Apu

Huonoa bisnestä

Huonoa bisnestä

Yrjö Rautio: "Jos valtio maksaa johtajilleen viidesosan siitä kuin yksityiset yritykset, yksityiset saavat parhaat johtajat ja valtio ne, jotka eivät muille kelpaa. Moralisointi ei tätä tosiasiaa muuta, mutta halpoja pisteitä sillä voi kerätä."
Teksti Yrjö Rautio
Mainos

Ei enää koskaan poliittisia virkanimityksiä! Ei enää koskaan ylisuuria palkkoja eikä palkkioita!

Kevan johtajan Merja Ailuksen eroon johtaneista tapahtumista koitui paljon hyvääkin. Sitä paitsi ilman tätä kohua harva tietäisi, mikä on Keva, eikä kukaan, kuka kumma on semmoinen Ailus.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä käänsi Ailus-sotkun taitavasti edukseen. Hän ilmoitti, että keskusta ei vaadi Ailuksen seuraajaksi keskustalaista, vaikka Kevan toimitusjohtajan paikka on säädetty jo Vanhassa testamentissa keskustalle. Poliittisten virkanimitysten aika on ohi, Sipilä julisti. Muut puoluejohtajat joutuivat nyökyttelemään perässä.

Sipilä tietää yrittäjänä, että bisneksestä, joka tuottaa pelkkää tappiota, on parasta hankkiutua eroon.

Ailuksen edeltäjä Markku Kauppinen yritti olla keskustalle hyödyksi auttamalla Nova-poikia vaalirahan jakelussa. Raha toi hetkellistä hyötyä, mutta kääntyi pian pysyväksi häpeäksi. Kauppinen joutui lähtemään Kevasta ja konkurssirahalla vaalivainioita lannoittaneet Nova-pojat linnaan.

Ailus ei edes yrittänyt olla keskustalle hyödyksi. Saldoksi hänen kaudestaan jää keskustalle pelkkää persnettoa.

Jo tällaisista sijoituksista raaskii luopua.

Tuskin loppuvat

Poliittiset virkanimitykset tuskin sentään tähän loppuvat.

Sopivuuden ja pätevyyden raja on katsojan silmässä. Pätevin on valittava, mutta puolueen jäsenkirja ei saa olla valinnan este, kaikki puoluejohtajat sanovat – ja juuri niinhän sen on oltava.

Niinpä ei olisi suurikaan ihme, jos Kevan uudellakin toimitusjohtajalla sattuisi olemaan Suomen Keskustan jäsenkirja. Minkä sille voi, jos hän on pätevin?

Poliittisia virkanimityksiä ei ollut ennen 1960-lukua. Ne alkoivat vasta, kun ensimmäiset vasemmistolaiset nousivat korkeisiin virkoihin. Siihen asti niihin oli pääsy vain taatusti oikeistolaisilla.

Tähän tilanteeseen tuskin kannattaa pyrkiä takaisin.

Halpoja pisteitä

Moni poliitikko on saanut Kevan sotkusta tilaisuuden julistaa myös, että kohtuuttomista palkoista, palkkioista ja eduista on valtion kokonaan tai osaksi omistamissa yrityksissä luovuttava.

Niinpä varmaan onkin, mutta mikä on kohtuutonta, mikä kohtuullista, onkin jo vaikeampi asia.

Jos valtio maksaa johtajilleen viidesosan siitä kuin yksityiset yritykset, yksityiset saavat parhaat johtajat ja valtio ne, jotka eivät muille kelpaa. Moralisointi ei tätä tosiasiaa muuta, mutta halpoja pisteitä sillä voi kerätä.

Esimerkiksi Ailuksen 300 000 euron eroraha voi tuntua suurelta, mutta silti se on tarpeen. Hän ei löydä virhettä, jonka vuoksi hänen piti erota. Nyt hänellä on vuosi aikaa etsiä sitä ilman taloudellisia huolia.

Pakeneva palomies

Järki sentään voitti Vasemmistoliitossa. Puolue pysyy hallituksessa.

Puolue tiesi, että vaikeita sammutustehtäviä on edessä, kun se meni Jyrki Kataisen vapaapalokuntaan. Aika koomista olisi, jos se juoksisi karkuun nyt, kun VPK on vihdoin ehtinyt palopaikalle.

Muut sammuttaisivat palon, rintamakarkuri huutelisi kaukaa takaa, että väärin sammutettu. Ei se ainakaan kunniaa kasvattaisi eikä kannatusta lisäisi.

*****

Heittolaukauksia:

1. Viinayhtiö Altian pomo sai potkut ja yli puolen miljoonan euron lohdutusryypyn.

2. Talvinen valo vähenee 10–15 prosenttia. Se on hyvä. Kuolemaan ehtii tottua jo elämässä.

3. Mikko Paatero jatkaa tehtävässään, kunnes Päivi Räsänen löytää hänelle eläkkeellelähtöpäivän.

4. Monet poliisin tietolähteet päätyvät rekisteriin – kuolinsyyrekisteriin.

5. EU määrää, että jokainen vasikka on merkittävä kahdella korvamerkillä, yhdellä kumpaankin korvaan.

6. Merkitsemätöntä vasikkaa ei saa ottaa kuljetettavaksi eikä käyttää poliisin tietolähteenä.

Julkaistu: 27.11.2013