Image

Huonoa käytöstä – Seksityöntekijät kertovat kohtaamistaan törkeyksistä


Siri on parikymppinen seksityöntekijä, jonka mukaan iso osa asiakkaista ei tiedä, kuinka seksin myyjiä tulisi kohdella. Nyt seksityöntekijät kertovat ihmisarvoisesta kohtelusta ja huonoista asiakkaista.
Kuvat Jirina Alanko

19-vuotias Siri oli ehtinyt myydä seksiä vasta vähän aikaa, kun asiat menivät ensimmäistä kertaa toisin kuin oli etukäteen sovittu.

”Mä hoidin sen mielestäni tosi hyvin, vaikka olinkin tosi nuori. Oltiin sovittu yhden miehen kanssa ensimmäinen tapaaminen mun kotiin ja oltiin sovittu hinta tavalliselle seksille sekä anaalille. Se tyyppi tuli mun luokse ja alkoi heti suutelee mua noin vaan. Mä olin, että sä et voi tehdä noin. Periaate on, että sä maksat käteisellä seksityöntekijälle, ennen kuin te teette yhtään mitään. Se ei maksanut ja kävi suutelemaan väkisin. Sanoin asiasta ja estin sitä. Se alkoi kaivaa lompakkoa, ja sillä oli liian vähän rahaa. Se yritti tinkiä kysymällä, että jos jätetään anaali pois. Sillä ei ollut siltikään tarpeeksi rahaa. Käskin sen lähteä nostamaan lisää, ja se tuli takaisin pitkän ajan päästä ja sillä oli edelleen liian vähän rahaa. Se yritti antaa mulle kymmenen euron seteliä ja mä melkein nauroin. Mä olin tietysti myös vihainen ja otin 50 euroa sen lompakosta, koska se oli hukannut mun aikaa, ja heitin sen ulos mun asunnosta”, Siri kertoo.

Ei ole olemassa yhdenlaista seksityöntekijää, vaikka populaarikulttuurissa mielellään jaetaankin verkkosukkahousuilla höystetyn siron blondin mielikuvaa. On nuoria, vanhoja, köyhiä, hyvätuloisia, lihavia, laihoja, miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Siri on parikymppinen muunsukupuolinen seksityöntekijä, joka on ollut alalla noin neljä vuotta osa-aikaisesti omasta tahdostaan. Seksityö vaikutti hänestä aikanaan mielenkiintoiselta ja hauskalta, ja hän halusi kokeilla sitä. Hänellä on ollut kymmeniä asiakkaita uransa aikana, parikymppisistä eläkeläisiin.

Sirin kokemuksen mukaan iso osa ihmisistä, jotka ovat aikeissa ostaa seksiä, eivät tiedä, miten se käytännössä tapahtuu ja kuinka myyjää tulisi kohdella. Seksityöntekijöiden mukaan se johtuu tiedon puutteesta. Tiedon puute taas johtuu osaltaan siitä, että työstä puhuvat usein muut kuin seksityötä tekevät.

”On mukavaa, jos pystyy nauttimaan itse siitä seksistä myös. Mun miellyttävin kokemus on ollut saada alistaa miestä. Mä tykkäsin siitä valta-asetelmasta.”
Siri

Aikoinaan Siri teki töitä Sihteeriopisto-sivuston kautta. Sivustolle sai laittaa selkeät ilmoitukset ja palveluiden hinnat. Se tuntui järkevältä. Sihteeriopistolla oli omat osionsa eri kaupungeille, Helsingin osiossa oli aina vähintään sata aktiivista työntekijää ilmoittamassa palveluistaan. Ilmoitukset olivat vapaamuotoisia, mutta lähes aina niissä oli lista palveluista hintoineen.

Viime keväänä Sihteeriopisto-sivusto suljettiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli suljettu suositut seuranhakusivustot Craigslist ja Backpage jo aiemmin. Sihteeriopiston jälkeen Siri on käyttänyt palveluidensa markkinointiin erilaisia treffisivustoja. Monilla näistä seksin myyminen on kiellettyä ja tarkan informaation sijaan on käytettävä kiertoilmaisuja. Siri ei halua olla julkisesti seksityöntekijä eikä siksi ole perustanut omia sivuja esitelläkseen palveluitaan.

”Seksityö tarkoittaa mulle sitä, että mä myyn pillua. Mä oon huora. Pidän työstäni, eikä kukaan pakota mua siihen. Seksi työnä on mulle tosi miellyttävä asia, ja olen miettinyt pornon tekemistä. Mä voimaannun seksityöstä”, Siri sanoo.

Kun asiakas ottaa Siriin yhteyttä, tapaamisen tarkka sisältö sovitaan usein puhelimessa suullisesti tai viesteillä. Siri kertoo, että liian moni asiakas yrittää tinkiä jo tässä vaiheessa, ennen tapaamista ja ennen kuin mistään on sovittu. Joko siksi, että eivät tiedä hinnoista, tai siksi, että kunnioitus seksityöntekijää kohtaan puuttuu.

Palveluiden hinnat riippuvat paljon siitä, mitä asiakas haluaa tehdä. Seksin myyminen on Suomessa laillista, kun siihen ei liity ihmiskauppaa tai parittamista. Seksityössä valta on aina työntekijällä, kun taas jälkimmäisissä se on jollakin toisella.

Joillekin seksityön ostaminen voi olla keino vähentää yksinäisyyttä, joillekin se taas voi olla ainoa mahdollisuus toteuttaa spesifiä fetissiään. Syitä on monia, kuten on ostajiakin. Siksi sekä myyjän että ostajan on tiedettävä tarkasti, mitä toinen haluaa. Jos asiakas haluaa rajua anaalipenetraatiota pimeässä huoneessa naisten vaatteissa, on siihen helpompi vastata kuin epämääräiseen kuvailuun, jossa ei mainita edes sanaa seksi.

Hyvä asiakas tietää, mitä haluaa, ja kertoo sen selkeästi.

”Mä kerron, mitä mä tarjoan ja vaadin”, Siri sanoo.

”Hinta riippuu tapaamisen ajasta ja siitä mitä teemme. Sieltä tulee tosi paljon epäasiallisia kommentteja, kuten läski ja ruma. Vaikka olisin kuinka selkeä, aina sieltä tulee jotain epäselvää. Ihan kuin mä olisin joku vitsi, jolle voi puhua ihan miten vaan.”

Seksityö on paljon muutakin kuin seksiä, se on selvää myyjille. Asiakashankinta, itsensä kouluttaminen, tapaamiseen valmistautuminen, toisen kohtaaminen ja miellyttäminen ovat asioita, jotka unohtuvat helposta rahasta puhuvilta. On myös osattava pitää huolta itsestään, olla tuntosarvet herkkinä sekä muistaa pitää lomaa.

”Kuka tahansa duunari nauttii helpoista työpäivistä. Jos saa satasia suihinotosta, niin onhan se siistiä”, Siri sanoo.

”On mukavaa, jos pystyy nauttimaan itse siitä seksistä myös. Mun miellyttävin kokemus on ollut saada alistaa miestä. Mä tykkäsin siitä valta-asetelmasta.”

Myyjäkään ei halua tuottaa pettymystä asiakkaalle, joka on maksanut hänen palvelustaan. Siksi etukäteen kommunikointi on tärkeää, jotta molemmat saavat kaupassa sen mitä tarvitsevat.

”Yleensä asiakkaat haluavat tavallista tai normaalia seksiä. Se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että otetaan suihin ja sen jälkeen on yhdyntä. Aika tylsää, mutta siitä saa rahaa ja sen mä osaan.”

Työ ei alkanut hyvin, sillä jo yksi ensimmäisistä asiakkaista vedätti Piiaa.

Piia on 25-vuotias nainen, joka on tehnyt seksityötä kaksi vuotta. Niiden aikana hänellä on ollut yhteensä noin 50 asiakasta. Idean alalle lähtemisestä Piia sai seksityötä tekevältä ystävältään. Piia oli tehnyt aiemmin jo netissä kameratytön työtä ulkomaalaisella sivustolla, mutta rahansiirto suomalaiselle pankkitilille oli ongelmallista. Piia halusi mieluummin nopeasti käteistä. Työ ei alkanut hyvin, sillä jo yksi ensimmäisistä asiakkaista vedätti Piiaa.

”Hän sai ylipuhuttua mut siihen, että maksaa jälkikäteen. Se imi mun nännejä niin, että ne oli kipeet jotain kaksi viikkoa. Mä annoin sen tehdä kaiken, mitä se halus, koska se sanoi antavansa hyvin rahaa. Olin hänen kanssaan tunnin, ja sitten hän antoi mulle 50 euroa. Katoin, että mitä vittua, ja sitten sain itkettyä häneltä kymmenen euroa lisää. Musta tuntui tosi nöyryytetyltä ja tyhmältä, että olin uskonut sitä”, Piia sanoo.

”Toinen juttu oli, kun yksi asiakas yritti tehdä koko ajan asioita, joista ei oltu sovittu, ja mä yritin mennä karkuun sitä. Se aloitti videopuhelun kännykällään ja alkoi kuvaamaan mua, että tämmöisen huorulin luona olen. Mä puin päälle ja lähdin itse pois. En osannu sanoa, että painu vittuun. Jotkut asiakkaat testaa, mitä kaikkea ne voi tehdä ilman että joutuu vastuuseen.”

Kun seksin myymisen valitsee itse, se on parhaimmillaan kohtuullinen tulonlähde ja kanava toteuttaa ammattitaitoaan. Siitä voi saada nautintoa monella tapaa, henkisesti sekä fyysisesti. Jotkut seksityöntekijät näkevät, että seksin myymisellä he auttavat ihmisiä.

”On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja tuottaa heille mielihyvää. Oon seksissä muutenkin hyvä. Olen sinut itseni ja kroppani kanssa, niin se ei oo mikään ongelma. Tässä työssä pitää osata arvostaa itseään ja hinnoitella palvelunsa oikein. Älä myy liian halvalla”, Piia sanoo.

Piian mukaan ihmiset haluavat ostaa seksiä ja kysyntää on. On vain vaikeaa löytää juuri ne oikeat henkilöt, jotka haluavat maksaa eivätkä ole liikkeellä vain tuhlaamassa työntekijän aikaa. Piia vertaa sitä varastamiseen. Puhelimessa runkkaaminen tai viestitse läähättely on epäkohteliasta ja häiritsevää, jos ei ole aikomustakaan tulla oikeasti tapaamaan. Turhat kuvien pyytäjät ovat jokaisen itsenäisen seksityöntekijän riesa. Vaikeimpia tapauksia taas ovat ujot asiakkaat.

”He eivät osaa aina kertoa, mitä he haluavat, ja silloin sooloilun mahdollisuus lisääntyy. Sovitusta täytyy pitää kiinni. Suomalainen kulttuuri on sitä, että seksistä ei puhuta. Koulussa ei puhuta aiheesta tarpeeksi. Myöhemmin oletetaan, että kaikki osaavat harrastaa seksiä, ja se jää tosi suppeaksi se käsitys siitä, mitä seksi voi olla”, Piia kertoo.

Ilmiö on monille tuttu tavallisen seksielämän puolella. Toinen saattaa läpsäistä takapuolelle tai ottaa hiuksista kiinni ilman lupaa. Ilman kommunikaatiota oletetaan asioita ja luetaan ajatuksia. Siksi omien seksuaalisten tarpeiden tunnistaminen on tärkeää.

”En myy seksiä ihmiselle, joka ei osaa kunnioittaa mua. Alentava puhetyyli on selkein merkki, josta tiedän olla ottamatta kyseistä asiakasta. Osaan lukea ihmisiä ja tilanteita hyvin, ja sitä tässä työssä tarvitaan todella paljon. Oman turvallisuuden kannalta on ehdottoman tärkeää pitää silmät ja korvat auki kaikelle oudolle tai poikkeavalle käytökselle. Oma intuitio on paras turva. Mun neuvo kaikille on, että jos asiakkaasta tulee yhtään epäilyttävä olo, niin sitä ei kannata ottaa”, Piia sanoo.

Sekä Sirin että Piian on pitänyt opetella turvallisuus kantapään kautta, kun asiakkaiden kanssa ei aina ole sujunut sovitusti.

Kun Siri tapaa uuden asiakkaan, hän kertoo siitä aina jollekin ystävälleen. Se on yksi hänen keinoistaan lisätä omaa turvallisuuttaan uuden asiakkaan kanssa. Hän myös pyytää maksun heti, vaikka se olisi antikliimaksi asiakkaalle. Sekä Sirin että Piian on pitänyt opetella turvallisuus kantapään kautta, kun asiakkaiden kanssa ei aina ole sujunut sovitusti.

”Ei mua kuitenkaan pelota tehdä seksityötä. Otan silti aina riskin, kun tapaan uuden asiakkaan”, Siri sanoo.

Myös Piia sanoo kertovansa aina kaverilleen, kun asiakas tulee.

”Puhelimessa täytyy olla tarpeeksi akkua, että voin soittaa tarvittaessa apua. Sen lisäksi pistän GPS:n päälle, että voin jakaa sijainti­tietoni. Tiedän myös, että jotkut pitävät käden ulottuvilla jotain lyömäasetta, jos tilanne käy väkivaltaiseksi”, Piia sanoo.

”Voi vaikka kuolla tai tulla pahoinpidellyksi. Mä toivon, että Suomessa olisi laillisia bordelleja. Tehtäisiin niin työntekijöiden olot mahdollisimman turvalliseksi. On olemassa tukijärjestöjä, mutta ei se siinä ostotilanteessa paljon auta, jos siinä tapahtuu jotain väärää. Sä voit mennä puhuu siitä sen jälkeen, mutta pitäisi ehkäistä niitä vaaratilanteita etukäteen.”

Piia sanoo, että asiakashankinta helpottuisi bordellin myötä. ”Mama” pitäisi huolta ja katsoisi ajoissa, ettei kukaan käyttäydy asiattomasti. Palkkaa saisi säännöllisesti verokortilla ja turvallisuudentunne lisääntyisi. Tällä hetkellä moni palveluntarjoaja tekee töitä kotonaan tai hotellihuoneissa, joissa ei ole muita paikalla. Edes Suomessa ei uskalleta välttämättä soittaa poliisille, jos seksityöntekijä raiskataan. Toisille ryhmille kynnys soittaa apua on korkea lainsäädännönkin vuoksi. Suomen ulkomaalaislain pykälän 148 mukaan EU- ja Schengen-maiden ulkopuolelta tulevien kohdalla epäily seksipalveluiden myynnistä on käännytysperuste.

Pro-tukipiste ja THL kartoittivat kuuden vuoden takaisessa työpaperissa Terveyttä seksi- ja erotikka-alalla työssä koettuja seksuaalisen, fyysisen tai henkisen väkivallan kokemuksia nelikielisellä lomakekyselyllä. Kielet ovat suomi, thai, venäjä ja englanti. Henkinen väkivalta oli yleisin koettu väkivallan muoto kaikissa kieliryhmissä. Ongelmatilanteissa otettiin tyypillisimmin yhteyttä Pro-tukipisteeseen, kollegoihin tai hoidettiin asia itse ilman ulkopuolista apua. Puolet vastaajista ei ollut kokenut väkivaltaa missään muodossa.

Mikä sitten voisi parantaa tilannetta, tehdä seksityöntekijöiden työstä turvallista ja taata kunnioituksen jokaisessa tilanteessa?

Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen muistuttaa käsitteiden selkeän käytön tärkeydestä. Seksityö ja ihmiskauppa ovat eri asioita. Niiden erillään pitäminen auttaa sekä seksityöntekijöitä että ihmiskaupparikoksen uhreja. Seksityöntekijä-käsitteellä viitataan aikuisiin ihmisiin, joiden toiminta perustuu suostumukseen. Ihmiskauppa on vakava hyväksikäyttörikos, jonka uhreille yhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan suojelua ja apua.

Kauppinen sanoo, että seksityön tekijöihin liittyy yhä paljon vahvoja, luonteeltaan toiseuttavia stereotypioita. Niiden takana on ajatus käyttäytymisestä, joka ei ole hyväksyttävää tai toivottua. Näistä stigmoista pääsy parantaisi seksityöntekijöiden asemaa.

”Rahan ja seksin yhdistelmää pidetään valtarakenteena, joka on lähtökohtaisesti väärin. Suhtautuminen seksiä myyviin ihmisiin on halveksivaa ja ylenkatsovaa. Ihmisiä ei kohdella tuntevina, tahtovina ja toimivina yksilöinä, vaan ryhmänä, joka jonkun silmissä on huonompi kuin me muut, tai jonkun toisen mielestä seksin myyjä on uhriparka. Isoja leimoja molemmat. Yhteistä niille on se, että niiden antajia olemme me ei-seksityöntekijät”, Kauppinen sanoo.

”Vaikka stigma on sosiaalinen rakenne, niin kyllä sen sitten yksittäiset ihmiset kantavat kehossaan ja kokevat omassa elämässään. Stigman voima konkretisoituu ehkä selvimmin seksityön ilmitulemisen aiheuttamissa seurauksissa.”

Kauppisen mukaan seksityöntekijöihin kohdistuvaa stigmaa voidaan vähentää. Ensimmäinen askel on aina katsoa peiliin, Kauppinen sanoo. Miten ajattelee, puhuu ja toimii. Ilman leimaa myös asiakkaiden käytös voisi muuttua parempaan suuntaan.

”Seksityöntekijöiden oma ääni on saatava mahdollisimman laajasti esiin. Stigman vähentämiseksi tulisi tarjota foorumeita, joilla seksityöntekijät voisivat turvallisesti kertoa elämästään ja sen moninaisuudesta. Ei ole vain yhtä tarinaa, josta sitten ns. asiantuntijat kiistelevät, mikä tarina on oikea ja kuinka monta ihmistä tarvitaan siihen, että jonkun tarina olisi tarpeeksi edustava vakavasti otettavaksi”, Kauppinen sanoo.

”Medialla on äärimmäisen tärkeä rooli tässä. Mitä enemmän erilaisia ääniä seksityön kentältä nousee, sen helpompi ihmisten olisi ymmärtää tämän kentän moninaisuus. Tutkimuksellakin on oma tärkeä roolinsa. Ongelmana on tosin se, että seksityöntekijät eivät yleensä luota tutkijoihin ja heidän kysymyksenasetteluihinsa. Ja suurin ongelma on ehkä se, että he pelkäävät, että tutkimustulokset kääntyvät heitä vastaan. Olisi kuitenkin tärkeää, että seksityöntekijöiden oma ääni tulisi myös tutkimusten kautta esiin.”

Asiakaskuntaa voi rajata hinnalla sekä Piiankin mainitsemalla intuitiolla: epämiellyttävät tai mahdollisesti vaaralliset asiakkaat on opittava tunnistamaan ajoissa.

Yksi seksityöntekijä, jonka ääntä on viime aikoina kuultu, on espoolainen Tiia Forsström. Kotinsa yhteydessä olevassa Aistien talossa yksin ja miehensä kanssa asiakkaita vastaanottava Forsström on moniin kollegoihinsa nähden harvinaisen etuoikeutetussa asemassa alallaan, mutta on käyttänyt asemaansa myös alaan liittyvien käsitysten purkamiseen kirjassaan Ammattirakastaja. Kirjassaan Forsström sanoo, että asiakkaiden jonkinasteinen valikoiminen on ehdoton edellytys turvalliselle, mielekkäälle ja miellyttävälle työlle. Asiakaskuntaa voi rajata hinnalla sekä Piiankin mainitsemalla intuitiolla: epämiellyttävät tai mahdollisesti vaaralliset asiakkaat on opittava tunnistamaan ajoissa. Yksi tapa on pyytää suosituksia. Samaan tapaan kuin asiakkaat kertovat toisilleen hyvistä palveluntarjoajista, me seksityöntekijät kyselemme välillä toisiltamme uusista asiakkaista, Forsström kirjoittaa. Mustaa listaa asiakkaista ei Forsströmin mukaan ole olemassa, sillä yhden horon inhokki voi sitä paitsi olla toisen suosikkivakkari.

Forsströmin asiakaskunta poikkeaa julkisuuden vuoksi paljon hänen kollegoidensa asiakasryhmästä. Hän ei kohtaa häiriökäyttäytymistä tai väkivallan uhkaa työssään ja ohareita tulee vähän.

Forsström kertoo puhelimessa, että hänen luonaan käyvät niin miehet, naiset kuin pariskunnat. Aluksi Forsström otti vastaan asiakkaita ainoastaan miehensä kanssa, joten sen kummempia turvallisuusjärjestelyjä ei tarvittu. “Jollain tavalla ihmistä on helpompaa riistää, kun on nimetön ja kasvoton. Meillä on tosi erilainen tilanne Suomessa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Siellä väkivaltaisia asiakkaita voi olla, vaikka olisi ulkona kaapista työnsä kanssa, koska seksinosto on siellä kriminalisoitu”, Forsström sanoo.

Hän sanoo olevansa etuoikeutetussa asemassa myös ikänsä puolesta. Nuoret naiset ja erityisesti transnaiset kohtaavat enemmän vaaratilanteita. Forsströmilla on ollut pelkästään hyviä asiakkaita. Hän suhtautuu työhönsä kuin mihin tahansa muuhun asiakaspalvelutyöhön.

“Sellaisia ihmisiä on todella vähän, joissa ei olisi jotain kaunista”, Forsström sanoo.

Monille alan työntekijöille toisten ammattilaisten vertaistuki on tärkeää siksikin, että monen seksityötä tekevän voi olla vaikea kertoa työstään läheisille. Kollegoiden kanssa voi purkaa paineita liittyen asiakkaisiin, mutta vielä on pitkä matka siihen, että seksityöntekijät saisivat esimerkiksi oman ammatti­liiton. Mediassa ei näy montaa henkilökuvaa seksityöntekijästä, sillä kaapista ulos tulemiseen liittyy paljon häpeää ja leimatuksi tulemisen pelkoa.

”En mä kaikille kerro, enkä haluu tehä siitä julkista. Ihmiset ei ymmärrä sitä työtä ollenkaan, vaan sheimataan ja syytetään kodinrikkojaksi. Miksen mä saa tehdä työtä, jossa mä oon hyvä?” Piia sanoo.

Hän haluaisi, että työvoimatoimistoon voisi ilmoittautua seksityöntekijäksi. Näin hän voisi saada työttömyyspäivärahaa tai päästä yrittäjäkurssille, jossa opetetaan kaikki tarvittava verojen maksamisesta työhuonekorvauksiin. Yhteiskunnan tunnustus siitä, että seksityö on työtä, vähentäisi alan stigmaa.

”Mä en halua, että seksityön tekeminen vaikuttaa mun tulevaisuuteen”, Siri sanoo.

Mä haluun miellyttää sua. Jos sun tarve on miellyttää mua, niin mä en oo oikee henkilö siihen.
Siri

Suurimmalla osalla meistä on tarve seksiin ja kosketukseen. Jotkut asiakkaat toivovat seksityöntekijältä samaa kuin oikealta kumppanilta, eli läheisyyttä ja syvempää yhteyttä. Suutelusta ja halailusta täytyy sopia erikseen. Joillekin riittää toisen ihmisen seura, eikä seksiä aina edes harrasteta.

Siri on törmännyt myös ostajiin, jotka haluavat miellyttää häntä ja kysyvät hänen toiveitaan.

”Mä haluun miellyttää sua. Jos sun tarve on miellyttää mua, niin mä en oo oikee henkilö siihen. Mä saan itseni miellyttämistä mun kumppaneilta siviilissä”, hän sanoo.

”Sellaset kokemukset, että sut halutaan kohdata ihmisenä, on parhaita.”

Kun Siri on töissä, hänestä tuntuu mukavalta, että hänet nähdään ja kuullaan, niin kuin kenestä tahansa asiakaspalvelijasta tuntuisi. Yksi miellyttävä kokemus oli, kun hän meni asiakkaalle, jonka kanssa oli sovittu tavallisesta tunnin tapaamisesta. He päätyivät katsomaan musiikkivideoita yhdessä.

Tämänkaltaisia tapaamisia on ollut enemmänkin. Ihmiset kaipaavat seuraa ja yhteyttä, mutta läheskään aina sitä ei uskalleta sanoa ääneen.

Vaikka juuri puhuminen on se, jota tarvittaisiin.

Siri ja Piia eivät esiinny artikkelissa omilla nimillään

eivätkä ole artikkelin kuvissa.

Julkaistu: 23.11.2019