettei kukaan yläoksapelaajista ole menossa kohti Liverpoolin boksia.
Toisella jaksolla vieraat saivat enemmän otetta pelistä. Kyle Walker oli komennettu uhkaamaan viimeistä linjaa oikealta, mikä pakotti Gakpon seuraamaan häntä monesti aivan Liverpoolin puolustuslinjan tasolle asti. Kysymys kuuluukin, miksi City ei ollut avausjaksolla aloitteellinen esimerkiksi tässä asiassa.
Guardiola toi 57. minuutin tuplavaihdollaan sisään sekä Jeremy Dokun että Savinhon. Kahden puhtaan, huippunopean laitapelaajan mukaantulo toi edes jonkinlaista väläystä siitä, että City voisi saada painetta Liverpoolille. Myös Haaland alkoi tehdä aloitteita suoraan selustaan, mikä oli loistanut täysin poissaolollaan avausjaksolla. Koska leveys ja selustauhka oli Cityn molemmilla laidoilla ja myös keskellä, joutui Liverpool avaamaan puolustusmuotoaan, mikä taas mahdollisti vieraiden etenemisen enemmän myös keskustan kautta.
Tästä huolimatta myös toinen jakso oli täysin kotijoukkueen kontrollissa. Se ei näyttänyt missään vaiheessa olevan epämukavuusalueella, vaikka puolustikin pidempiä aikoja syvällä. Tämä, jos mikä lupaa erittäin hyvää mestaruushaaveita ajatellen.
Keskikentän Ryan Gravenberch-Alexis Mac Allister -kaksikolla on selkeät roolit puolustaa vastustajan ylätaskut heti Liverpool-boksin ulkopuolella. Heidän sijoittumisensa mahdollistaa myös sen, että he voivat puolustaa vastustajan mahdolliset välikaistajuoksut kohti päätyrajaa, jolloin toppareiden ei tarvitse irrota vastustajan vaarallisimmalta maalintekoalueelta pois. Tämä kantoi hedelmää tänäänkin etenkin kapteeni Virgil van Dijkin pelatessa hirmuottelun – molemmissa kenttäpäädyissä.
Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, ei City-leirin kannalta huolestuttavinta nykytilanteessa ole edes 11 pisteen ero, vaan se, kuinka eri planeetalta sarjakärki tänään siihen verrattuna näytti. Liverpool teki kaikki pelin perusasiat synkronoidusti ja intensiivisesti, Cityn ulosanti vuoti niissä kaikissa. Erittäin epätyypillinen näky Pep Guardiolan joukkueelle.
”Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, ei City-leirin kannalta huolestuttavinta nykytilanteessa ole edes 11 pisteen ero, vaan se, kuinka eri planeetalta sarjakärki tänään siihen verrattuna näytti.”
Liverpool on voittanut 13 Valioliiga-ottelustaan 11 ja hävinnyt yhden – päästäen koko sarjakauden aikana kahdeksan maalia. City on hävinnyt edellisestä seitsemästä kilpailullisesta ottelustaan kuusi pelaten yhden tasan. Näissä otteluissa se on päästänyt 19 maalia. Edellinen voitto sille on kirjattu Southamptonia vastaan viisi viikkoa sitten.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että oikea kysymys ei edes ole tämä: riittääkö Liverpoolin 11 pisteen johto pitämään ainakin Cityn takana?
Kysymys on pikemminkin: kuinka monta pistettä suurempi nykyinen ero on kuukauden päästä, tulevien viikkojen otteluruuhkan jälkeen?
